Tekoälyä vai älyttömiä tekoja? – Kuuntele podcast-jakso

Älyttömiä tekoja vai tekoälyä – 80-näkökulmaa tekoälyyn

Johannes Repo
(0:02 – – 1:45)
Oikein paljon tervetuloa tänne Mediakasvatusseuran aamuklubille. Tänään meillä on aiheena tämmöinen kiinnostava asia kuin tekoäly ja sen hyödyntäminen nuorisotyössä. Tosiaan tämän kerran nimenä onkin tekoälyä vai älyttömiä tekoja nuorisotyössä.

Vieraana meillä on täällä Jarno Alastalo, tietokirjailija ja sosiaalisen median palvelujen rakentaja. Aiheena meillä on tässä meidän webinaarissamme tänään 80 näkökulmaa tekoälyyn, pohdintoja nuorten kanssa työskenteleville teos. Teos on tosiaan luotu tämmöisessä yhteistyöprojektissa Helsingin nuorisopalveluiden Into ryn ja Mediakasvatusseuran kanssa.

Hankkeen nimi on tällainen kuin Tekoälytaidot nuorten toimijuutta rakentamassa. Nimensä mukaisesti tässä hankkeessa pyritään parantamaan nuorten tekoälytaitoja sekä myöskin nuorten kanssa työskentelevien tekoälytaitoja. Luomaan tämmöinen teos ja sitten myöhemmin vielä julkaisemaan materiaalit, joita pystyy käyttämään sitten nuorten kanssa työskennellessä.

Eli tämmöinen hanke on tässä nyt meillä meneillään ja tämä teos on tosiaan osa tätä hanketta. Mutta nyt kun olen tässä lörpötellyt jo aikani, niin voisin päästää meidän vieraan Jarnon ääneen. Hän pääsee sitten tarkemmin kertomaan tästä kirjasta ja sen teemoista ja tästä tekoälyn hyödyntämisestä nuorisotyössä niin kuin asiantuntijat ovat siitä meille kertoneet. Eli ole hyvä Jarno, saat aloittaa.

Jarno Alastalo
(1:45 – 44:15
No hyvää huomenta, tosiaan Alastalon Jarno. Kiitos Johannes esittelystä, aika hyvin tulikin siinä.

Vähän pidempää taustaa, jos sinne sanottiin, että sosiaalisen median rakentaja, niin jos olette aikoinaan joskus eksyneet käyttämään Suomi24:sta, niin se on alueelle panema. Siitä on jo hetki aikaa muissakin somepalveluissa ollut rakentamassa tässä vuosien saatossa. Mutta nyt reilu kymmenen vuotta on myös tehnyt digitaalisen nuorisotyön osalla yhteistyötä edesmenneen Verkenkin kanssa esimerkiksi, jos jotkut tietävät. Ja sen kautta sitten paljon peilannut tätä maailmaa juuri liittyen tähän nuorisotyöhön ja nuorten parissa toimimiseen. Mutta itse en ole siis nuorisotyöntekijä, vaan katselut asioita vähän ulkopuolelta ja sen kautta, että miten ihmiset toimii sitten tällaisissa eri palveluissa.

Tässä oli tuo Johanneksen mainitsema opuskin jo. Käykää lataamassa ja lukemassa se. Ja katsotaan näitä ajatelmia, mitä olen nostanut tähän aamuun siihen liittyen.

Tekoälyhän vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan jokaiseen meihin. Ja sen takia meidän jokaisen, varsinkin ne ihmiset, jotka nuorten parissa työskentelevät, on tärkeä ymmärtää ne ainakin perusasiat. Onko ne sitten älyttömiä tekoja vai älyllisiä, niin ken tietää.

Mutta ehkä eletään sellaisessa ajassa, kun pitää ehkä miettiä jopa sellaista, että kun tekoäly korvaa jotakin ihmisen liittyviä älykkyyden osa-alueita, kuten jotenkin tiedon prosessointia tai laskentaa, niin onko joitakin asioita, mitä se tulee korvaamaan täysin ja mitkä jää ihmisille, joita kone ei voi jäljitellä. Ne on aika isoja kysymyksiä ja niihin ei välttämättä kaikki aika vastauksia, mutta käydään joitakin läpi. Yksi kysymys voi olla myös se, että onko tekoälyn tuusi jumala tai demoni, koska välillä sellaista viittaa sille heitetäänkin myöskin.

Tähän opukseen haastattelin monia asiantuntijoita ja yksi oli Neil Lawrence, tekoälyprofessori tuolta Cambridgen yliopistosta. Hän tuottaisi sen, että ihmisellä on luonnollinen taipus heijastaa ihmismäisiä ominaisuuksia johonkin, mitä pidetään älykkäänä. Uskonen ja tekoäly välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, koska molemmat käsittelevät toisenlaista älykkyyttä jotain, jolla on erilaiset voimat kuin meillä ihmisillä.

Tekoäly, ja miten siihen reagoidaan, voidaan myöskin, kun nähdään se sellaisena vähän voimakkaana olentona jopa, niin se herättämää reaktiota voi verrata ehkä mytologioihin. Jos nyt tekoälyn verrataan jumalaan, niin vertaisin häntä tällaisen Loki jumalaan, joka on vähän viekas ja pitää näitä lankoja käsissään ja toimii tuolla kulisseissa ja ohjaa meitä eteenpäin. Uskonto on tavallaan antanut meille selityksiä selittämättömiin asioihin.

Toisaalta jumalia on myös helppo ollut syyttää, että ne ovat tehneet niitä pahuuksia, eikä me itse, eikä meissä ole mitään syytä. Tavallaan nyt me heitetään tälle tekoälylle vähän samanlaista viittaa kuin ihmismäisiä hahmoja aikaisemminkin. Haastattelin muutamia nuoria myös tähän näin oppaaseen liittyen.

He puhuivat tällaisesta teoriasta esimerkiksi, että tulevaisuudessa tulee olemaan sellainen voimakas tekoäly, joka tuhoaa kaikki ihmiset, jotka eivät ole mukana kehittämässä ja rakentamassa sitä. Sen takia esimerkiksi netissä pyörii tällä hetkellä meemikuvia, missä pitää kohdella ChatGPT:täkin, eli tätä yhtä tekoälychattia hyvin ja sanoa aina kiitos, jotta tulevaisuudessa sitten, jos näin tapahtuu, niin tavallaan ei sitten jouduta tuhon tielle. Nämä on aika tällaisia tietyllä tavalla dystooppisia kuviakin tekoälystä.

Mutta ehkä se idea meitä älykkäämmästä haastaa juuri tämän ajatuksen, että me ollaan keskiössä. Me vähän ollaan tällaisia narsistisia olentoja ihmiset, että me nähdään, että me ollaan aina kaiken keskellä. Mutta ehkä ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa jokin vaikuttaa niin älykkäältä, joka voisi ylittää sen meidän älykkyyden.

Tavallaan ollaan siinä kohtaa, kun ollaan annettu, kuten aikoinaan tuossa Michelangelon maalauksessakin Jumala antoi Aatamille kipinä, niin me olemme antaneet kipinä nyt jollakin luomukselle, joka voi ylittää meidän ihmiset voimissaan ja mahdollisuuksissaan. Mutta me ollaan aina oltu tällaisten suurien uusien teknologian äärellä vähän ihmeissään, ja me ollaan jouduttu miettimään sitä omaa roolia yhteiskunnassa. Aikoinaan, kun kirjapainotaito tuli, niin mietittiin, että mitä sitä tekee ja tuo rahalle tietoa.

Televisio tuli, niin sielläkin lapset varsinkin sokaistuivat, kun katsoi liian lähellä tätä televisiota. Sitten kännykkä tuli, ja sitten kaikki oli ihan jumissa sen somen ja muidenkin palvelujen kanssa. Nyt tavallaan ollaan sen tekoälyn kanssa samassa hetkessä ja tilanteessa.

Mutta kuten sanottu, ei näissäkään tilanteissa ole mitään uutta. Jo Sokrates pelkäsi aikoinaan, että ihmiset alkaisivat luottaa liikaa ulkoisiin apuvälineisiin, kuten kirjoitukseen, sen sijaan, että he käyttäisivät omaa muistiaan ja kykyään analysoida asioita syvällisesti, että tavallaan kirjoitustaito heikentää ihmisen muistia ja ymmärrystä. Tällaisiin uusiin teknologioihin liittyy yleisesti innostus, liioittelu ja huoli.

Me hypetetään, mitä kaikkea se tulee muuttamaan ja liioitellaan vähän vaikutuksia, ja ollaan erittäin huolissaan. Varsinkin, mitä tuohon huolinäkökulmaan tulee, niin siinä korostetaan yleisesti aina nuoria, mitä se tulee tekemään nuorille. Mutta tämä tekoäly-termi sinänsä on haasteellinen.

Se antaa kuvitelmaa, että kone olisi älykäs. Mutta älykkyys on terminä kuten kauneus. Se merkitsee jokaiselle jotakin, mutta on subjektiivista eikä yksinkertaisesti niin sanotusti arvotettavissa.

Se merkitsee eri asioita toisille. Yksi nuori sanoi, että tekoälystä voi syntyä sellainen illuusio, että se osaa reagoida ihmisen tunteisiin, mutta loppujen lopuksi kyseessä on vain tällainen todella kehittynyt autocorrect. Tiivistetysti voisi sanoa, että tekoäly analysoi sitä dataa ja ihminen ymmärtää sitä maailmaa.

Tai kuten Pekka Abrahamsson, tekoälyprofessori sanoi, että nykyaikaisten tekoälyn älykkyys on leivänpaahtimen tasolla. Niillä ei ole varsinaista ymmärrystä, toiminnastaan eikä tietoisuutta. Älykkyystermi ja luonnollinen versus keinotekoinen älykkyys.

Älykkyys kuvitellaan yleensä tietyn tapaisena, mutta se pitää sisällään myös tietoisen ajattelun, kulttuurillisen, kehollisen ja sosiaalisen älykkyyden, mitkä ovat ehkä niitä uniikkeja asioita, mitä kone ei pysty jäljittelemään. Mutta mikä tekoäly? Minäkin puhun tässä esityksessä varmasti yleistäen tekoälyä, että se olisi yksi asia, mutta se ei ole yksittäinen teknologia, vaan se on sateenvarjotermi monenlaisille teknologiamalleille ja asioille. Se tuntuu, että nyt siitä puhutaan paljon, mutta ajatus älykkäistä koneista on jo erittäin vanha asia.

1400-luvun lopulla Da Vinci kehitteli tällaisia robottiritareita. Tai 1837 englantilainen matematiikko Babbage suunnitteli tällaisen analytical engine-koneen, jota pidetään tällaisena ensimmäisenä tietokoneena. Alan Turing toisen maailmansodan aikaa esitti ajatuskokeen, että voivatko koneet ajatella.

Jo 1956 esitettiin termi artificial intelligence eli tekoäly. Eli ajatus älykkäistä koneista on todellakin vanha idea, mutta se mikä tässä aikakaudessa on olennaista, on tämä generatiivinen tekoäly. Eli generatiivinen tekoäly on se, joka pystyy luomaan uutta.

Esimerkiksi kun pyydän jotain kuvasovellusta tekoälyä sanomaan, että tee minulle kissavideo, niin se pystyy tekemään sellaisen tekstin perusteella tai tekstiä tai kuvaa muuta. Se on generatiivinen tekoäly. Veronika Stefano hyvin sanoi, että generatiivinen tekoäly on muuttanut koko tekoälykeskustelun.

Siksi on juuri tärkeää demystifoida se, mihin tekoäly pystyy ja varsinkin mihin ei. Mutta se generatiivinen tekoäly herättää pelkoja ja epäilyjä siitä, mitä se tekee meille. Esimerkiksi tällaiset videopalvelut, jossa pystytään luomaan videoita, jotka olivat aikoinaan monimutkaisia jopa isoille elokuvayhtiöille.

Kuka tahansa pystyy luomaan tällaisia tänä päivänä tekoälyn avulla. Se pistää ajattelemaan juuri, mitä tapahtuu esimerkiksi luovalle alalle niille ihmisille, jotka ovat tehneet aikaisemmin näitä. Mutta tämä generatiivinen tekoäly, joka on se tekoäly, mistä puhutaan paljon tällä hetkellä, niin se on vain tuon jäävuoren huippu.

Siellä on erilaisia palveluita. Mutta tekoälyyn kuuluu myös algoritmit, joita me käytetään sosiaalisen median palvelujen katsomiseen. Esimerkiksi te olette varmasti käyttäneet tänään tekoälyä tietämättänne juuri somen kautta.

Tai jos olette liikennevaloissa tai julkisessa kulkuvälineessä, niin sielläkin käytetään tekoälyä miettimään sitä, miten liikennevälineet kulkevat nopeammin. Eli tekoäly on todella kaikkialla. Me käytämme sitä tahtomattamme tai ei.

Minulla on jopa pesukoneessa tekoäly. Ei ole hajuakaan, miten se tutkii siellä mun likaisia pyykkejä, mutta siellä on kuitenkin tekoäly. Mutta tekoäly ja generatiivinen tekoäly, mitä se on tuonut ehkä tavallisille ihmisille, minäkään en osaa kohdata eikä mitään tehdä, niin mahdollisuuden osallistua keskusteluun tekoälyn kanssa.

On syntynyt sellainen uusi käyttöliittymä koneen ja ihmisen välillä. En tiedä, onko tulevaisuus sitten tuollainen hybridi, missä ollaan enemmänkin koneen kaltaisia. Mutta muistuttaa entistä enemmän ihmisten välistä viestintää ja käyttäytymistä.

Ja siten myös meidän tapamme ajatellaan ehkä muuttumassa. On paljon näyttöä siitä, että meidän tapamme ratkoa tällaisia älyllisiä haasteita juontuu tavasta suunnistaa fyysisessä maailmassa. Ja tavallaan kun eksytään välillä, niin me opitaan.

Ja virheet ja oivallukset, kun suunnistetaan jossain uudessa kaupungissa ilman apuvälineitä, niin ne auttavat meitä oppimaan asioita. Minun sitten esimerkiksi tuli Google Maps tai GPS tähän maailmaan. Ja sitten me mennään sen mukaan, mitä uskotaan siihen Google Mapsiin.

Ja sitten me eksytään tällaisille pimeille sokkeloisille teille, vaikka se ei olisi se oikea reitti. Mutta koska Google Maps sanoo, niin mennään sinne. Nyt ehkä tekoäly on tässä samassa asemassa.

Mitä tapahtuu meidän ajattelumme, jos me luotetaan puhtaasti siihen tekoälyyn meidän ajatteluprosesseissamme tai tekemisessä. Että jos se esimerkiksi nyt tekee kaiken ajattelun, vaikka koulutehtävät tai kuvantekemisen, että me ei piirretä enää käsiin, niin ohitetaan samalla tällaisia tärkeitä oppimiskokemuksia ja oivalluksen hetkiä. Yksi nuori sanoi just sen, että hän antaa tekoälyn välillä tehdä läksyjä puolestaan, vaikka tietää, että silloin hän ei opi tarpeeksi tehokkaasti.

Sen takia tekoäly ei ole vain teknologia, vaan se on moraalinen ja kulttuurinen ilmiö. Ja sen takia olennaista, että tätä mystiikkaa tekoälyn ympärillä ja pelkoa siihen korvataan esimerkkeillä ja avoimella keskustelulla, niin silloin ehkä tämä teknologia lakkaa olevasta tällainen uhka ja muuttuu sellaisiksi välineiksi, joita voidaan auttaa erityisesti juuri nuorten tarpeiden, mutta kaikkien tarpeiden kohtaamisessa. Yksi tylsä määritelmä on sanoa, että tekoäly on se sitä, että se automatisoi päätöksentekoa poistamalla niitä ihmisen valintoja pullonkauloja.

Tällaisesta automaattisesta päätöksentekoa esimerkiksi juuri sosiaalisessa mediassa, kun se suosittelee meille jotakin sisältöjä, niitä kissavideoita, tai sitten esimerkiksi itseohjautuvissa autoissa, tai tänä päivänä ihan lääketiagnoseissa, tai lääkärit käyttävät tekoälyä juuri siellä. Lopulta valinta on kuitenkin edelleen ihmiselle, mutta se poistaa tiettyjä päätöksentekoja niin kuin tällaisia pullonkauluja. Tekoäly on pohjimmaltaan laskutoimituksia ja algoritmeja.

Ehkä tekin olette otsikoissa nähneet, kun tekoäly teki jotain. Tekoäly teki esseet, tekoäly teki sairaanhoitajien työvuorolistat, ja tekoäly teki kappaleet. Tekoäly ei tee yhtään mitään sinänsä, vaan se oli tietokoneohjelma, joka toimii itsenäisenä.

Tietokoneohjelma, joka ei toimi itsenäisenä toimijana, ja siellä on aina ihminen taustalla. Se, että tekoäly oppii asioita jostain, mitä me olemme tehneet, eli se lainaa meidän tietoja. Tekoälyä koulutetaan sillä, että sinne syötetään tekstiä, videokuvaa ja kaikkea tällaisia.

Siitä on tullut matkia, peilijä, joka heijastaa näitä ihmiskunnan tarinoita. Nykyiset tekoälyt mallit juuri perustuvat ihmisen mielen toiminnan matkimiseen, ja erityisesti liittyy juuri kieleen ja tekstin analysoimiseen. Jos me oikeasti pystyttäisiin tarkastelemaan sitä tekoälyn määrittelemää kuvaa esimerkiksi meistä, se voisi olla hyvin erilainen.

Se ei näe, kuten me nähdään itsemme. Esimerkiksi jos mä otan selfien itsestäni ja lataan sen tuonne noin, mä katson sitä ehkä pinnallisesti. Mutta miten tekoäly näkee sen selfien, niin se on näkee ketkä ovat sitä katsoneet, minkälaiset mun fyysiset piirteet on, millä laitteilla mä oon sen ladannut sinne, kellonajan kun mä oon ladannut sen sinne, ja kaikkia tällaisia.

Se tekee tällaista aika syvällistä sosiaalista analyysiä. Lopulta se voisi kuvitella, että se on ihan erilainen, mitä me kuvitellaan olevamme. Sen takia juuri tällainen algoritmien tekemä profilointi muokkaa sosiaalisia suhteita ja sitä meidän identiteettiä.

On keskeistä tarkastella, miten se tekoäly vaikuttaa meidän yksilöiden välisiin vuorovaikutuksiin ja heidän käsityksiin meistä ja tästä ympäröivästä maailmasta, ja kuinka me voidaan auttaa muita ihmisiä ja nuoria tässä maailmassa, ja säilytämme samalla sen ihmisyyden mukana. Se tekoäly voi laajentaa paljon mahdollisuuksia ja tuoda uutta lisää. Ehkä ollaan myös siinä ajassa, että me ollaan luovuuden ja ihmisyyden yhteispelin välimaastossa, että mitä se tulee olemaan.

Mutta kaiken tässä keskellä nousee tärkeäksi taidoksi tällainen kriittinen algoritminen lukutaito. Meidän on tärkeää jokaisen saada taitoja osata suhtautua kriittisesti siihen tekoälyn vaikutuksiin. Kuten aikaisemmin sanoin juuri, tekoäly ei ole vain se generatiivinen tekoäly, joka luo niitä kivoja kuvia ja muita, vaan siellä taustalla on paljon asioita.

Meidän pitäisi pyrkiä ainakin ymmärtämään, mitkä asiat siellä taustalla vaikuttavat, ja jotenkin tunnistaa niitä. Miksi se on tärkeää? Tämä professori Neil Lawrence sanoi, että olemme rakentaneet tietokoneita, jotka tekevät virheitä, mutta emme ole rakentaneet koneita, jotka ymmärtäisivät näiden virheiden seuraukset. Joten tämä tekoäly ei ole mikään jumala tai uhka, ainakaan vielä, vaan työkalu ja sellaisia yksinkertaisia kysymyksiä kannattaa esittää, että miten tämä toimii ja miksi se näin toimii. Silloin pidetään meidän omaa ajattelua myös virkeänä. Varsinkin niille, jotka toimivat nuorten parissa, nämä kysymykset ovat erittäin hyviä esittää useinkin.

Tekoäly on tosiaan riippuvainen ihmisen tuottamasta tiedosta ja säännöistä. Monta kertaa itsekin olen ajatellut, että Facebook tai Insta kuuntelee minua ja tarjoilee sellaisia mainoksia, mistä olen puhunut aikaisemmin, mutta ei sen tarvitse kuunnella, koska se on oppinut meidän tekemistä jo niin paljon. Me ollaan annettu tietoja niistä, mitä me tehdään ja toimitaan.

Se on hyvä tekemään ennusteita. Sillä on paljon dataa perustuen ihmisten toimintaan, meidän toimintaan, vaikka sosiaalimedia-alustoilla. Sitten se tekee ennusteita.

Hyvä huomioida, että se ei ole varma siitä. Esimerkiksi joskus se tarjoilee minullekin jotain Libresseä mainoksia, koska olen saattanut käymään jossakin sivulla aikaisemmin, missä siihen liittyen. En minä tarvitse niitä.

Tai sitten se tarjoilee minulle just jotain mainoksia, vaikka olen ostanut jonkun asian aikoja sitten. Täyttä varmuutta algoritmilla ja tekoälyllä ei ole. Samalla kun tekoälyn koulutukseen on käytetty erilaista tietoa, se tieto on meiltä ihmisiltä.

Me ihmiset, kun emme ole neutraaleja, niin se data, mitä siellä on käytetty, luo myös tällaisia vinoumia. Se kantaa mukanaan kaikkia meidän yhteiskuntamme ennakkoluuloja, historiallisia vääristymiä ja stereotypioita, mitä meillä on. Kun tekoäly oppii tästä datasta, se kuvittelee, että maailma on tällainen.

Se ei toista näitä binoomia pelkästään, vaan myös ehkä vahvistaa niitä. Esimerkiksi minä yhdeltä tekoälykuvaohjelmalta pyysin, että luo hoitaja. Se loi erittäin tyypillisen naiskuvaston hoitajista.

Sitten minä pyysin lääkäreitä. Yllättäen kaikki olivat miehiä. On toki poikkeuksia, että välillä ei ole näin, mutta tämä oli yhden ohjelman vinouma siitä, miltä hoitajat tai lääkärit näyttävät.

Mutta edelleenkin se tekoäly, vaan miten se on ohjelmoitu, minkälaista tietoa sille on ollut. Ilmeisesti internetistä ja muualta enimmäkseen valokuvat, mitä on otettu, hoitajat ovat olleet tämän näköisiä ja lääkärit tämän näköisiä. Eli se heijastaa näitä yhteiskuntamme vinoutunutta todellisuutta.

Eikä siinä mitään, että se todellisuutta, jota me ollaan tahattomasti laitettu sinne. Esimerkiksi viime vuonna Venäjän tukema verkosto julkaisi yli neljä miljoonaa tällaista artikkelia, joiden tarkoituksena oli vääristää juuri näihin tekoälyihin menevää tietoa ja sellaista disinformaatiota. Sitä tutkittiinkin, että jos vaikka chat-GPT:ltä tai Co-pilotilta kysyy jotain, niin tosi monesta näistä tekoälychateista löytyy tätä propagandista tietoa.

Sen takia meidän on hyvä ymmärtää, miten nämä toimivat. Sen takia esimerkiksi algoritmista, jotka toimivat chat-GPT ja kaikkien muidenkin taustalla, siitä on tulossa peruskansalaistaito. Tarvitaan uudenlaista lukutaitoa, joka auttaa näkemään niiden vaikutukset.

Siihen kuuluu tämä datankeruu. Meidän digitaalinen jalanjälkemme kertoo tarinaa meidän valinnoista ja toiveista ja luo digitaalisen sielun. Ne tutkijat, joita haastattelin tätä opasta varten, kertoi juuri sitä, että nuoret kyllä tiedostavat datankeruunkeruun, mutta siellä oli vähän tämä, että okei, heistä kerätään tietoja, mutta näin se nyt vain menee.

En oikeastaan voi mitään tällä asialla. Mitäs sitten? Se on aika valitettavaa, mutta kyllä itsekin huomaan, että mitä ehtoja tulee esimerkiksi, kun menee johonkin uuseen palveluun ja klikkaa vaan OK, koska en mä jaksa lukea sitä. TikTokissa esimerkiksi on niin pitkät käyttöehdot, että se on 35 000 sanaa.

Tämä teos, mikä on sata sivua, minkä varmaan kohta luette kaikki, on puolet lyhyempi kuin TikTokin käyttöehdot ja käytännöt.

Kun menette sinne palveluun ja hyväksytte sen, niin Tiina Härkönen-Sitrasta sanoi, että TikTokilla on tällainen vaihtoehdottomuuden narratiivi, että ihmiset voivat mukaan lukea nämä ehdot, kuten vaikka nämä TikTokin 35 000 sanaa, mutta eivät aidosti oikeasti voi. Tässä on esimerkiksi tutkittu sitä, että pitäisi olla korkeakoulututkinto tai melkein lakimies, että voisi aidosti ymmärtää käyttöehdot. Tiina Härkönen-Sitrasta oli vähän radikaalia ja sanoi sitä, että jos ei kerran niitä pysty oikeasti ymmärtämään, niin silloin ne eivät voi pitää paikkaansakaan.

Tällaisiin valintoihin me tehdään, että me annamme meidän tatan kerrulle oikeudet oikeastaan tietämättä, mihin kaikkiaan niitä käytetään. Samalla se algoritmien käyttö myös mahdollistaa sosiaalisen median sisällön personoinnin, mikä on myös hyvä asia. En minä halua kaiken maailman asioita.

Minä haluan tiettyjä asioita nähdä välillä, että minä haluan vain tietynlaista sisältöä. Mutta tavallaan se tekoäly väistämättä tekee niitä virheitä ja kadottaa tietyn kontekstin, kun se tekee tiettyjä oletuksia yksinkertaistaen sitä maailmaa. Siitä helposti, kun yksinkertaistetaan tätä maailmaa, syntyy tällainen tunteiden myrskytehdas.

Sosiaalisen median palvelut on rakennettu sillä tavalla, että Laura Savolainen sanoi, että tunteita herättävä sisältö saa meidät skrollaamaan ja viipymään alustalla pidempään. Tämä on keskeistä juuri tällaisessa suosittelujärjestelmissä, jotka algoritmia avulla suosittelevat meidän sisältöä. Ne pyrkivät herättämään tunteita.

Se on tavallaan tällaista koneellista sokeria, koska tämä sosiaalisen median suosittelualgoritmi muistuttaa prosessoitua ruokaa. Kun elintarviketeollisuus on aikoinaan havainnut, että lisäämällä sokeria tai siirappia tai jopa suolaa ruokaa, ihmiset kuluttavat sitä ruokaa enemmän. Sama tässä on myös sosiaalisen median palveluissa.

Kun tarjotaan tunteisiin vetoavaa sisältöä, ihmiset kuluttavat sitä enemmän. Sen takia tekoälyn lukutaidon yksi tärkeimmistä elementeistä tulee olemaan tunnekasvatus, koska siellä on tunteisiin vetoavaa mediaa. Kun tunteisiin vetoava mediaa herättää tunteita paljonkin meissä, niin siellä sisällä on myös väärän tiedon levittämistä, koska tekoälyllä voidaan luoda myös niin sanottua deepfake-sisältöä sisältöä, jossa esimerkiksi mun naama on laitettu johonkin tilanteeseen, missä en koskaan ollut.

Sen takia tunnekasvatuksella täytyy olla tärkeä rooli, koska jos joku asia herättää voimakkaan reaktion meissä jossakin netissä, vaikka somepalvelussa joku kuva, niin pitäisi herätyskellot hetkeksi soida ja tarkastaa, onko tämä totta. Professori Noora Hirvonen on sinänsä hyvin sanonut, että vaikka tässä on paljon negatiivisia asioita, esimerkiksi koukuttuminen, niin nuoret ovat itse ilmaisseet huolen siitä. Noora on havainnut, tai nuoret ovat sanoneet Nooralle, että he ovat löytäneet keinoja kuitenkin hallita sitä tilannetta.

Missään keskustelussa ei ole noussut esiin, että alustoja pitäisi täyskieltää, esimerkiksi kieltää TikTokkin nyt Suomessa, koska se täyskielto poistaisi samalla niitä positiivisia vaikutuksia, mitkä alustoilla on. Näillä alustoilla ihmiset löytävät uusia yhteisöjä ja pystyvät toteuttamaan itseään eri tavoin ja rakentavin tavoin. Sen takia yksittäinen ajatus tähän, että alustojen vaikutus nuorten ja meidän kaikkien hyvinvointiin ei ole niin monitahoinen kysymys.

Vaikka sosiaalimedia voi aiheuttaa haasteita ja masennusoireita, mutta se myös tarjoaa mahdollisuuksia vertaistuen ja suojaa niistä mielenterveysongelmilta. Tavallaan ne luovat niitä hyviä ja negatiivisia kuplia. Humakin lehtori Suvi Tuominen sanoi, että nuorisotyön tehtävä voisi olla auttaa nuoria näkemään niiden algoritmien luomien kuplien ulkopuolelle esimerkiksi.

Mutta ne kuplat tosiaan suojaavat myös mieltä. Ne voivat auttaa meille ja nuorille tunteenhallinnan kuplia, jolloin ne voivat rakentaa tällaisen positiivisen ympäristön, joka tukee heidän mielenterveyttään. Esimerkiksi jos olet pienellä paikkakunnalla ja sinulla on joku haaste sinun elämässä ja et löydä ketään sieltä omasta elämästä.

Joku tällainen sosiaalimedian kupla, jossa sinä kohtaat niitä ihmisiä, jotka ovat samankaltaisia ympäri maailmaa. Se voi olla erittäin suojaava sinulle. Minä muutamien nuorten kanssa keskustelin myös tekoälypottien tulosta mielenterveyspalveluille.

Sekaisin chat, jossa nuoret voivat keskustella omista haasteistaan, on tuotu tällainen tekoälypotti, jossa tekoäly keskustelee sinun kanssa. Siellä yksi nuori totesi, että tekoäly ei voi aidosti ymmärtää tunteita, mutta se osaa käyttäytyä kuin ymmärtäisi. Joskus sekin voi riittää pelkästään.

Näin tosiaan on. Sekin on tutkittu juttu. Joskus kun sanot ne mielenmurheet ääneen, niin sekin voi auttaa.

Tekoälyllä voi olla rooli myös, että se on siellä kuuntelemassa. Tämä muodostaa monimutkaisen verkoston, ja tekoälyjärjestelmät ovat aika monimutkaisia, jossa hyödynnetään meidän ihmisten psykologisia tarpeita tavalla, joita edes järjestelmän kehittäjät eivät täysin ymmärrä. Sen takia haluan nostaa tässä kohtaa esiin digitaaliset oligarkit, jotka ovat tällaisia ihmisiä, jotka kehittävät suuria palveluita.

On sitten vaikka Elon Musk, Mark Zuckerberg tai Jeff Bezos, jotka omistavat sosiaalisen median palveluita. Lawrence sanoi, että on ironista, että kun ihmiset puhuvat tekoälyn tulevasta uhasta, manipulointi on jo todellisuutta. Tämä näkyy yhteiskunnan kasvavana jakautumisena.

Se on saanut mutkin miettimään tätä asiaa, koska esimerkiksi juuri tekoäly-yritysten valta on kasvanut erittäin isoksi. Eli palveluita, joita me käytetään ja asiantuntijat ovat nostaneet ovat tällaisiksi demokratiaa uhkaavaksi digitaalisiksi oligarkeiksi kasvaneet, jotka hallitsevat niitä palveluita missä me toimitaan tällä hetkellä tässä maailmassa.
On sitten Microsoftista lähtien tai sosiaalisen median palveluista lähtien, vanha sanonta on jo, että tieto on valtaa. Tänä päivänä tietoon on sitten sitä dataa, mitä me annamme tuonne maailmaan juuri digitaalisten palveluiden kautta.

Tämä teknologiayritysten valta perustuu juuri tähän dataan, jota ne keräämistä käyttäjistä ja laajemmin, kun ne ihmiset ymmärretään. Tämä näkyy myös digitaalisten oligarkkien tai ehkä voisin sanoa proligarkkien valtana politiikassa. Olemme nähneet viimeisten kuukausien aikana, miten digitaaliset oligarkit ovat myötäilleet Trumpin sanomista esimerkiksi tuolla rapakon takana ja vaikuttaneet osaltaan sieltä.

Sen takia tämä tekoälyn lukutaito on tämän taloudellisten realiteettien ymmärtämistä, vaikka se kuulostaa vähän kaukaiselta. Miten nämä alustat, missä me toimimme, niin siellä juuri näiden pyrkimys, näiden teknologian, jättien ja digitaalisten oligarkkien on moninkertaistaa heidän tulonsa. Sen takia nuorten parissa toimivien on tärkeää ymmärtää juuri näiden digitaalisten oligarkkien luomat mekanismit.

Niina Junttila hyvin sanoo myös se, että ajatellaan helposti, että some on paha ja maailma olisi parempi ilman näitä, että luovuttaisiin kaikista näistä digitaalisten oligarkkien luomista maailmoista. Älypuhelimet ovat vain laitteita, että olisikin luovuttamista ajatella, että kaikki maailman ongelmat katosivat vain ilman internettiä. Keskeiseksi nousee juuri sellainen tasapaino teknologian hyödyntämisen ja ihmisten arvojen kesken.

Yksi iso asia siellä onkin juuri näiden tasapaino tekoälyn, teknologioiden ja ympäristön välillä. Se, että tekoälyllä on suuri merkitys siinä, paljonko se energiaa käyttää tänä päivänä. Esimerkiksi on sanottu, että yhden chat-GPT-viestin kirjoittaminen vie kymmenen kertaa enemmän energiaa, sähköä, kuin yksi Google-haku.

Esimerkiksi Ranskassa on tekoälyn takia varattu lisää ydinenergiaa, jotta tekoälyn viemä energian kasvu pystyttäisiin kattamaan. Eikä siinä mitään, kun sitä kerran käytetään, mutta esimerkiksi kun näitä koulutetaan, niille annetaan tietoa, että ne oppivat jotain, niin tavallaan ne kuluttavat paljon. Esimerkiksi tämä OpenAI:n kehittämä chat-GPT4-kielimalli, niin on arvioitu, että noin 62 000 megawattituntia sähköä olisi mennyt siihen, että jos kaikki Suomen nuoret, noin 1,3 miljoonaa nuorta lataisi kännykkää joka päivä kerran, niin kestäisi 13 vuotta, että se käytettäisi kaikki tämä energia.

Tai yksi ihminen siellä voisi pelata pelikonsolilla 311 miljoonaa tuntia yhtäjaksoisesti, niin se olisi sama energiamäärä, mitä tämän tekoälymallin kouluttamiseen on viety. Se on hyvä huomioida, että se on vieneen energiaa. Kaikki IT-laitteet ja muut vievät energiaa.

Se ei ole vain sitä, että sillä säästettäisiin. Melkein kaikki asiantuntijat, joita haastattelin, halusivat korostaa sitä, että tekoälyllä on suuri mahdollisuus tehostaa energian käyttöä esimerkiksi teollisuudessa, liikenteessä ja rakennuksissa, mikä vähentää sitten sitä kulutusta ja päästöjä. Se mahdollistaa älykkäitä sähköverkkoja, jotka optimoivat energiankulutusta, ja sillä pystytään ratkaisemaan niitä isoja viheliäisiä ongelmia, esimerkiksi ilmastonmuutosta.

Se on vähän haasteellinen, että ei voida yksiselitteisesti sanoa, että tekoäly on paha juuri ympäristön kannalta, koska siinä on paljon myös ratkaisuja. Puhutaan algoritmista ja lukutaitoista. Keskeinen ongelma ei olekaan juuri tässä tatan keräämisessä, vaan käyttötavoissa.

Ne voivat vahvistaa niitä positiivisia tai haitallisia vaikutuksia. Tässä ajassa niin kuin sanoin, datatoimijuus nousee keskellä. Eli ymmärrys niistä omista datajäljistä, mitä tietoja me annetaan tietoisesti, millaisia jälkiä jää käytöstä, mitä tiedostama voidaan tehdä ja päätellä oikeastaan on niitä asioita, jotka sitten nousevat tällaisen datatoimijuuden keskiöön.

Mutta haaste siellä on vähän se, että tavallaan nämä asiat, mitkä toimii tekoälyissä, on piilotettuja. Ne on tuolla mustassa laatikoissa, ja me ei tiedetä, mitä ne toimii oikeastaan. Edes kehittäjätkään eivät tiedä aina välillä, mitä he ovat tehneet, kun he toimivat siiloissa niissä isoissa yrityksissä.

Tiina Härkönen nostaa esimerkiksi Sitralla paljon tietoja siitä, että nuoret ajattelevat olevansa taitavia. Niin myös minäkin. Vaikka heidän dataan osoittaa, että esimerkiksi tietosuojat ja tietoturva laajemmin lyödään juuri useammin nuoremmissa ikäryhmissä.

Ja sen takia ehkä olennaista, että tällainen digit-natiiveista puhuminen, tai nyt on tullut myös AI-natiivista, jätettäisiin kokonaan pois, koska ei kukaan ole natiivi niiden käytössä. Myös nuoret tarvitsevat sitä taitoa, mitä tarvitaan siihen tekoälyn käyttämiseen. Yksi haastekysymys on nostettu, että miten esimerkiksi lukutaidon käy nyt, kun käytetään enemmän tällaisia teknisiä apuvälineitä.

Se onkin vähän ristiriitainen kysymys, koska juuri lukutaidon ydin ja kirjoitustaidon ydin se, että me pystytään omaksumaan asioita, jäsentämään niitä asioita, näkemään asiayhteyksiä paremmin ja ymmärtämään juuri näiden taitojen kautta. Ristiriitaista on ehkä vähän se, että me käytetään tekoälysovelluksia juuri ehkä ohittamaan joskus näitä asioita, koska näitä taitoja juuri tarvitaan tekoälyn käyttöön. Hannu Toivonen, professori, sanoi, että jos joutuu jatkuvasti kertomaan koneelle, että mitä sen pitäisi tehdä muun puolestani, että tee nyt tätä ja tätä ja tee näin ja noin.

Hän tuli monta kertaa selostamaan jollekin, niin tavallaan hän sanoi, että siinä vaiheessa se työ olisi jo melkein tehty, että hän olisi voinut tehdä oikeastaan sen itse. Tekoäly oppii parhaiten tekemällä, vertaisoppien ja kokeilemalla, ei vaan sitä teoriasta. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on tämä, että voidaanko me luottaa tekoälyyn, jos ei erota muffinssia koirasta.

Tämä liittyy siihen, että esimerkiksi tietyt tekoälysovellukset eivät pysty erottamaan sitä, että onko tässä kuvassa muffinssi vai koira. Minä esimerkiksi kokeilin, niin joka toinen kerta se ei tiennyt, kumpi on tässä. Oulussa oli yksi projekti, missä Sumita Sarma-niminen tutkija jutteli 10-12-vuotiaiden nuorten kanssa juuri tästä näin.

Siellä nuoret juuri miettivät, että jos ei kerran erota muffinssia, niin jos tekoälyllä on tämä ongelma, niin miten tulevaisuudessa se pystyisi erottamaan, jos on esimerkiksi autossa tekoäly, niin miten se pystyisi erottamaan esimerkiksi kävelijöitä sieltä. Eli hyvin lyhyesti esimerkistä, että näytettiin kuvia zihuahasta ja muffinssien tekoälyn haasteista. Nuoret itse pääsivät nopeasti siihen tulevaisuuteen, että voidaanko me luottaa siihen tekoälyyn kun on esimerkiksi vielä vaikeuksia tällaisissa isoissa eettisissä haasteissa ja ongelmissa.

Ehkä se ydin on siinä, että vaikka nämä teknologiat muuttuvat ja haastavat meitä kaikkia, niin tällaisen pedagogian ydin säilyy eri vuorovaikutuksissa. Meidän jokaisen pitää itse löytää niitä keinoja, miten sitten tehdä niitä. Petteri Ruotsalainen totesi, että nuorisotyön näkökulmassa se tuo merkittäviä juttuja nuorille ja siihen nuorisotyöhön.

Esimerkiksi yksikön ohjaustilanteessa ne voivat auttaa nuoria etsimään työpaikkaa, kartoittaa vahvuuksia CV-tä tai työkokemusta varten. Tai sitten tähän tekoälytaidon kartoitus etsivässä nuorisotyössä kyselyyn, mikä oli osa tätä hanketta, niin yksi vastasi siellä, että he ovat voineet rikastaa nuorten kielellistä taitotasoa uskomattoman hienosti ja tuottamaan tekstejä. Nämä tekoälyavusteiset työkalut voivat myös auttaa erilaisia oppijoita ja luoda harjoittelun ympäristöön esimerkiksi tunteiden ilmaisuuden.

Yksi nuori lukihäiriön kanssa elävä kaneli jutteli minulle siitä, että hänellä on haasteita välillä, kun hän saa tekstinä tehtävän koulussa. Mitä tässä sanotaan, niin hän ei käytä antamaan sen tekoälyn vastauksia siihen tehtävään suoraan, vaan pyytää sen pilkkomaan sen tehtävän osin, jolloin hän ymmärtää sen paremmin. Tai kun hän on vastannut opettajille sähköpostiviestillä ja hän on saanut palautetta, että hänen viestinsä on vähän töksähtänyt ja hän on käyttänyt tekoälyä siihen.

Hän sanoi hienosti, että tekoäly poistaa esteitä ja tuo minut samalle tasolle muiden kanssa. Se on tärkeää. Kaiken tässä keskellä meidän pitää muistaa, että tekoälystä puhutaan tehokkuuden voimista ja pystytään tekemään asioita nopeammin ja paremmin.

Joskus on hauska pitää vaan hauskaa. Esimerkiksi en osaa kohdata, niin olen ehkä ensimmäistä kertaa tilanteessa, missä pystyn jonkun kanssa muuten kuin koodarin kanssa tekemään tällaisen sovelluksen, jossa raketti kiertää ympäri maailmaa ja siellä menee vaikka mitä en olisi aikaisemmin pystynyt tekemään. Se on hauskaa, mutta samalla opin siitä.

On tärkeää, että päätösvalta pysyy aina ihmisellä. Vaikka se on hauska ja mukava työkalu, me ollaan aina ihmisten siinä keskellä ja me ollaan siinä keskiössä aina ja nyt tulevaisuudessa. Päätösvalta saisi kohtaan luopua koneelle, mutta me ollaan aina siellä kriittisesti keskellä.

Mikä ihmisen ja koneen yhteinen tulevaisuus tulee olemaankaan, se ei kukaan tiedä. Neil Lawrence sanoi, että ihmisen antama huomio tulee olemaan niukka resurssi. Se tunne, jonka ihmisen antama huomio synnyttää, tulee olemaan nuorille yhtä tärkeää tulevaisuudessa kuin se on tänään.

Kun ne koneet ottaa osaa arkipäivän tehtäviin, on tärkeää miettiä, miten se ihmisen rooli tulee ja säilyy. Se on totta, että koneet tulevat muuttamaan työpaikkoja ja meidän roolia siellä. Ne tehostaa työntekoa ja tulee viemään varmasti joitakin työpaikkoja, vaikka asiantuntijat näkevät, että tulee tehostamaan tai luomaan sitä.

Mutta me ei vielä tiedetä, me ollaan pienessä kokeessa tällä hetkellä. Noora Hirvonen oli kysynyt nuorilta aiheesta juuri työpaikkojen menettämiseen. Siellä nuoret olivat todenneet, että heitä kiinnostaa enemmän tekoälyn vaikutus omaan oppimiseen kuin työpaikkojen menettämiseen.

Mitä itse koen, että mikä säilyy? Se on tämä empatia. Mikä säilyy siis ihmiselle? Empatia, konteksti, tunneäly ja sitten tällainen huono huumori. Siihen tekoälyn ehkä vahingossa pystyy välillä, mutta tavallaan se on huumorin toinen.

Nuori Etie 21-vuotias kiteytti tämän, että hän on tosi optimistinen tekoälyn tulevaisuuden vaikutuksista. Lääketieteen kehitys nopeutuu niin paljon, että tulen elämään pidempään kuin vanhempani. Minun lapseni elävät vielä pidempään.

Ja se on hieno asia. Tässä oli muutama ajatelma tai hajatelma tästä oppimisesta. Käykää lukemassa se kokonaisuudessa. Toivottavasti saitte edes yhden asian irti tästä. Kiitokset.

Johannes Repo
(44:15-45:09)
Kiitos tosiaan Jarno ihan tosi hurjasti tästä. Tosi mielenkiintoisia juttuja tässäkin puheenvuorossa. Tietenkin nämä kaikki ajatukset ja paljon muuta löytyy myös tekoälyoppaasta. Se kannattaa käydä lataamassa omaan käyttöön.

Se löytyy tosiaan mediakasvatus.fi-sivustolta. Sinne kannattaa mennä kaivamaan omaan käyttöön. Me voidaan tässä tämä sessio lopetella. Kiitos Jarno sinulle oikein paljon ja kiitos kuuntelijoille jo tässä vaiheessa.

Kiitos kun kuuntelit Mediakasvatusseuran podcastin. Tämä podcast-jakso oli äänite 14.4. pidetystä Aamuklubi-webinaaristamme. Seuraathan somekanaviamme, jotta pysyt kärryillä siitä, milloin uusi jakso tulee meiltä ulos. Kiitos ja kuulemiin.