Mediajulkisuuden luottamuskriisi vaatii erilaisten näkemysten keskusteluun mukaan ottamista

Tutkimusten mukaan suomalaisten luottamus uutismediaan ja yhteiskunnallisiin toimijoihin on varsin korkea, mutta  viime vuosina kansalaiset ovat osoittaneet kritiikkiä tiedonvälityksen ristiriitaisuuksiin ja omien mielipiteiden vähäiseen kuulumiseen. OECD:n suomalaista kansalaisyhteiskuntaa koskevan selvityksen mukaan niiden ihmisten osuus, jotka uskovat vaikutusmahdollisuuksiinsa on pieni verrattuna muihin korkean luottamuksen maihin. Raportti suosittelee yhdenvertaista mielipiteiden huomioon ottamista ja laajempaa vuoropuhelua kansalaisten kanssa.

Monet Suomen pandemia-ajan viestintää arvioineet tutkijat ja viestinnän ammattilaiset ovat korostaneet moniäänisen vuorovaikutuksen merkitystä, mikä ei kaikilta osin toteutunut. Kansalaisten vaihtoehtoiset ja viranomaisviestintään kriittisesti suhtautuvat näkökulmat ovat saaneet mediajulkisuudessa usein disinformaation leiman. Disinformaation leviämisen ehkäisemiseksi sananvapautta on rajoitettu monissa maissa, mikä on johtanut ajoittain ylilyönteihin, kuten tilanteesta huolestuneiden kansalaisten epäilyttäviksi tai tiedevastaisiksi leimaamiseen.

Kansalaisten rokote-epäröintiä tutkinut Maya Goldenberg nimittää epäröintiä yleisen luottamuksen kriisiksi, jossa ei ole kyse esimerkiksi tiedevastaisuudesta. Suomalaiset tutkimuslöydökset ovat samansuuntaisia. Goldenberg kannustaa viestintäympäristöissä tapahtuviin luottamusta lisääviin toimiin, jotka edistävät avoimuutta, sosiaalista vuorovaikutusta ja oikeudenmukaisuutta. Luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen säilyttäminen olisi tärkeää myös erilaisia näkökulmia esittävien kansalaisten kanssa.

Miten luottamusta sitten voidaan lisätä avoimuuden, vuorovaikutuksen ja oikeudenmukaisuuden keinoin? Mediatutkijat ovat ehdottaneet vastakkainasettelun purkamiseen sosiaalisesti vastuullista viestintää sekä erilaisia näkemyksiä kunnioittavaa dialogisuutta.

Sosiaalinen media näyttäisi tarjoavan kansalaisille julkisen tilan itseilmaisulle, näkemysten jakamiselle ja keskustelulle, mutta suhtautuminen sen mahdollistamaan julkisuuteen on kahtalainen ja jokseenkin paradoksaalinen. Samalla kun tutkijat kertovat yhteisöllisten verkkohankkeiden osallistavista merkityksistä tai kansalaisten mobilisoitumisesta sen avulla autoritaarisia hallitsijoita vastaan, toisaalla se nähdään valheellisen tiedon levittäjänä ja demokratian uhkana. Viime aikoina jälkimmäinen mielikuva näyttää vahvistuneen, ja kansalaislähtöinen mediajulkisuus on monesti esitetty valheita jakavana valemediana.

Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa Tampereen yliopiston Reilu media – tutkimushankkeessa kuunnellaan ja keskustelutetaan erilaisia näkemyksiä ja tiedon lähteitä. Hankkeessa käydään vuoropuhelua myös kriittisissä aiheissa, ja kehitetään moniäänisyyttä kunnioittavia toimintatapoja yhdessä ammattitoimittajien ja kansalaistoimijoiden kanssa.

Hankkeen viime syksynä järjestetyissä työpajoissa toimittajat ja kansalaisaktivistit kertoivat kokemuksistaan hankalien aiheiden äärellä, ja pohtivat keinoja reilun mediasisällön tuottamiseksi. Keskustelun aiheina olivat tällä kertaa koronarajoituksiin sekä vaihtoehtoisiin ja täydentäviin hoitoihin liittyvä mediajulkisuus valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa. Nämä aiheet olivat esimerkkejä aiheista, joissa valtavirrasta eroavien näkemysten esittäminen koetaan usein vaikeaksi ja niitä esittäviä kansalaisia ulos sulkevaksi. Työpajoihin osallistuneiden huolet ja tavoitteet olivat monesti yhteisiä, ja kaikki kokivat velvollisuudekseen todellisuudesta kertomisen. Todellisuuden tulkinnat, arvot ja asenteet saattoivat poiketa jyrkästikin, mutta yhteistyö ja keskustelu nähtiin toivottavina. Työpajatyö muistutti, että jännitteistä viestintää ja luottamuspulaa ei ratkaista yksimielisyyteen taivuttamalla, vaan pikemminkin rakentavaan erimielisyyteen siedättämällä. Luottamuksen rakentamiseksi myös kansalaisyhteiskunnan vaihtoehtoiset ja kriittiset näkemykset vaativat tulla kuulluiksi.

Hankkeen seuraavassa vaiheessa kehitetään Reilun median navigaattorina toimivaa mallia toimittajien tarpeisiin hankalien asioiden äärellä. Tutkimuksen keskiössä on inklusiivisen mediajulkisuuden esteiden ja mahdollisuuksien kartoittaminen, mikä voisi siirtää keskustelun ja tutkimuksen painopistettä mediajulkisuuden lieveilmiöiden rajoittamisesta enemmän mukaan ottavan mediajulkisuuden mahdollistumiseen ja edellytyksiin.

Lisää hankkeesta ja työpajoista: https://projects.tuni.fi/reilumedia/

• Goldenberg, M. 2021. Vaccine Hesitancy: Public Trust, Expertise and the War on Science
  Pittsburgh: University of Pittsburgh Press
• Kantanen, H. & Koskela, M. (toim.), Poikkeuksellinen viestintä. ProComma Academic 2022.
  ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry.
• OECD. 2021. Civic Space Scan of Finland. OECD Public Governance Reviews, OECD
  Publishing, Paris: https://doi.org/10.1787/f9e971bd-en
• Reunanen, E. 2022. Poliittinen polarisaatio ja journalismi: neljä medialuottamusprofiilia. Media & Viestintä 45 (2022): 4, 22–45.
• Tilastokeskus. 2022. Kansalaispulssi 27.1.2022.