Podcastissa esitellään Fejk-medialautapeliä

Tekstiversio:

[Äänite alkaa]

[Christa] (0:02 – 0:55)
Tervetuloa Mediakasvatusseuran Aamuklubille. Meillä on tänään vieraana toimittaja Ingrid Svanfeldt. Ingrid toimii journalistina ja on tehnyt paljon sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin liittyvää työtä.

Ja esimerkiksi Valko-Venäläisten toimittajien kanssa on toiminut näissä kysymyksissä. Ingrid varmaan siitä sitten kertoo enemmän. Tänään tullaan keskustelemaan journalismin tärkeydestä ja muun muassa hankkeesta ”Vem litar du på?”, jota ollaan yhdessä tässä työstetty.

Siihen hankkeeseen kuuluu myös lautapeli ”Fejk!”, joka siinä on tuotettu. Ingrid tulee kertomaan myös tästä vähän lisää. Tervetuloa Ingrid ja ole hyvä!

[Ingrid] (0:56 – 4:14)
Kiitos ja tosi hauskaa olla täällä. Mä olen siis Ingrid Svanfeldt, suomenruotsalainen toimittaja. Me ollaan siis tehty tätä projektia Kulturfondenin avustuksella.

Tästä on tullut tämmöinen peli. Siis monen pienen mutkan kautta me ollaan nyt saatu aikaiseksi tämmöinen ”Fejk!”-peli. Ja sillä me halutaan voimaannuttaa ja inspiroida ja innostaa leikkiin.

Eli siinä on ajatuksena, että ”Jes, sinä pystyt” ja ”Wow, tämä on hauskaa”, vaikka nämä asiat on aika vaikeita. Ja kohderyhmä on ihan tavalliset nuoret 15-20-vuotiaat ja niiden parissa työskentelevät aikuiset. Ja haluaisin siis innostaa nuoria keskustelemaan ja yhdessä oppimaan mediasta, teknologiasta ja toivottavasti myös journalismista.

Ja kaikki tämä on ihan keskeistä vapaassa demokratiassa, jossa me elämme nyt. Mutta sitten vapaan demokratian vastakohta, eli suljettu ja autoritaarinen diktatuuri. Niin se on tullut mulle ja monelle varmasti liiankin tutuksi Valko-Venäjän kautta.

Ja Valko-Venäläisiin journalisteihin ystävystyin yllättäen vuonna 2020. Ja niiden tarinoiden pohjalta syntyi tämä sananvapauden sankarin mobiilipeli. Eli siinä voi kokea diktatuurin ja miltä se tuntuu toimittajalta.

Mutta jos me nyt mennään vielä tähän feikkipeliin nyt. Eli siellä medialukutaito ja lähdekriittisyys on keskeisiä teemoja. Ja pelin idea on feikata ja yrittää ujuttaa tällaisia mediasanoja tai nimiä muiden huomaamatta keskusteluun.

Ja myös pelissä väitellään vaikeista media-aiheista. Ja tämä peli on yksi tapa avata keskustelua mediasta. Esimerkiksi nuoriksitalolla tai koulussa.

Ja oikeita vastauksia ei sinänsä pelistä löydy. Eli luotan tässä pelaajiin ja niitä ohjaaviin aikuisiin. Ja nyt olen siis lähdössä tämmöiselle kiertueelle.

Missä on tarkoitus pikakouluttaa journalismista ja medialukutaidosta avaamalla näitä vähän ydinkäsitteitä ja herättelemällä kysymyksiä. Ja sitten tietenkin pelataan se peli.

Ja vastauksiksi tarjoan myös vähän linkkejä, josta löytyy hyvää materiaalia. Nämä nyt tulevat sinne ruotsinkieliseen kiertueeseen ja siellä on linkkejä ruotsista.

[Ingrid] (4:15 – 8:51)
Mutta jos me mennään näihin ydinkäsitteisiin, niin journalismin ideahan on kertoa kansalaisille olennaista ja toteutuudenmukaista tietoa.

Jotta he voisivat palvella demokratiaa. Tämä on se filosofinen pohja, millä se rakentuu meillä täällä Pohjoismaissa. Eli journalismi palvelee demokratiaa niin, että me voitaisiin tehdä esimerkiksi oikeita valintoja vaaleissa.

Ja tämä perussääntö totuudenmukaisuudesta ja olennaisesta tekee journalismista erityisen. Suhteessa muuhun tietoon tai taiteeseen. Ja haluaisin saada nuoria pohtimaan tätä journalismin ideaa ja eroa muuhun mediamatskuun. Sen yhteydessä voimme puhua myös journalismin sääntelystä Suomessa ja muualla.

Ja silloin tullaan journalistin ohjeisiin, eli journalistin eettisiin sääntöihin. Ja se on mun mielestä tässä erittäin keskeistä. Eli journalistinen tuote on tuote, joka on tuotettu journalistin ohjeita noudattaen ja siksi siihen voi luottaa.

Ja tästä tulee nyt se luottamussana ja tämä ”Vem litar du på? Kehen luotat?”, niin luottamus on mun mielestä tässä erittäin keskeistä tänä päivänä. Eli nämä journalistiset eettiset ohjeet takaavat sen laadun. Ja journalistisia tuotteita julkaisee ne mediatalot, jotka ovat luvanneet noudattaa journalistin ohjeita.

Ja näistä on tietenkin olemassa ihan listat, jos sä meet vaikka Julkisen sanan neuvoston sivuille, niin sieltä löytyy ihan listat. Journalismissa on siis säännöt. Ja tämän keskustelun tueksi siis haluaisin nyt vinkata sitä Julkisen sanan neuvoston nettisivua, jossa tämä avataan hyvin ja jossa jokainen voi käydä tutustumassa suomalaisen median itsesääntelyyn ja eettisiin ohjeisiin.

Mutta mennään takaisin siihen otsikkoon. Vem litar du på?, keneen luotat? Haluaisin siis, että pysähdyttäisiin miettimään luottamusta ja kenen me tänään luotamme mediassa ja miksi.

Tutkimusten mukaan luotamme läheisiin ihmisiin eniten, mikä varmasti on hyvä asia. Mutta miten luotamme eri lähteisiin? Miksi luotamme Helsingin Sanomien paikallisuutiseen?

Miksi Eevan mummin lapsuustarinaan Facebookissa? Miksi Amnestyn julkaisemaan raporttiin? Tai miten suhtaudumme kirkon aamuhartaukseen, radiossa tai vieraalta ihmiseltä saatuun sähköpostiviestiin?

Jos emme luota, mikä on silloin syy? Nämä kaikki asiat olisi hyvä pohtia. Ja mitä voimme tehdä, kun tämä epäily herää?

Että mikä tämä sähköposti nyt on? Onko tämä jotain vaarallista? Mitä tämä voi olla?

Vai onko tämä ihan vaan, että sillä ei ole mitään väliä? Luottaako vai eikö? Jos vaan scrollaa ja heittää sen menemään.

Mielestäni tämä on hyvä mahdollisuus avata keskustelua. Tämä keskustelu, miten suhtaudumme eri lähteisiin, on todella iso ja myös syvä. Ja myös erittäin hyvä käydä.

Se kytkeytyy tähän, miten luotamme siihen lähteeseen. Miksi luotamme siihen, mitkä ovat nämä asiat? Ja miten me rakennamme sitä luottamusta?

Ja mikä tekee jostain tiedosta tai tarinasta tärkeän? Se kytkeytyy myös luottamukseen, mutta ehkä enemmän vielä siihen olennaisuuteen, mikä on journalismissa tärkeetä.

[Ingrid] (8:52 – 12:37)
Haluaisin siis rohkaista ihmisiä puhumaan enemmän näistä syvällisistä asioista, koska uskon, että tämä vahvistaa meitä ja ennaltaehkäisee ahdistusta.

Tällainen ahdistus, häpeä ja virheiden tekemisen pelko voi oikeasti olla monelle nuorelle ongelma. Ja nimenomaan tästä mediatulvasta johtuvaa. Siksi meidän aikuisten on puhuttava näistä asioista ja tietenkin meidän on oltava herkkiä puuttumaan, jos tulee vahingoillista ilmapiiriä ja keskustelut vievät väärään suuntaan.

Nyt tarkoitan ehkä silloin, kun me pelataan sitä peliä ja ne nuoret tai lapset pelaavat sitä peliä ja siellä nousee nämä keskustelut. On hyvä, että siellä on aikuisia myös lähellä, jotka kuuntelevat niitä keskustelua, että meneekö se nyt ihan väärään suuntaan. Mut se on mun mielestä tässä on niinkuin se leikki ja peli.

Eli jos se nyt joskus menee väärään suuntaan, niin ei se välttämättä niihin vaarallista ole, vaan silloin otetaan taas se keskustelu, voidaan käydä. Tarkoitus tässä on se keskustelun avaus. Ideaaliyhteiskunnassa ja demokratiassa meidän pitäisi siis luottaa enemmän eikä vähemmän.

Mutta miten se on mahdollista, kun meillä kuitenkin on niin paljon näitä huijareita ja valheita ja salaliittoteorioita ja sotaa ja kaikki sekoittuu. Jotenkin kaikki on yhdessä sekamelskassa meillä mediassa. Vastausta ei tietenkään ole, koska emme ole täydellisiä.

En usko, että me koskaan tullaan elämään missään täydessä utopiassa tässä. Mutta uskon vahvasti, että voimme kaikki tehdä jotain ja voimme parantaa maailmaa. Voimme parantaa internetiä ja parantaa sitä mediatulvaa.

Yksi esimerkki, miten voidaan vähän parantaa maailmaa, on vaikka sitten pysähtyä ja keskustella ja pelata peli ja avata se keskustelu ystävien kanssa. Ja miksi se luottamussana nyt on mun mielestä tässä keskeinen. Se on se, että tänä päivänä jotenkin on semmoinen tunne, että me ollaan vähän menettämässä jotain.

Onko se sit se meidän luottamus yhteiskuntaan, mikä on niin tärkeetä meille. Me voidaan luottaa, että poliisi toimii ja journalismi toimii. Poliitikot, virkamiehet, terveydenhuollon järjestelmät.

Kaikki tässä on se, että järjestelmät toimii. Sitä me kaivataan, niin me voidaan elää turvassa. Eli se luottamus siihen yhteiskuntaan on erittäin tärkeää.

Ja se on mun mielestä keskeistä, että me viestitään se myös nuorille, että me ollaan tässä kaikki rakentamassa sitä luottamusta.

[Ingrid] (12:38 – 15:59)
Se, että on puutteita ja vikoja, ei tarkoita, että ei mikään toimisi. Ja meidän kannattaisi luottaa tutkittuun tietoon.

Omiin perusarvoihin ja yhteiskuntaan ja mun mielestä pohjimmiltaan humanismiin. Eli siihen, että ihminen on hyvä. Mutta ihminen ei ole täydellinen. Ja eri olosuhteista johtuen ihmisistä voi myös tulla paha.

Ja siksi internet ja maailma on hyvä paikka, vaikka ei olekaan täydellinen. Eli haluan antaa vuodet toivoa ja luottamusta näille nuorille. Että kyllä, media voi tuntua sekamelskalta.

Se ei ole täydellinen, mutta se on kuitenkin hyvä paikka ja me voidaan tehdä siitä parempi. Luottamus toisiin kansalaisiin siis voimistaa demokratiaa. Eli tässä tulee vielä se ydinkäsite demokratia.

Ja yhdessä toimiminen rakentaa sitä hyvää. Ja kyseenalaistaminen ja kriittisyys, ne ei ollenkaan sulje pois tätä luottamusta. Mutta miten nämä kytkeytyvät, on tietenkin myös iso asia, mistä voisi puhua tästä varmaan monta tuntia.

Mutta mun mielestä tässä on myös se, että avataan näille nuorille niiden ajatuksia. Mitä se tarkoittaa niille? Se yhdessä toimiminen ja se luottamus, vaikka meillä on se kyseenalaistaminen ja kriittisyys niitä vaikka lähteitä kohtaan.

Miten me saadaan tämä yhtälö yhteen? Puhutaan tästä vähän enemmän. Ja etenkin nuorten kanssa, sitä mä haluan.

Ja sitten joku voi sanoa, että hei, eikö tämä nyt kaikki ole ihan itsestään selvää? No, ehkä joillekin. Mutta elämme tämmöisessä kiireessä ja jatkuvassa mediatulvassa.

Ja sota ja nämä muut negatiiviset ja huolestuttavat asiat. Ja tämä kärjistynyt keskustelu ja esimerkiksi rasismi piinaa meitä. Journalismi ja muu tieto, taide, kulttuuri ja ajanviete. Kaikki tämä sekoittuu joka hetki eri media-alustoilla. Ja sitä on tarjolla koko ajan. Sä voit syödä sitä, miten paljon haluat.

Ja tämä paljous ja sekamelska voi siis ahdistaa. Ja tämä on nyt meidän ajatus tämmöisestä pienestä pienestä ratkaisusta. Että miten me voidaan välttää sitä ahdistusta ja voimistaa näitä nuoria. Ja puhumalla, pelaamalla tämmöistä peliä ja keskustelemalla enemmän.

[Ingrid] (16:00 – 18:50)
Ja sitten on tämä tekoäly, mistä on tietenkin ollut paljon puhetta. Ja mistä me myös tässä näillä pikakursseilla tullaan puhumaan.

Ja tässähän on se teknologinen kehitys, joka on ollut niin nopeeta. Ja ehkä se, että lainsäädäntö ja sääntely ei ole aina ehtinyt tässä perässä. Ja se on myös hyvä tiedostaa ja pohtia ja avata näissä keskusteluissa.

Että minkälaista sääntelyä me oikeasti tarvitaan ja missä ja miksi. Ja nyt me tarkoitan esimerkiksi tekoälyn käytön sääntelyä erityisissä tilanteissa. Ja sosiaalisen median alustojen ja maailman isoimpien teknologiayritysten toiminnan sääntely.

Ja avoimuuden lisääminen. Tämähän on myös tällainen todella iso kysymys. Mutta mielestäni kyllä nuoret osaa puhua näistä vaikeista asioista.

Ja niillä voi olla tosi hyviä ideoita, että missä tarvitaan lisää sääntelyä ja missä ei. Ja se on sitä demokraatiaa, että me kansalaiset keskustelemme ja päätämme yhdessä sääntelystä ja lakipykälistä. Koska tämä on meidän maailma, ei jonkun muun.

Ja meillä on itse asiassa tänä päivänä erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ja parantaa maailmaa. Ehkä tämä suuri mahdollisuus, jonka sosiaalinen media ja teknologia on tuonut meille, myös ahdistaa. Mutta siihen siis meillä on tällainen minimaalinen ratkaisu.

Mutta kuitenkin meidän pitäisi keskustella ja pelata ja tehdä enemmän yhdessä. Haluaisin siis innostaa, mutta samalla rauhoitella ja palata perusasioihin. Media tai teknologia tai tekoäly ei sinänsä ole mun mielestä vaarallista.

Mutta tietenkin meidän pitää kehittää koko ajan sääntelyä ja meidän yhteiskuntaa. Ja siihen me tarvitaan valppaita nuoria ja vähän vanhempiakin aktiivisia kansalaisia.

[Ingrid] (18:51 – 21:32)
Eli siis tämä on noppapeli, tosi helppo.

Mutta se alkaa ilman noppaa, koska tähän peliin tulee mukaan tällaisia sanoja, jotka laitetaan pinoon ja sitten vedetään yksi sana. Eli nämä on tällaisia mediasanoja. Ja oikeastaan nämä on sen koko pelin hauskin osa, koska siinä just yritetään feikata.

Eli feikkaus on se, että sä yrität saada sen sanan sanottua pelin aikana muille pelaajille, ilman että ne huomaa, että siinä on mitään kummallista. Eli että sä saat jonkun vähän kummallisen mediasanan ujutettua siihen sun keskusteluun. Ja kun me ollaan kokeiltu tätä, niin tämä on aika hauskaa, miten jopa nämä pienet lapset yrittävät vaikka yskien sanoa jotain sanaa.

Tai silleen, että mä menen nyt vessaan, mutta tulee joku tai sitten ne. Niillä on tosi hyviä ideoita, että miten se saa feikattua. Että toinen ihminen vaan ajattelee, että mitä se oikein sanoo tuossa.

Mutta se ei ymmärrä, että se oli se feikki. Ja sitten oli yksi, missä kokeiltiin, niin silloin ne myös feikkasi, että ne saattoi sanoa neljä-viisitoista sanaa, mitkä ei ollut niiden feikkilistalla. Niin kuin silleen tämmöinen tuplafeikkaus.

Mutta siis tämä oli kiinnostavaa, että nuoret ja lapset sai tämän jujun aika nopeasti. Eli että tämän pelin juju on se feikkaus. Näillä sinisillä ruuduilla ja sitten näillä punaisilla ruuduilla, niin siellä on nämä väittelykeskustelun aiheet, mistä väitellään. Ja sitten siellä koko ryhmä päättää, että kuka voitti väittelyn.

[Ingrid] (21:13 – 21:36)
Ja minähän olen käyttänyt tässä tekoälyä, kun olen tehnyt näitä. Ja näitähän voi, jos joku innostuu tästä pelin ideasta, niin niitähän voi kehittää itse. Voi siis tehdä omia noita lauseita ja sanoja. Mutta sehän on erittäin helppoa.

[Christa] (21:36 – 21:44)
Tämähän peli sopii yläkoulusta ylöspäin. Ehkä parhaiten.

[Ingrid] (21:45 – 22:19)
Toisaalta me tehtiin nyt vähän nuoremmille suunnattu versio noista. Sitä voi kokeilla. Se on oikeastaan se, mikä rajaa mielestäni sen, että pienet lapset eivät pysty. Tai siis oikein pienet eivät tietenkään pysty. Mutta sanotaanko, että kymmenvuotias pystyy pelaamaan tän, jos ne sanat ja lauseet on sellaisia, että se käsittää sen omalla tasollaan.

[Christa] (22:21 – 23:09)
Nämä siis tulevat ladattavaksi meidän sivuille sekä ruotsiksi että suomeksi. Niistä tulee teettämään myös sellaisia oikeitakin fyysisiä versioita. Katsotaan sitten, onko ne sellaisia, mitä voi vaikka postissa lähettää kirjekuoressa. Näitä lautoja. Ehkä siitä ei sen enempää. Se on aika selkeä homma sinänsä.

Mutta näitä matskuja tullaan laittaa sinne sivuille, niin kannattaa seurata sitä. Ehkä tässä kohtaa. Ellei, onko sinulla Ingrid jotain vielä, mitä sinä olisit halunnut sanoa tähän loppuun?

[Ingrid] (23:12 – 23:27)
Emmä tiedä siis. Tämä on ollut ihan kiinnostava projekti. Kiinnostuksella jatkuu, että nyt oon menossa sinne eri puolille näitä ruotsinkielisiä alueita ja juttelemaan.

[Christa]] (23:28 – 24:22)
Kiinnostavaa kuulla niitä kommentteja, mitä sieltä tulee. Sitten kun te vielä testaattekin sitä peliä, että tuleeko siihen jotakin vielä muutoksia, tai miten se otetaan vastaan. Se on ihan kiva.

Mielellään muutenkin kuullaan, että jos siellä kokeilette sitä, niin miten on toiminut. Ajatuksena kuitenkin tässä on se, että vähän herätellään ajattelemaan näistä asioista, luottamuksesta, demokraattista ja journalismista vähän toisella tapaa. Se on yksi tapa tehdä sitä oppimista.

No mutta jos ei muuta, niin kiitoksia ja palataan taas seuraavan Aamuklubin tai muiden asioiden äärellä.

[Ingrid] (24:22 – 24:23)
Kiitos!

[Äänite päättyy]