3 kysymystä: Postimuseon työpajoissa nuoret ja seniorit käsittelevät romanssihuijauksia ja grooming-ilmiöitä draaman keinoin

29.4.2024

Kolme kysymystä on juttusarja, jossa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa kerromme Postimuseon ylisukupolvisesta ”Oma ääni kuuluviin somessa!” hankkeesta, jossa vahvistetaan nuorten ja senioreiden mediataitoja ja mediakriittisyyttä käsittelemällä ajankohtaisia mediailmiöitä sekä kehitetään uusia konsepteja ja toimintamalleja museoiden mediakasvatustyöhön.

1. Mistä Oma ääni kuuluviin somessa! hankkeessa on kysymys?

Hankkeessa halutaan ylisukupolvisen oppimisen avulla kehittää senioreiden ja nuorten mediakriittisyyttä ja mediataitoja sekä senioreiden digitaitoja nuorten ”digimentoreiden” avulla. Painotus on medialukutaidoissa, ei niinkään laitteiden tai ohjelmien teknisessä hallinnassa. Tavoitteena on, että senioritkin uskaltautuisivat ilmaisemaan itseään somessa ja käyttämään sosiaalista mediaa vaikuttamisen välineenä. Senioreille sekä nuorille järjestetään kolme yhteistä työpajaa, jotka kokoontuivat Helsingissä ja Tampereella. Lisäksi hankkeessa hyödynnetään Sitran kehittämää Erätaukokeskustelua sekä kehitetään uusia konsepteja ja toimintamalleja museoiden mediakasvatustyön käyttöön.

Hanketta koordinoi Postimuseo, Tampereen historiallisten museoiden Suomen Pelimuseo sekä Mediamuseo Rupriikki ja kumppaneina toimivat Mediakasvatusseura, Median museo ja arkisto Merkki, Tampereen yliopisto ja Eläkeliitto. Hanketta rahoittaa Opetus ja kulttuuriministeriö. Lisäksi uusina kumppaneina Sosped Säätiö ja Pelastakaa lapset ry.

2. Miten rakkaushuijaukset ja kestävyyskysymykset ovat valikoituneet työpajojen teemoiksi ja miten niitä käsitellään?

Perehdyimme laajasti mediakasvatuksen kenttään ja huomasimme että mediakriittisyyden ohella romanssihuijaukset ja grooming nousivat esiin aineistosta ilmiöinä, jotka ovat kasvussa. Toisaalta näitä ilmiöitä käsittelemällä voidaan kiinnittää osallistujien huomio mediakriittisyyteen myös laajemmin. Koska romanssihuijatuksi tulevat usein iäkkäämmät kansalaiset ja grooming keskittyy nuoriin, nämä teemat sopivat käsiteltäväksi kyseisten kohderyhmien kanssa. Ilmiöissä on myös joitakin yhteisiä piirteitä.

AuerVAARA-konseptissa tutkimme siis draama- ja mediakasvatuksen harjoitteiden kautta groomaajien sekä romanssihuijarien huijausprosessien alkuvaiheen toimintatapoja. Tavoitteena on antaa mediakasvatuksellinen ”rokotus” osallistujille huijareita vastaan. Kestävyys- ja kiertotalousteemat ovat myös ajankohtaisia. Mietimme miksi senioreiden ja nuorten tulisi olla yhteisissä pajoissa ja halusimme että heillä olisi jotakin aitoa annettavaa toisilleen. Mikäli nuoret toimivat digimentoreina senioreille, senioreiden sosiaalisen median tilit voisivat keskittyä sisällöltään selviytymis-, kestävyys-, resilienssi- ja kiertotaloustaitojen opettamiseen nuorille.

Seniorit ovat kohdanneet monia kriisejä elämässään ja selvinneet niistä. He voivat näyttää näkymää tulevaisuuteen nuorille: siellä voi olla vielä odotettavissa myös jotakin hyvää. Kriiseistä on mahdollista selviytyä. Haluamme myös pyrkiä brändäämään seniorit uudelleen tässä silver societyssä. ”Kestävyysvajeen aiheuttajista” ja ”harmittomista mummeleista” cooleiksi kestävyysmentoreiksi, joilla on vielä tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Olisi hyvä, että heidän oppimansa hiljainen tieto siirtyisi myös tuleville sukupolville – esimerkiksi sosiaalisen median tilien kautta, joihin olisi luotu kiinnostava henkilöbrändi.

3. Mitkä ovat olleet hankkeen keskeisimmät oivallukset tähän asti?

Vaikka pajat ovat vielä käynnissä ja erätaukokeskustelut pitämättä, on hankkeessa opittu jo paljon. Senioreilla on kova tarve ohjelmien käytön opiskelulle, sekä toimimiselle verkossa yleensä. Kuinka yleisö pitäisi kouluttaa siihen, että museoista saa tällaista palvelua kuin mediakasvatus? Varmasti kun mediakasvatus tulee tutummaksi yhteiskunnassa ja museoissa laajemmin, sitä osataan myös etsiä yhtenä palveluna tai koulutuksena muiden joukossa. Tässäkin mielessä toimijoiden yhteistyö on tärkeää.

Draamakasvatus ja huumori toimivat valistamistarkoituksessa hyvin: Oli mahtavaa katsoa miten seniorit ja nuoret nauroivat yhdessä ja pukeutuivat nettiauervaarojen roolihahmoihin, mutta jo seuraavassa hetkessä analysoivat teemoja syvällisesti ja inhimillisellä lempeydellä. Oman sosiaalisen median tili tuntui monista jännittävältä.  Koen että tällaiseen työskentelyyn pitäisi olla pidempi aika, että vetäjä ehtisi myös rohkaista senioreita tuomaan enemmän omaa ääntä esille somessa. Uskon että tällaiset ylisukupolvisen oppimisen ja kohtaamisen tilat ovat myös itsessään parantavia kokemuksia sekä nuorille että senioreille.

Kysymyksiin vastasi ”Oma ääni kuuluviin somessa!” hankkeen projektikoordinaattori Laura Häkkinen, joka vastaa hankkeen koordinoinnista ja vetää muun muassa hankkeen työpajoja Tampereella ja Helsingissä. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa nuorisoteatterissa teatteriohjaajana sekä teatteri- ja draamaopettajana.

© Copyright - Mediakasvatusseura ry - Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Powered by jannelahtela.fi