Kolme kysymystä: Sanna Spišák

Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran uusi juttusarja, jossa esittellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tällä kertaa tutkija Sanna Spišák kertoo väitöskirjastaan, jossa hän tutki, miten suomalaisnuoret tulkitsevat pornografisia kuvastoja.

1. Mitä tutkit väitöskirjassasi ja miksi?

Marraskuussa 2019 julkaistava väitöstutkimukseni tuottaa uutta tietoa siitä, miten suomalaisnuoret tulkitsevat pornografisia kuvastoja osana seksuaalisuutta, seksiä, sukupuolta ja ihmissuhteita koskevia näkemyksiä ja asenteita. Hallussamme on määrällistä tietoa nuorison pornografiankulutuksesta, mutta tietopohja on erityisen hatara sen suhteen, miten lapset ja nuoret itse suhtautuvat pornografisiin sisältöihin. Tutkimukseni laajentaa pornografiasta käytyä keskustelua siirtämällä painopistettä moralisoinnista ja kauhistelusta käytännön teemoihin, joita voidaan hyödyntää nuorten kokemusmaailmaa lähellä olevien media- ja seksuaalikasvatusaineistojen kehittämisessä, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja terveyttä.

2. Nosta esiin kolme kiinnostavinta tutkimustulosta?

Koko tutkimusprosessi on sisältänyt lukuisia yllätyksiä, joita en osannut ennalta arvioida.

1. Puhe pornon turmelemista sukupolvista on virheellistä

Analysoimani aineistot ensinnäkin osoittavat, että pornografiset sisällöt ovat olleet osa suomalaislasten ja -nuorten arkea ja mediakulttuuria jo vuosikymmeniä ennen internetiä ja mobiililaitteita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa toteutetun pornografiaa käsittelevän muistitiedon keruuhankkeen aineisto osoittaa, miten suomalaiset nuoruudessaan ovat katselleet, keräilleet, jakaneet ja kuratoineet pornografisia tai pornografisiksi ymmärrettyjä materiaaleja jo 1940-luvulla ja siitä eteenpäin. Populistinen puhe 2000-luvun pornosukupolvista on historiatonta ja liioiteltua ohittaessaan täysin nuoruusaikojen pornografian kulutukseen liittyvät jatkumot ja siirtymät aina ajalta ennen toista maailmansotaa nykypäivään.

2. Nuoret kokevat kasvattajien haittapuheen pornografiaa häiritsevämmäksi

Yllätyin myös siitä, miten vähän kaikissa aineistoissani puhuttiin itse pornografisista sisällöistä, mitä suomalaiset olivat eri aikoina kohdanneet. Olin kuvitellut, että aineistoni pullistelisivat yksityiskohtaisia kuvauksia erilaisista seksiakteista, kehoista ja kehollisuuksista. Olin väärässä. Aineistojeni nuorten pornopuhe on ennen kaikkea toistoa aikuisten riskikeskeisestä haittapuheesta ja sukupuolisidonnaisista normatiivisista odotuksista. Suomalaisnuorten verkossa oleviin seksuaaliterveyspalveluihin lähettämät kysymykset vuosilta 2013–2015 osoittavat, että nuoret kokevat alaikäisten pornografian kulutusta ruotivan kasvattajien haittapuheen ongelmallisemmaksi kuin itse pornografiassa nähdyt sisällöt. Aineistoni ovat täynnä koskettavia kertomuksia aikuisten kyvyttömyydestä käsitellä lasten ja nuorten seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ja kokemuksia.

3. Pornografiaan liittyvä oppiminen ei rajoitu seksuaalikäyttäytymiseen

Nuorten käsitykset pornografiasta ovat paljon monimuotoisempia, mutkikkaampia ja syvällisempiä kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Pornografiaan liittyvä oppiminen on monimuotoista eikä rajoitu pelkästään seksuaalikäyttäytymiseen. Pornografiaan liittyvä ”pedagogiikka” on ennen kaikkea sukupuolisidonnaista ja kaksinaismoralistista haittapuheeseen verhottua normatiivista asennekasvatusta, jota erityisesti alaikäiset pohtivat puhuessaan pornosta.

Aineistoni eivät tue käsitystä, että alaikäiset ammentaisivat pornografiasta sytykettä seksielämäänsä. Esimerkiksi aineistoissani puhuvat tytöt eivät asemoidu seksualisaation uhreiksi, vaan he korostavat käsittävänsä eron pornografisten representaatioiden ja ”oikean seksin” välillä. He pystyvät erittelemään kriittisesti fiktiivisiä, stereotyyppisiä tai sukupuolittuneita seksuaalisuuden ja seksin representaatioita sekä tekemään vastuullisia valintoja omiin seksuaalioikeuksiin liittyen.

3. Miksi nuorten pornografiaan liittyviä tulkintoja on tärkeä kuunnella?

Riskikeskeistä keskustelua alaikäisten pornografiankulutuksesta leimaa ikävän usein täydellinen lasten ja nuorten ohipuhuminen. Julkinen keskustelu ei yleensä tavoita niitä sävyjä, joilla nuoret itse luonnehtivat ja tulkitsevat pornografiaan liittyneitä mediakokemuksiaan. Koska median mahdolliset vaikutukset esimerkiksi asenteisiin ovat herättäneet yleistä huolta ja keskustelua, myös tutkimukset aiheesta painottuvat paljolti oletettuihin kielteisiin vaikutuksiin.

Tutkimus parhaimmillaan – ja pahimmillaan – tuottaa tietoa siitä, mitä on kysytty. Alaikäisten pornoon liittyviä tuntoja on tavattu tutkia vain riskinäkökulmasta ja näin meillä on käytössämme lukuja kaikenlaisesta ikävästä. Se, ovatko julkaistut riskiprosentit signaaleja alaikäisiä tiuhaan traumatisoivasta ilmiöstä, on sitten jo tulkintakysymys, jossa erilaiset poliittiset, ideologiset  ja taloudelliset intressit näyttelevät merkittävää osaa.

Monissa yhteyksissä alaikäisten kiinnostusta seksuaalisuuteen pidetään lähtökohtaisesti ei-toivottavana asiana tai jopa suoranaisena uhka- ja vaaratekijänä Esimerkiksi median ja/tai kulttuurin seksualisoitumista selittävä ja sen vaikutuksia tulkitseva retoriikka väittää pornografian lisäävän nuorten vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja yhä varhaisempia yhdyntäkokemuksia, seksuaalisen väkivallan lisääntymistä, seksuaalisten asenteiden ja moraalikäsitysten höllentymistä sekä lisääntynyttä lasten ja nuorten seksuaalista aktiivisuutta. Edellä kuvaillut käsitykset eivät kuitenkaan perustu tutkimustietoon, vaan heijastavat lähinnä aikuisten pelkoja ja huolia oletetuista median vaikutuksista

 

FM Sanna Spišák esittää väitöskirjansa ”Porn and Norms – Pornography and

normative notions of gender, love, sex, and relationships in the sexual narratives of Finns on their adolescent experiences” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 30.11.2019. Hän työskentelee tutkijana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Intimacy in Data-Driven Culture (IDA) -tutkimuskonsortiossa Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineessa.  Hän on populaarikulttuurin suurkuluttaja, joka kutimet kädessä innostuu fantasiasta, jännityksestä, kulttuurikritiikkivlogeista ja television uudesta tulemisesta suoratoistopalveluiden myötä. Spišák lukee myös dekkareita, scifiä ja puutarhakirjallisuutta sekä ahdistuu Facebookista, mutta voimaantuu Instagramin puutarha- ja käsityöyhteisöistä.

Spišákin väitöskirja ”Porn and Norms – Pornography and normative notions of gender, love, sex, and relationships in the sexual narratives of Finns on their adolescent experiences” on luettavissa Turun yliopiston digitaalisessa arkistossa.