Nuoret ja nettikiusaaminen – Kuuntele podcast-jakso

Mediakasvatusseura podcast – Nuoret ja nettikiusaaminen

Johannes Repo

(0:00 – 0:23)

Moikka kaikille ja tervetuloa kuuntelemaan Mediakasvatusseuran podcastia. Tämän podcast-jakson aiheena on Mannerheimin lastensuojeluliiton Nuoret ja nettikiusaaminen 2025-kysely, joka julkaistiin tämän vuoden alkupuolella. Vieraana meillä on Mannerheimin lastensuojeluliitosta Rauna Rahja, mediakasvatuksen asiantuntija.

(0:23 – 1:01)

Puheenvuorossaan Rauna ottaa puheeksi myös Mannerheimin lastensuojeluliiton Nuorten median käytön kyselyn, joka on julkaistu 2024. Se toimii eräänlaisena pohjustuksena tälle isommalle aiheelle, joka on sitten tämä nuorten nettikiusaamista koskeva kysely. Asiantuntijan puheenvuoro on äänite Mediakasvatusseuran aamuklubi-webinaarista, joka järjestettiin 27. elokuuta 2025. 

Ei sitten muuta kuin tästä vaan kuuntelemaan. Päästetään Rauna ääneen ja hiljennytään hetkeksi tärkeän ja huolestuttavankin aiheen äärelle.

Rauna Rahja

(1:04 – 1:31)

Tosi hyvää huomenta myös minun puolestani. Olen Rauna Rahja ja tuun Mannerheimin lastensuojeluliitosta, jossa työskentelen mediakasvatuksen asiantuntijana, ollut siellä jo pidemmän aikaa ja vanha Mediakasvatusseuralainen myös täällä. Joten kiva, että mediakasvatusseura tarttuu tänä päivänä näihin kaikenlaisiin erilaisiin ajankohtaisiin aiheisiin, jotka lasten, nuorten, perheiden ja muiden tahojen mediankäyttöön ja mediakasvatukseen liittyy.

(1:32 – 2:16)

Minulla on luvassa tähän aamuun tämmöinen aika rautaisannos tai aimoannos asiaa tuoretta, selvitettyä asiaa nuorista ja nettikiusaamisesta. Katsotaan sitä asiaa aika lailla monesta eri näkökulmasta tuon meidän MLL:n hiljattaisimman kyselyn perusteella. En valitettavasti voi luvata nyt ehkä sellaista hyvän mielen hetkeä tähän aamuun, koska tulokset on aika ikäviä suurilta osin, mutta kyllä sieltä nuoret myös ratkaisuehdotuksia on tuoneet esille.

Käydään niitä sitten lopuksi läpi. Hyvä, mutta mennään meidän aiheeseen. Ollaan tällaisen kyselyn äärellä.

(2:16 – 2:40)

Me ollaan tosiaan Mannerheimin lastensuojeluliiton mediakasvatustyössä viime vuosina aina säännöllisesti kyselty nuorilta erilaisia mediakasvatukseen ja mediaan liittyviä, median käyttöön liittyviä asioita. Tämä nuoret ja nettikiusaaminen 2025 jatkuu näille meidän aikaisemmille kyselyille, jotka näette nyt tässä ruudussa. Ollaan kyselty nettikiusaamisesta vuonna 2021 edellisen kerran.

(2:41 – 3:02)

Vähän myös vertaillaan näiden kahden kyselyn tuloksia. Vuonna 2024 pureuduttiin laajemmin median käytön kyselyyn. Nyt tässä keväällä huhtikuussa julkaistussa kyselyssä selvityksessä fokus on tosiaan tässä nuorten kokemuksissa kiusaamisesta erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä.

(3:05 – 3:20)

Me saatiin tähän meidän tällaiseen verkkokyselyyn, jolla me tätä tietoa kerättiin. Oltiin itsekin yllättyneitä, kuinka paljon saatiin siihen vastauksia. On tosi hienoa, että nuoret koki, että tämä on aihe, johon he haluavat sanoa sanottavansa.

(3:20 – 3:45)

Meillä on 13-18-vuotiaita vastaajia tässä kyselyssä. Suurin osa joita oli pikkuisen alle 6000 henkilöä, nuoria ihmisiä, joihin me fokusoitiin tämä meidän nuoret ja nettikiusaaminen kyselyn raportti. Siellä oli myös pikkuisen nuorempia, pikkuisen vanhempia ja nuoria, mutta heitä oli sen verran vähän, että rajattiin tämä meidän vastausjoukko tähän.

(3:46 – 4:34)

Rahtusen yli puolet oli tyttöjä, 44 prosenttia kertoo olevansa poikia. Sitten siellä oli muun sukupuolisia ja muita nuoria, jotka eivät halunneet ilmoittaa sukupuoltaan tämän kyselyn demografioista, niin voidaan vielä ehkä todeta se, että vajaa viidennes oli kotoisin Uudeltamaalta, mutta aika tasaisesti saatiin ympäri Suomen vastauksia myös muilta alueilta. Tämän nettikiusaamisteeman lisäksi me haluttiin kysyä nuorilta myös heidän median käytöstään ja pelaamisestaan tällaisista median käytön tottumuksista, niin ajattelin, että jos sallitte, niin voisin tähän alkuun kertoa näistä median käytön näkökulmista, mitä nuoret kertovat esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, millaiset palvelut heille tällä hetkellä on tärkeitä.

(4:34 – 5:20)

Käydään lyhyesti semmoinen pieni avaus tähän, niin tavallaan laskeudutaan siihen, että missä maastossa me liikutaan, kun me puhutaan netissä tapahtuvasta kiusaamisesta. Me kysyttiin tässä meidän mll-kyselyssä ei ehkä sitä, että mitä he käyttävät eniten, mitä vaikka somepalveluja nuoret käyttävät eniten, vaan me haluttiin kysyä vähän tällaisella erilaisella tavalla, että mitkä on sulle tärkeimmät sosiaalisen median alustat tai tällaiset digitaaliset ympäristöt. Ja tässä tämä viisikko nyt meidän kyselyn nuorten mukaan on se top viisi, eli Snappi, Whatsapp, TikTokki, Youtube ja Instagram oli ne, jotka siellä ikään kuin erottuu sellaisena viiden viisikkona näissä tärkeimpinä koetuissa somepalveluissa.

(5:21 – 6:12)

Kyselyn data on kerätty viime vuoden joulukuussa, eli voitte pistää sen korvan taakse, eli vuoden 2024 joulukuussa on kerätty tämä data ja sitten siitä analysoitu kevään mittaan ja julkaistu. Eli tosiaan sieltä nämä tiedot peräsi. Me nähtiin tuossa kyselyssä, että tietyllä tavalla sellainen sukupuolittuminen tapahtuu ehkä näiden viiden käytetyimmän tai ei-käytetyimmän tärkeimmäksi koetun somealustan jälkeen, jossa sitten ehkä tytöt ja muunsukupuoliset korostuu heidän tärkeimmäksi kokemansa somealustat korostaa näitä tämmöisiä visuaalisia alustoja, jotka perustuisi vaikka Pinterestin tyyliset, ja sitten pojat ehkä lähtee enemmän sinne peliyhteisöihin ja pelaamisharrastukseen liittyviin alustoihin sitten noiden viiden tärkeimmän jälkeen.

(6:12 – 7:03)

Eihän kiinnostavaa, että tästä meidän Isohkosta aineistosta niin tuollainen suunnilleen yksi prosenttia kertoi, että ei varsinaisesti ole somessa tai nettiyhteisöissä mukana. Eli tosi moni nuori viettää näissä alustoissa aikaa. Me toki ei osattu kysyä ihan kaikkia.

Me annettiin tämmöinen paletti näitä eri alustoja heille vastattavaksi, mutta tuossa näette toisessa laidassa ne, että mitä nuoret toi esille tässä kohdassa, jokin muu mikä. Kuten huomaatte, niin pelit on sellainen alusta, mitä nuoret kokee tällaisena ikään kuin tärkeänä sosiaalisen kanssakäymisen alustana myös. Mutta kuten huomaatte, monen muunkin alustan muassa, niin siellä nämä tekoälyyn liittyvät softat ja sovellukset, alustat myös näyttäytyvät noissa nuorten itse esille tuomissa ikään kuin somepalveluissa.

(7:05 – 7:54)

Me kysyttiin myös näitä lukemia tästä, että miten paljon he kokee käyttävänsä puhelinta tai sosiaalista mediaa päivittäin. Tuossa näette noita lukemia. Nämä on tietysti arvioita omista käytöistä, että ei perustu mihinkään tekniseen mittaamiseen tai muuhun tällaiseen vastaavaan, mutta nämä on näitä lukuja, tuntimääriä, mitä nuoret itse kertovat, että suunnilleen näin paljon päivässä kuluu somessa tai puhelimella.

Ne on siellä kolmesta, neljästä, viidestä tunnista eteenpäin. Sitten näitä, jotka on ikään kuin vähän tämmöiseksi heavy-useriksi miellyttäviä, eli jotka on ikään kuin näitä puhelimeen kautta somen suurkuluttajia, niin heitä tommoinen ehkä, mitä sanoisin, kymmenisen prosenttia vastaajista vaikutti olevan. Noin on tietysti aika suuria määriä jo, mitä he itse ihan arvioivat.

(7:54 – 8:26)

Tytöt ja muunsukupuoliset nuoret vaikutti viettävän poikia merkittävästi enemmän aikaa somessa ja puhelimella, kun taas pelaaminen korostui pojilla. Mutta kun me hypätään tuohon seuraaviin tietoihin, niin digitaalisen pelaamisen parissa käytetään sitä aikaa kuitenkin vähemmän kuin puhelimella tai sosiaalisessa mediassa noin ylipäänsä. Eli ne on tommosia lyhyempiä arvioita, mitä nuoret arvioivat tälle oman pelaamisen määrälle päivittäin, jos koette tämän kiinnostavaksi.

(8:26 – 8:55)

Haluttiin myös tietää, että minkälaisia pelejä 13-18-vuotiaat suunnilleen tällä hetkellä pelaa, mitkä on heidän suosikkejaan. Nämä on semmoisen avokyselyn pohjalta nostettuja erilaisia digitaalisia pelejä, mitkä on noiden nuorten suosiossa tällä hetkellä. Tuossa tuo punainen palkki, Blockblastit ja Brawlstarsit ja Fortnite ja Robloxit on niitä suosituimpia, mitkä nousivat avovastauksessa kaikkein usein ja siitä sitten eteenpäin, kun mennään niin pikkuisen harvemmin.

(8:55 – 9:22)

Mutta kuten näette ja voitte kuvitella, niin pelien kirjo on hyvin moninainen tässä nuorten mediankäyttöjen ja pelaajien joukossa. Lyhyesti me haluttiin myös tietää vähän näistä tämmöisistä kokemuksista sen suhteen, että miten ylipäänsä tämmöinen puhelimen tai mediankäyttö vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Tehdään MLL:ssä tietysti paljon monenlaista mediakasvatustyötä.

(9:22 – 9:50)

Keskitytään esimerkiksi turvalliseen mediankäytön tukemiseen tai tämmöisiin kaveritaitoihin digitaalisissa ympäristöissä. Mutta meitä kiinnostaa myös nämä tämmöiset hyvinvoinnin kysymykset vahvasti meidän mediakasvatustyössä, joten haluttiin vähän tästä samalla kysyä nuorilta. Ja vaikuttaa siltä, että ainakin nuoret itse, tämmöiset 13-18-vuotiaat, kertoo, että he kokevat, että suhteellisen neutraalisti se oma puhelimenkäyttö vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

(9:51 – 10:05)

Tämähän on laaja kuin mikä tämä kysymys, mutta ihan kiinnostavia avauksia. Nämä he tunnistivat paljon tällaisia myös. He toivat esille erilaisissa avovastauksissa tällaisia ikään kuin hyvinvointia heikentäviä tekijöitä.

(10:05 – 10:37)

Kyllä nuoret osaa katsoa tätä monesta kulmasta ja tunnistaa myös niitä mahdollisesti haitallisesti omaan hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä omassa puhelimen tai mediakäytössään. Puhuttiin keskittymiskyvyn nakertumisesta ja tämmöisistä mielen hyvinvoinnin kysymyksistä tai fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä ja muista. Kiinnostavaa on se, mikä tämä on toistunut aikaisemmin muissakin selvityksissä, että se oma hyvinvointi koetaan, että se on suunnilleen aika hyvällä tolalla, mutta ollaan vähän enemmän huolissaan niistä omista ikätovereista.

(10:37 – 11:08)

Vaikutukset koettiin ehkä pikkuisen negatiivisemmiksi muiden nuorten osalta. Myös kiinnostavaa on se, kun täällä nyt mediakasvatuksen parissa ollaan tekemisissä, että nuoret kertoivat, että he kokevat, että pääosin positiivisesti tai neutraalisti omat vanhemmat suhtautuvat siihen nuoren puhelimen käyttöön, mutta laajemmin aikuiset ylipäänsä melko negatiivisesti. Ihan kiinnostavia asennemaastoja maisteltiin täältä.

Rauna Rahja

(11:13 – 11:22)

Mutta seuraavaksi me pureudutaan itse pihviin. Kiitos, kun sain avata tämän pelin noilla tiedoilla äsken. Mennään eteenpäin itse aiheeseen.

(11:22 – 11:43)

Nyt alkaa ehkä se vähän ikävämpi osasto tätä esitystä. Olen poiminut teille tähän aamuun ja esitykseen aika paljon erilaisia sitaatteja, mitä nuoret kertovat kiusaamisesta. Millaisia kokemuksia heillä oli, miten se ilmiö heille näyttäytyy.

(11:43 – 12:02)

Nuoret esimerkiksi kertovat, että netissä tapahtuva kiusaaminen voi liittyä koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen. Se saattaa olla sukupuoliin liittyviä vähätteleviä näkökulmia. Paljon vihakommenteista oli puhetta rasistisia sisältöjä tai ulkonäköön liittyvää ilkeitä kiusaamista.

(12:04 – 12:18)

Mutta myös ulosjättämisen, ulosjoutumisen kysymykset, kuten tullaan kohta huomaamaan, korostuivat myös. Nämä on sellaisia teemoja, nämä netissä tapahtuvien kiusaamisten kokemukset nuorten keskuudessa. Nämä herättävät kyllä paljon meitä aikuisia.

(12:18 – 12:37)

Ainakin meillä MLL:ssä ollaan tosi paljon pohdittu sitä, miten ne jäävät elämään ne digitaaliset kokemukset sinne nuorten mieliin. Esimerkiksi tämä viimeinen sitaatti tässä, joka menee suurin piirtein näin. Nuori kertoo siis omakohtaisesta kiusaamisestaan verkossa.

(12:38 – 12:50)

Tunnen heidät, eli nämä omat kiusaajat. En ole tehnyt heille mitään, mutta he lisäsivät minut ryhmään, enkä tuntenut suurinta osaa ryhmässä olevia jäseniä. He alkoivat vuorotellen nimitellä, uhkailla sekä haukkua minua.

(12:51 – 13:32)

En yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Asiasta on jo noin puoli vuotta aikaa, mutta päässäni se kulkee joka ikinen päivä. Kun me ajatellaan tätä netissä ja digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaa kiusaamista nuorten näkökulmasta, on todettava tähän alkuun, että se näyttäisi olevan sellainen ilmiö, joka ei omakohtaisesti koske jokaista tai kaikkia nuoria, mutta tosi moni elää sellaisissa ympäristöissä, joissa päivittäin nähdään erilaisia kiusaamis- sisältöjä, ilkeitä kommentteja, muuta törkeätä käytöstä muihin nuoriin kohdistuvaa sellaista.

(13:33 – 13:56)

Tämä herättää meitä mediakasvattajia ajattelemaan myös sitä, että mitä tämmöinen keskustelukulttuuriilmapiiri, tämmöinen vuorovaikutus, jossa se on tavallaan sinun silmillä ja nähtävissä jatkuvasti ja jatkuvalla syötöllä. Että tavallaan ne keskustelut on tosi rajuja. Sä näet, että se riski tulla kiusatuksi on jatkuvasti jotenkin siinä läsnä ja näin.

(13:57 – 14:15)

Mitä se tekee nuorten ajatuksille, ajattelumaailmalle, tulevaisuususkolle, kaikille näille teemoille. Mutta kuten todettu, niin kaikki ei tätä omakohtaisesti koe, mutta tosi monet sitä todistaa. Meidän kyselyssämme nähtiin, että tämmöiset erilaiset nettikiusaamisen muodot on yleistyneet.

(14:15 – 14:54)

Me myös kysyttiin sitä vähän eri tavalla nyt suhteessa noihin meidän aikaisempiin kyselyihin. Mutta näistä tuloksista kun lähdetään tutkimaan sitä, että kuinka moni, jos tuolla oli äskeisissä pointeissa sitä, että semmoinen yli 80 prosenttia kertoo, että on nähnyt usein näitä erilaisia ilkeitä kommentteja tai kiusaamista sinänsä muiden kokemana. Niin semmoista omakohtaisesta kiusaamista, vähän nyt vaihdellen, riippuen vähän kysymyksestä, niin kolmannes, neljännes on kokenut omakohtaisesti.

(14:54 – 15:02)

Ja on nämä aika isoja lukuja. Tämä on tietysti subjektiivinen kokemus. Jokainen kokee sen kiusaamisen vähän eri tavalla.

(15:02 – 15:28)

Jollekin joku teko on jo tosi törkeä, jollekin se ei tunnu juuri miltään. Tämä on vaikea tutkittava, vaikeasti selvitettävä asia myös, koska ne vaihtelevat nuortenkin kokemukset tosi paljon. Mutta esimerkiksi nyt viimeisen vuoden aikana näistä meidän 13-18-vuotiaista nuorista, niin kuitenkin 24 prosenttia kertoi, että he ovat itse kokeneet jonkinlaista kiusaamista.

(15:28 – 15:47)

Oli se muoto sitten mitä tahansa. Ehkä semmoisia tyypillisimpiä on juuri nämä ilkeät kommentit tai tällaisten erilaisten loukkaavien videoiden kuvien tai huhujen kohteeksi joutuminen. Mutta myös tämmöinen ryhmän ulkopuolelle jättäminen oli semmoinen teema, mikä tuntui korostuvan ehkä jopa aiempaa enemmän.

(15:48 – 16:16)

Eli ainakin joskus näistä meidän vastaajista, niin lähes 40 prosenttia on kokenut joskus jääneensä jonkun ryhmän ulkopuolelle netissä tai joutunut syrjään jostain sellaisesta porukasta, johon olisi halunnut kuulua tai on aikaisemmin kuullut. Ja sitten tuommoinen viitisen prosenttia kokee sitä sangen usein. Uhkailuun painostamista, erilaista kiristämistä viidennes nuorista kertoi kokeneensa ja tuommoinen 2,5 prosenttia viikoittain.

(16:19 – 16:49)

Haluttiin vähän myös tavallaan eri tavoin kysyä sitä, että minkälaisia nuoren itsensä kohdistuneita kiusaamismielessä tehtyjä tekoja on viimeisen vuoden aikana tosiaan sattunut. Ja tässä muutamia pointteja siitä. Haluttiin kysyä myös vähän tällaisia uudenlaisia, että kuinka isoja ilmiöitä on vaikka tällaiset just, että tägätään nuoren profiili johonkin ilmiöön tai postaukseen ikävässä mielessä.

(16:50 – 17:21)

Ehkä semmoista oli viitisen prosenttia suunnilleen nuorista kokenut vuoden sisällä. Mutta täällä korostuu juuri nämä tällaiset vitsiksi tai huumoriksi naamioitu kiusaaminen ja tällaiset aika epäsuorat, sellaiset hienovaraisemmat tavat kiusata. Ja ne on ehkä just niitä, mitä nuoret paljon just toi esille avovastauksissakin, että se ei ole sellaista suoraa haukkumista välttämättä aina, vaan se on semmoista hyhmäistä, josta on vaikea saada kiinni, joka tekee tietysti siitä puuttumisesta myös vaikeampaa.

(17:21 – 17:55)

Merkille pantavaa on myös se, että 24 prosenttia kertoo, että viimeisen vuoden aikana ei osaa sanoa, onko joutunut kiusaamisen kohteeksi. Tämä kertoo mahdollisesti myös siitä, että toki kaikki, mitä internetissä tapahtuu tai sosiaalisessa mediassa tai peleissä tai muuta, ei tule kaikkien nuorten tietoisuuteen, joten ehkä he elävät myös tällaisessa vähän epävarmuuden kulttuurissa, missä ei oikein tiedä, mitä missäkin ryhmissä itsestä puhutaan tai muuta tällaista. Sukupuolten välillä jonkin verran näkyi jonkinlaisia eroja tässä itse koetussa nettikiusaamisessa.

(17:56 – 18:41)

Tytöt vaikuttavat kokevan nettikiusaamista poikia enemmän, ja useimmiten se on just tyttöjen kohdalta, että tällaista ryhmien ulkopuolelle jättämistä tai huomiotta jättämistä. Pojilla sitten tämä tällainen epäsuora vihjailu tai kuittailu tai joku tämän tyyppinen korostuu, ja sitten tällainen läpällä kiusaaminen, joka kuitenkin sitten pojatkin on kertoneet, että sellainen läpälläkin tehtävä kiusaaminen on sitten tuntunut kuitenkin kiusaamisesta itsestä, jos sen kohteeksi on joutunut. Mutta se, mikä havaittiin tässä, niin oli se, että muun sukupuoliset nuoret näytti kohtaavan ikävä kyllä kaikkia näitä erilaisia kysyttyjä nettikiusaamisen muotoja useammin kuin tytöt ja pojat.

(18:46 – 19:04)

Me kysyttiin myös tällaisia näkökulmia siihen, että millaisia asioita me ei ehkä osattu kysyä näillä meidän omilla ikään kuin valmiiksi tarjotuilla vaihtoehdoilla. Ja annettiin nuorten kertoa ihan omiin sanoin siellä. Meillä on valtava määrä avovastauksia tuolla kyselydatassa.

(19:05 – 19:25)

Ja tässä ihan muutamia nostoja, että mitä muuta nuoret kertoo nettikiusaamiseksi. Ja täällä nämähän vaihtelee tosi paljon. Täällä saattaa olla hyvin monenlaista haukkumista ja muista, ei juuri näitä tällaisia jopa tällaisista shutdown-tyyppistä kiusaamista.

(19:25 – 19:44)

Eli tavallaan sivuutetaan täysin ja tyystin kokonaan. Nuorten tällaiset kaverisuhteiden solmut ja muut näkyy näissä. On tällaisia aiemmin kaverina ollut nuori, onkin sitten yhtäkkiä kääntynyt vastaan ja ei levittää jotain valheellista tietoa ja muita.

(19:45 – 20:11)

Ylipäänsä tällaiset perättömät huhut ja muut vaikutti olevana aika yleisiä. On jopa tällaisia valeprofiileja tai uhkailtu jollain seksuaalisen hyväksikäytöllä tai terrorismilla tai muulla vastaavalla. Ja ylipäänsä myös tällaisia nuoret toi esille näissä omissa avovastauksissaan, että on myös se koettu kiusaamiseksi, että julkaistaan nuoresta jotain sellaista, mitä hän ei itse toivoisi, että julkaistaisi.

(20:11 – 20:51)

Eli tavallaan yritetään niitä toisen itsemääräämisoikeuden rajoja. Mitä nousevia ilmiöitä me sitten tuolla nähtiin? Mitä esimerkiksi nämä tekoälyn merkitykset ovat? Nämä ovat näitä, mitä haluttiin nyt ensimmäistä kertaa tietääkseni koskaan kysyä tässä kiusaamiskuviossa, että miten tekoäly liittyy näihin kiusaamiskokemuksiin nuorten elämässä tuolla verkossa. Mutta myös paljon nousi tällaista ulosjäämisen lisäksi kilpailullisen pelikulttuurin erityisyyttä, jossa valitettavasti sellainen tietty epäasiallinen käytös tai muu vaikuttaa jo aika normilta.

(20:51 – 21:13)

Me nähtiin, että sellainen oli olemassa sosiaalisessa mediassa, mutta myös pelikulttuureissa. Että sellainen pieni ja äänekäs joukko oli olemassa jo siellä meidän noin 4-5 vuoden takaisessa nettikiusaamiskyselyssä. Sellaisia nuoria, jotka kokivat, että verkon kuuluukin olla jotenkin tämmöinen ronskia rouhea paikka, jossa ei tarvitse olla, jos ei kestäisi sitä roustaamista tai epäasiallisuutta.

(21:13 – 21:30)

Mutta tämä näyttää nyt kasvaneen tämä ilmiö tämän viimeisimmän meidän kyselyn myötä. Tytöt saavat valitettavasti osakseen tällaista vähättely- ja vihamielisyyttä. Erityisesti avovastauksissa he kertovat tällaisesta naisvihasta ja muusta, mitä he kohtaa ja kokee.

(21:31 – 22:04)

Ja kiusaaminen on myös valitettavasti raaistunut suhteessa noihin meidän aikaisempiin kyselyihin. Neljännes näistä meidän vastaajista kertoi, että he ovat nähneet netissä videoita tai kuvia tosi vakavista tai tällaisista jopa väkivaltaisista kiusaamistilanteista. Esimerkkeinä he ovat kertoneet tällaisia, että iso porukka kiusaa yhtä uhria, potkitaan tai lyödään, ja taustalla muut nauraa ja kuvaa, ja sitten levitetään tällaisia sisältöjä somekanavilla tai viestialustoilla tai muissa.

(22:05 – 22:29)

Ja nämä ovat aika rajuja tietysti. Tämä on tosi rajua, että tällaiset ilmiöt korostuu ja nousee. Tämä ehkä kertoo jotain siitä, että nettikulttuurin hätkähdyttävyys ja voimakkaat sisällöt ja tällaiset, niin ehkä nämä ovat tämän pienen meidän selvityksen näkökulmasta kuitenkin jotenkin tavalla tai toisella yleistymässä.

(22:31 – 23:10)

Me haluttiin selvittää tai otettiin vähän tarkemmin tarkasteluun myös tuo nettipeleissä tapahtuva kiusaaminen, joka ainakin tuolla poikien puheissa näytti nousevan. Ja se voi olla esimerkiksi tällaista tavallaan vaikeatakin hahmottaa, että mikä on sellaista kilpailullista puhetta, kilpailullista sellaista, miksikö sitä nyt voisi sanoa, ehkä tällaista kisailua tai muuta sellaista, joka kuuluu siihen tunteikkaiseen tai tällaiseen hyvin eläytyneeseen pelitapaan tai muun tällaiseen. Mutta nuoret toivat esille myös kuitenkin erilaista häirintää, vaikka äänikeskusteluissa tai chateissa.

(23:10 – 23:49)

Ja täällä erityisesti naisvihamielisyyden kysymykset nousivat, myös rasismi valitettavasti. Ja tosiaan tämä kiusaaminen tai syrjivän puhetapa vaikutti olevan jo tietynlainen normi valitettavasti. Mutta tässä selvästi myös nuoret toivat esille sellaisia näkökulmia, että peleissä se on osa sitä ilmiötä, onko se hyvä vai huono asia, mutta sosiaalisen median puolella tapahtuva kiusaaminen koetaan paljon henkilökohtaisempana, koska se kohdistuu jotenkin suhun henkilönä tai sun tekemisiin somessa.

(23:50 – 24:17)

Jotenkin tässä nähtiin tällaista pientä eroa erilaisten median muotojen välillä. Meidän aineistossa kiusaamista jatkuvasti koki onneksi vain kolme prosenttia näistä meidän nuorista. Sekin on paljon, kun rupeaa miettimään, että kyllä se tarkoittaa kuitenkin osaa nuorista, jotka on jatkuvasti sellaisessa maastossa, verkossa, jossa he kokevat kiusaamista.

(24:17 – 25:06)

Tässä porukassa pojat ja paljon pelaavat ehkä korostuisivat hieman. Mutta heräs kysymyksiin ihan noiden avovastausten perusteella, kun jatkuvasti kiusatut nuoret kirjoittivat omia kokemuksiaan, tuli jotenkin sellainen tunne, että onko he muutenkin jo haavoittuvassa asemassa olevia, paitsi tällaista jatkuvaa kiusaamista kokevia, mutta myös muuten syrjään jääviä tai jätettyjä tai muuten tällaisia nuoria. Mutta kiinnostavasti tällaisilla jatkuvasti kiusatuilla nuorilla oli semmoinen tripla-rooli, että he myös olivat aika syvällä yleisiin kiusaamisilmiöissä niin, että he saattoivat myös usein kiusata muita tai usein muita useammin kiusata muita, mutta myös tukea muita kiusaamista kohdanneita nuoria.

(25:06 – 25:49)

Eli jotenkin tällainen tosi moninäkökulmainen rooli oli näillä, jotka itse koki jatkuvasti kiusaamista. Näistä jatkuvasti kiusatuista 10 prosenttia kertoo, että kiusaajat on netistä tuttuja, kunnes sitten taas vähän isompi osio, eli yli 20 prosenttia kiusatuista totesi, että nämä kiusaajat on tuttuja esimerkiksi koulusta tai harrastuksista. Ja tämä herätti kyllä tosi ikäviä ajatuksia, että se tavallaan nuoren elämässä on semmoinen tilanne, jossa hän ei ikään kuin pääse näitä kiusaajia karkuun, ei siellä digitaalisissa ympäristöissä, mutta ei myös näissä arjen erilaisissa toimintaympäristöissä.

(25:50 – 26:26)

Miten se vaikuttaa? Nämä poiminnat on kaikilta kiusaamista kokeneilta nuorilta, ei vain näitä jatkuvasti kiusattuja nuoria. Mutta kuten voitte kuvitella, niin netissä tapahtuvan kiusaamisen seuraukset sen kiusatun kannalta on tietysti tosi ikäviä ja hälyttäviäkin. Puhutaan masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ahdistuksesta, ja sellaisista omakuvaan vaikuttavista asioista.

(26:26 – 27:13)

Niitä on vaikea paeta, niitä netissä koettuja kiusaamistilanteita. Liittyy myös kehonkuvan vääristymiin tai siihen, miten helppo tai vaikea nuoren on kiinnittyä muihin ihmisiin. Nuoret kertovat myös painajaisista tai muista tällaisista, ja myös yksinäisyydestä, joka liittyy tähän verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen.

Eli nuorten vastauksissa korostuu se, että seuraukset kiusatulle on usein raskaita, mutta kiusaajalle mitättömiä. Tämä oli semmoinen, mikä toistui siellä erilaisissa avovastauksissa, että mitä väliä, ei seuraa kiusaajalle mitään ja muuta. Tämä oli selvästi semmoinen solmu ja-dilemma, minkä parissa moni nuori painii, ja  mitä he kyseenalaisti, että seuraukset on niin mitättömiä sille, joka kiusaa.

(27:13 – 27:49)

Me haluttiin myös tietää MLL:ssä näistä kiusaamista toteuttavista nuorista, minkä takia he kiusaavat verkossa tai peleissä muita. Me saatiin tämmöinen lukema, että tästä meidän vastaajaporukasta melkein kuudesta tuhannesta 13-18-vuotiaasta, niin 8 prosenttia kertoi itse kiusanneensa jotain toista nuorta tai henkilöä verkossa. Jostain syystä yleisimmin se kiusaaja oli 16-vuotias, eli vähän vanhempi nuori, ei enää semmoinen ihan yläkoulun aloittanut nuori.

(27:49 – 28:22)

Mutta ton verran näitä oli, jotka kertoi, että kyllä olen joskus kiusannut itse jotain muuta. Minkä takia he sitten kiusasivat ja mitä he kertoivat sinne syyksi, niin tähän ollaan listattu näitä, ikään kuin teemoteltu vähän sitä, millaisia motiiveja he kertoivat. Esimerkiksi tällaista tylsyys oli semmoinen asia, mikä siellä korostui ja tuntui aika lohduttomalta, että tylsyyttäsi kiusaat muita ja keksi muuta tekemistä tai ei ole tarjolla muuta mielekästä.

(28:22 – 28:42)

Myös tällainen läpällä kiusaaminen korostui siellä. Toki myös nuoret toi esille tällaista kiusaajan omaa ikävää tilannetta tai pahoinvointia tai muita, joita laitetaan paha kiertämään. Sitten laitetaan eteenpäin tällaista omaa huonoa ikävää oloa.

(28:42 – 29:00)

Mutta nuoret toi myös esille tällaista yhteiskunnallista näkökulmaa, osittain erityisesti siellä lavokastauksissa, että sellainen se verkko on ja myös aikuiset toimii näin, joten tästä otan siis mallia ja oppia. 

(00:29:00 – 00:29:31)
Nämä henkilöt tai nuoret, jotka kertovat, että he itse kiusaavat tai ovat kiusanneet muita verkossa tai peliympäristöissä, niin kiinnostavasti kun tutkittiin niitä avovastauksia, niin niistä puolet liittyivät näihin peliympäristöissä tapahtuviin kiusaamistilanteisiin. Tässä jotenkin ehkä nyt vielä näiden avovastausten näkökulmasta teille sitä tietoa siitä, että miten pelaamisympäristöissä tai pelikulttuureissa, peliyhteisöissä, se kiusaaminen näyttäytyy kiusaajan näkökulmasta.

(00:29:32 – 00:29:59)
Siellä korostuukin, mistä puhuinkin aikaisemmin, että koetaan, että tietynlainen kiusaaminen – onko se härnäämistä, loukkaamista, mitä se on – läpän heittoon jotain, että se on osa pelikulttuuria, ja puretaan niitä omia pettymyksen tai suuttumuksen tunteita muihin.

(00:30:00 – 00:31:20)
Täällä nousee myös tällaiset koston elementit, että jos joku kaveri on varastanut jotain pelin sisäistä omaisuutta, niin halutaan antaa takaisin kiusaamisen muodossa ja muuta. Mutta tämä on kiinnostavaa, mitä nuoret kertovat siitä kokemuksesta, että millaisia ne on, peleissä tapahtuvat kiusaamistilanteet. Lasketellaan kohti näitä puuttumisen keinoja ja muita.

Tässä me saatiin tällainen vähän ikävältä kalskahtava, tai ei niinkään vähään, mutta tylsältä kalskahtava tulos, jonka mukaan kun kysyttiin, että mitä nuoret ovat tehneet, jos he ovat nähneet kiusaamista somessa tai peleissä, niin nämä luvut meidän edelliseen nettikiusaamiskyselyyn verrattuna on laskussa. Yhä harvempi nuori puuttuu netissä tapahtuvaan kiusaamiseen. Siellä annettiin ehkä erilaisia syitä tälle, että esimerkiksi pelätään, että joutuu itse kiusaamisen kohteeksi tai muuta.

Nuoret kyllä tunsivat näitä puuttumisen keinoja. He toivat esille, että kyllä ne tietävät, millaisia keinoja voisi olla, mutta he eivät syystä tai toisesta usko niihin tai siihen, että ne toimivat. Ja erityisesti tällaiset, vaikka voitte uskoa, että tällaiset ilmiannot tai raportoinnit jonnekin sinne somepalvelun ylläpitoon tai palveluntarjoajille, niin koettiin, että ei ole kovin toimivia tapoja.

(00:31:21 – 00:31:47)
Aikaisempaa voimattomuutta nähtiin tässä puuttumisessa. Sen lisäksi 26 prosenttia nuoremmista nuorista ja vähän pienempi osuus, 9 prosenttia 18-vuotiaista, ei osannut sanoa, että onko häneen kohdistunut nettikiusaamista viimeisen vuoden aikana. Eikä 17 prosenttia nuorista osannut kertoa tai arvioida sitä, että onko itse kiusannut.

(00:31:48 – 00:32:33)
Nämä lukemat ehkä juuri tuovat sitä hämmennystä, että ilmiö on vähän hyhmäinen, aika paljonkin epäselvä ja epämääräinen, josta on vaikea saada nuortenkin otetta, vaikka he siellä ympäristöissä elävät. Lyhyesti, kun lasketellaan kohti loppua, niin tulen vielä näitä muutamia pointteja tästä tekoälynäkökulmasta. Me tullaan tästä julkaisemaan vähän lisäraporttia tässä ihan lähiaikoina.

Haluttiin vielä pureutua tarkemmin siihen, että mitä se tekoälyllä tuotettu kiusaaminen on. Me kysyttiin jotakuinkin näin, että oletko törmännyt verkossa tekoälyllä tuotettuun kiusaamissisältöön. Tähän kysymykseen 13 prosenttia nuorista vastaajista totesi, että kyllä olen törmännyt.

(00:32:34 – 00:33:24)
Mutta sitten taas iso osa, mikä kuvaa kyllä tätä tekoälykehitystä myös, melkein 30 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, että onko nähnyt tällaista tekoälyllä tuotettua kiusaamissisältöä, mikä kertoo myös siitä, että voi olla vaikea tunnistaa, milloin on kyse tekoälyllä tuotetusta sisällöstä ja milloin ei. Tulee niin autenttisemman oloiseksi jatkuvasti.

Yleisintä tämmöisen tekoälyllä tuotetun kiusaamissisällön näkeminen oli 15-vuotiaiden keskuudessa, erityisesti ehkä pojat korostuivat, ja alustat kuten Reddit ja Discord. Lisäksi ne nuoret, jotka viettävät sosiaalisessa mediassa muita enemmän aikaa, olivat loogisestikin törmänneet näihin tekoälytuotettuihin kiusaamissisältöihin useammin.

(00:33:25 – 00:33:59)
Epätodennäköisemmin tällaisiin sisältöihin törmäävät nuoremmat tytöt, jotka käyttävät pääasiassa keskinäiseen viestintään tarkoitettuja sovelluksia, kuten WhatsAppia, ja viettävät vähemmän aikaa verkossa. Kun katsottiin avovastauksia, erityisesti tytöt nostivat esiin alastonkuviin liittyviä deepfake-sisältöjä, kun taas pojilla korostuivat erilaiset mockupit, manipulaatiot, meemit ja muut tämän tyyppiset sisällöt.

(00:34:00 – 00:35:25)
Monenlaista sisältöä oli kohdattu: rasistista, homofobista, tekoälyllä tuotettua materiaalia, äänenmuokkauksia ja muita. Näytti siltä, että nuoret ovat nähneet tekoälyn ensimmäisen aallon tässä kiusaamiskuviossa. Saa nähdä, miten tämä vielä kehittyy, mutta tässäkin medialukutaitoa ja eettistä näkökulmaa täytyy korostaa — ei vain sen osalta, mitä nuoret näkevät, vaan myös sen, mitä he itse tuottavat.

Jos mieleen jää vain yksi asia, niin se on se, että aikuiset ovat todella ulkona tästä nuorten nettikiusaamisesta.

(00:35:25 – 00:36:21)
Jos nuori oli nähnyt kiusaamista netissä, vain neljä prosenttia kertoi siitä luotettavalle aikuiselle, kuten vanhemmalle tai opettajalle. Tämä on laskenut merkittävästi aiempaan kyselyyn verrattuna. Myös niistä nuorista, jotka olivat itse kokeneet kiusaamista, vain yhdeksän prosenttia oli puhunut siitä aikuiselle.

Tämä herättää kysymyksen: osaavatko me aikuiset kysyä tästä ilmiöstä niin, että nuoret haluaisivat puhua siitä?

(00:36:21 – 00:37:36)
Nuoret kokivat, että he ovat se muutosvoima nettikiusaamisen ehkäisyssä. He toivoivat kuitenkin, ettei vastuu jäisi vain heille, vaan että aikuiset olisivat mukana ratkomassa ongelmaa. Ammattilaisilta nuoret toivoivat enemmän keskustelua kiusaamisesta ja tunnetaitojen tukemista.

Vanhemmilta toivottiin läsnäoloa, kuuntelemista ja ratkaisukeskeistä asennetta — kiinnostusta siihen, mitä nuorten verkkoelämässä tapahtuu.

(00:37:37 – 00:39:00)
Nuoret toivoivat myös, että muut nuoret kantaisivat vastuuta ja pitäisivät huolta hyvästä ilmapiiristä verkossa: kannustettaisiin toisia, kerrottaisiin aikuisille, jos huomaa kiusaamista, ja pidettäisiin omalla käytöksellä yllä ystävällistä keskustelukulttuuria.

(00:39:00 – 00:40:05)
Toivottiin myös, että päättäjät ja lainsäätäjät, sekä kansallisella että EU-tasolla, ottaisivat ilmiön vakavasti ja tekisivät konkreettisia toimenpiteitä. Raportti on nyt julkaistu myös ruotsiksi ja englanniksi, ja linkit löytyvät tilaisuuden jälkeen jaettavista materiaaleista. Kiitos oikein paljon. 

Johannes Repo

(00:40:05 – 00:41:03)

Kiitos Rauna Rahja ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto tämän tärkeän tutkimuksen tekemisestä. Linkkaan nämä kaksi tutkimusta podcast-jakson kuvaukseen.

Pidetään nuoret mielessä ja rakennetaan ympäristö, jossa sosiaalisen median ja verkon ikävistä puolista on turvallista puhua.

Ota Mediakasvatusseuran sosiaalisen median kanavat seurantaan – löydät meidät Instagramista ja Facebookista nimellä Mediakasvatusseura.

Kiitos sinulle kuulija, kun pysähdyit tärkeän aiheen äärelle. Minä olen Johannes Repo, ja tämä oli Mediakasvatusseuran podcast.