Artikkelit

3 kysymystä: Sanna Spišák

Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran uusi juttusarja, jossa esitellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tällä kertaa tutkija Sanna Spišák kertoo väitöskirjastaan, jossa hän tutki, miten suomalaisnuoret tulkitsevat pornografisia kuvastoja.

1. Mitä tutkit väitöskirjassasi ja miksi?

Väitöstutkimuksessani tuotan uutta tietoa siitä, miten suomalaisnuoret tulkitsevat pornografisia kuvastoja osana seksuaalisuutta, seksiä, sukupuolta ja ihmissuhteita koskevia näkemyksiä ja asenteita. Hallussamme on määrällistä tietoa nuorison pornografiankulutuksesta, mutta tietopohja on erityisen hatara sen suhteen, miten lapset ja nuoret itse suhtautuvat pornografisiin sisältöihin. Tutkimukseni laajentaa pornografiasta käytyä keskustelua siirtämällä painopistettä moralisoinnista ja kauhistelusta käytännön teemoihin, joita voidaan hyödyntää nuorten kokemusmaailmaa lähellä olevien media- ja seksuaalikasvatusaineistojen kehittämisessä, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja terveyttä.

2. Nosta esiin kolme kiinnostavinta tutkimustulosta?

Koko tutkimusprosessi on sisältänyt lukuisia yllätyksiä, joita en osannut ennalta arvioida.

1. Puhe pornon turmelemista sukupolvista on virheellistä

Analysoimani aineistot ensinnäkin osoittavat, että pornografiset sisällöt ovat olleet osa suomalaislasten ja -nuorten arkea ja mediakulttuuria jo vuosikymmeniä ennen internetiä ja mobiililaitteita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa toteutetun pornografiaa käsittelevän muistitiedon keruuhankkeen aineisto osoittaa, miten suomalaiset nuoruudessaan ovat katselleet, keräilleet, jakaneet ja kuratoineet pornografisia tai pornografisiksi ymmärrettyjä materiaaleja jo 1940-luvulla ja siitä eteenpäin. Populistinen puhe 2000-luvun pornosukupolvista on historiatonta ja liioiteltua ohittaessaan täysin nuoruusaikojen pornografian kulutukseen liittyvät jatkumot ja siirtymät aina ajalta ennen toista maailmansotaa nykypäivään.

2. Nuoret kokevat kasvattajien haittapuheen pornografiaa häiritsevämmäksi

Yllätyin myös siitä, miten vähän kaikissa aineistoissani puhuttiin itse pornografisista sisällöistä, mitä suomalaiset olivat eri aikoina kohdanneet. Olin kuvitellut, että aineistoni pullistelisivat yksityiskohtaisia kuvauksia erilaisista seksiakteista, kehoista ja kehollisuuksista. Olin väärässä. Aineistojeni nuorten pornopuhe on ennen kaikkea toistoa aikuisten riskikeskeisestä haittapuheesta ja sukupuolisidonnaisista normatiivisista odotuksista. Suomalaisnuorten verkossa oleviin seksuaaliterveyspalveluihin lähettämät kysymykset vuosilta 2013–2015 osoittavat, että nuoret kokevat alaikäisten pornografian kulutusta ruotivan kasvattajien haittapuheen ongelmallisemmaksi kuin itse pornografiassa nähdyt sisällöt. Aineistoni ovat täynnä koskettavia kertomuksia aikuisten kyvyttömyydestä käsitellä lasten ja nuorten seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ja kokemuksia.

3. Pornografiaan liittyvä oppiminen ei rajoitu seksuaalikäyttäytymiseen

Nuorten käsitykset pornografiasta ovat paljon monimuotoisempia, mutkikkaampia ja syvällisempiä kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Pornografiaan liittyvä oppiminen on monimuotoista eikä rajoitu pelkästään seksuaalikäyttäytymiseen. Pornografiaan liittyvä ”pedagogiikka” on ennen kaikkea sukupuolisidonnaista ja kaksinaismoralistista haittapuheeseen verhottua normatiivista asennekasvatusta, jota erityisesti alaikäiset pohtivat puhuessaan pornosta.

Aineistoni eivät tue käsitystä, että alaikäiset ammentaisivat pornografiasta sytykettä seksielämäänsä. Esimerkiksi aineistoissani puhuvat tytöt eivät asemoidu seksualisaation uhreiksi, vaan he korostavat käsittävänsä eron pornografisten representaatioiden ja ”oikean seksin” välillä. He pystyvät erittelemään kriittisesti fiktiivisiä, stereotyyppisiä tai sukupuolittuneita seksuaalisuuden ja seksin representaatioita sekä tekemään vastuullisia valintoja omiin seksuaalioikeuksiin liittyen.

3. Miksi nuorten pornografiaan liittyviä tulkintoja on tärkeä kuunnella?

Riskikeskeistä keskustelua alaikäisten pornografiankulutuksesta leimaa ikävän usein täydellinen lasten ja nuorten ohipuhuminen. Julkinen keskustelu ei yleensä tavoita niitä sävyjä, joilla nuoret itse luonnehtivat ja tulkitsevat pornografiaan liittyneitä mediakokemuksiaan. Koska median mahdolliset vaikutukset esimerkiksi asenteisiin ovat herättäneet yleistä huolta ja keskustelua, myös tutkimukset aiheesta painottuvat paljolti oletettuihin kielteisiin vaikutuksiin.

Tutkimus parhaimmillaan – ja pahimmillaan – tuottaa tietoa siitä, mitä on kysytty. Alaikäisten pornoon liittyviä tuntoja on tavattu tutkia vain riskinäkökulmasta ja näin meillä on käytössämme lukuja kaikenlaisesta ikävästä. Se, ovatko julkaistut riskiprosentit signaaleja alaikäisiä tiuhaan traumatisoivasta ilmiöstä, on sitten jo tulkintakysymys, jossa erilaiset poliittiset, ideologiset  ja taloudelliset intressit näyttelevät merkittävää osaa.

Monissa yhteyksissä alaikäisten kiinnostusta seksuaalisuuteen pidetään lähtökohtaisesti ei-toivottavana asiana tai jopa suoranaisena uhka- ja vaaratekijänä. Esimerkiksi median ja/tai kulttuurin seksualisoitumista selittävä ja sen vaikutuksia tulkitseva retoriikka väittää pornografian lisäävän nuorten vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja yhä varhaisempia yhdyntäkokemuksia, seksuaalisen väkivallan lisääntymistä, seksuaalisten asenteiden ja moraalikäsitysten höllentymistä sekä lisääntynyttä lasten ja nuorten seksuaalista aktiivisuutta. Edellä kuvaillut käsitykset eivät kuitenkaan perustu tutkimustietoon, vaan heijastavat lähinnä aikuisten pelkoja ja huolia oletetuista median vaikutuksista.

Entä mitä tutkimus ei kerro?

Tutkimukseni luotaa käytettävissä olleiden aineistojen kautta suomalaisnuorten tulkintoja pornografiasta osana seksiä, seksuaalisuutta, sukupuolia ja ihmissuhteita kehystäviä käsityksiä. Koska tutkimusaiheestani käydään usein keskustelua aikuisten suulla, halusin kuulla nuorten itsensä käsityksiä tästä aiheesta. Pidän tärkeänä, että tutkimuksessani käsiteltyjä teemoja ja nuorten ajatuksia voidaan hyödyntää nuorten kokemusmaailmaa lähellä olevien media- ja seksuaalikasvatusaineistojen kehittämisessä, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja terveyttä. Vaikka tutkimuksessani käsittelenkin kriittisesti pornografian vaikutustutkimuksia, se ei tuota tietoa pornografian mahdollisista pitkän aikavälin vaikutuksista eri yksilöihin. Tutkimusaineistojeni analyysin tuloksia ei myöskään voi yleistää käsittämään Suomen nuorisoa yleisesti.

FM Sanna Spišák työskentelee tutkijana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Intimacy in Data-Driven Culture (IDA) -tutkimuskonsortiossa Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineessa.  Hän on populaarikulttuurin suurkuluttaja, joka kutimet kädessä innostuu fantasiasta, jännityksestä, kulttuurikritiikkivlogeista ja television uudesta tulemisesta suoratoistopalveluiden myötä. Spišák lukee myös dekkareita, scifiä ja puutarhakirjallisuutta sekä ahdistuu Facebookista, mutta voimaantuu Instagramin puutarha- ja käsityöyhteisöistä.

Spišákin väitöskirja ”Porn and Norms – Pornography and normative notions of gender, love, sex, and relationships in the sexual narratives of Finns on their adolescent experiences” on luettavissa Turun yliopiston digitaalisessa arkistossa.

3 kysymystä: Lauri Hietajärvi

Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran uusi juttusarja, jossa esittellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Ensimmäisessä osassa Helsingin yliopiston tutkijatohtori Lauri Hietajärvi esittelee väitöskirjansa tutkimustuloksia liittyen nuorten digitaalisen osallistumisen ja koulunkäynnin välisiin yhteyksiin.

1. Mitä tutkit väitöskirjassasi ja miksi?

Väitöstutkimuksessani tarkastelin nuorten digitaalisen osallistumisen ja koulunkäynnin välisiä yhteyksiä. Tarkemmin sanottuna työssä tarkasteltiin nuorten erilaisia tapoja toimia digitaalisen median parissa ja näiden erilaisten tapojen yhteyttä kouluintoon ja uupumukseen (sekä myös motivaatioon ja koulumenestykseen). Keskeinen motivaatio työssä oli toisaalta lisätä tietoa siitä mitä kaikkea digitaalinen osallistuminen on ja miksi ruutuaika on kelvoton käsite, sekä lisätä tarkasteluun myös mahdolliset yhteydet yli ajan, jotta voidaan ottaa alustavasti kantaa myös ”muna vai kana” -kysymykseen.

2. Nosta esiin kolme kiinnostavaa tutkimustulosta

1. Jos tarkastellaan nuorten digitaalisen osallistumisen ja koulumotivaation ja hyvinvoinnin suhdetta, on osattava tunnistaa nuorten digitaalisen osallistumisen moninaisuus. Tietyt tavat (tietosuuntautunut) näyttivät olevan positiivisessä yhteydessä koulunkäyntiin, ja into oppia digitaalisen median välityksellä ennusti korkeampaa kouluintoa, paitsi jos nuori ei päässyt toteuttamaan tätä koulussa (omasta mielestään riittävästi).

2. Toisaalta taas toiset tavat toimia digitaalisen median parissa (perinteinen ”somettaminen” ja aktiivinen pelaaminen) olivat yhteydessä alhaisempaan kouluhyvinvointiin.

3. Ehkä vielä tärkeämpi tulos oli, kun asiaa tutkittiin yli ajan (ja yksilön sisäisellä ”within-person” tasolla), huomattiin, aika yllättävästi, että kun nuoret kokivat tavallista korkeampaa kyynisyyttä tai riittämättömyyden tunteita suhteessa kouluun, heidän pelaamisensa ja sosiaalisen median käyttönsä lisääntyi yli ajan, eikä päinvastoin.

3. Miksi mediaan liittyvien vaikutusten tutkiminen on vaikeaa?

Ensinnäkin, laajamittaista tutkimusta siitä mitä nuoret todellisuudessa median parissa tekevät on vaikea saada, vaan useimmiten joudutaan tyytymään itsearvioituun dataan. Objektiivista dataa olisi tarpeen saada enemmän. Digitaalinen media on myös niin laaja yhteiskunnallinen ilmiö, että siihen liittyviä vaikutuksia ei voi saada selville menemättä tarkemmin sisään yksityiskohtiin, yksinkertaisia vastauksia ei ole. Toiseksi, koeasetelmia on miltei mahdoton toteuttaa, joten todellisia syy-seuraussuhteita ei saada esille. Tähän liittyen kuitenkin ovat onneksi pitkittäisasetelmat ja intensiivitutkimukset tuoneet lisätietoa. Näyttää siltä että noin yleisesti medialla ei juuri ole vaikutuksia hyvinvointiin (lööpeistä huolimatta), vaan sen sijaan mediankäyttö enemmänkin heijastaa hyvinvointia.

 

Lauri Hietajärvi on Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kasvatustieteiden osastolla.

”Tutkimusintresseihini kuuluu nuorten opiskelumotivaatio ja hyvinvointi, sekä erityisesti koulun ulkopuolisten tekijöiden yhteydet näihin. Digitaalinen media on yksi keskeinen teema työssäni. Lisäksi olen kiinnostunut aikuisten työhyvinvointiin liittyvistä teemoista sekä tilastollisesta analyysistä. Somessa olen viime aikoina viettänyt aikaa selaamassa Flipboardin kautta erilaisia ”productivity” ja ”life hack” -blogauksia, Twitterissä seuraan lähinnä tutkimusta ja Instagramissa koen FOMOa toisten kiipeily- ja laskukuvista. Pelaisin jotain jos ehtisin. Sähköpostin tarkistan liian usein.”

Hietajärven väitöskirja Adolescents’ socio-digital engagement and its relation to academic well-being, motivation, and achievement on luettavissa Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa (HELDA).

MEC Media Education Conference Sallassa 24.-26.4.2019

Lapin yliopiston Mediapedagogiikkakeskus järjestää kansainvälisen Media Education Conference (MEC) -konferenssin Sallassa huhtikuussa 2019. Tapahtuman Call for Papers on auki ja abstraktien jättöaika tammikuussa. Mediakasvatusseuran hallituksen puheenjohtaja Päivi Rasi on mukana avaamassa tilaisuuden.

Aikataulu:

Seminaari järjestetään 24.-26.4.2019

Abstraktien deadline: 21. tammikuuta 2019

Early-bird -rekisteröitymisen deadline: 15. maaliskuuta 2019

Lisätietoja:

Lisätietoa ja ohjeita ilmoittautumiseen löytyy konferenssin verkkosivuilta:

www.ulapland.fi/MEC2019

Portfolio Items