Monilukutaidosta transmediaalisiin luku- ja kirjoitustaitoihin

13.12.2022

Puheenvuorossa filosofian tohtori Outi Kallionpää pohtii transmediaalisten lukutaitojen suhdetta monilukutaitoon. Mitä haasteita monilukutaidon käsitteeseen liittyy ja miksi hän liputtaa transmediaalisten luku- ja kirjoitustaitojen puolesta?

Puheenvuoron kirjoittaja Outi Kallionpää

Kirjoittaja

Outi Kallionpää, FT työskentelee Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa suomen kielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtorina. Hän on väitellyt 2017 uusista kirjoitustaidoista ja toimii tällä hetkellä tutkimusjohtajana hankkeessa, jossa tutkitaan transmediaalisten luku- ja kirjoitustaitojen opetusta pakopelipedagogiikan keinoin.

 

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina oltu erittäin huolestuneita siitä, että lasten ja nuorten lukutaito on rapautumassa. Perinteisten kirjojen lukeminen ei enää mahdu monenkaan teinin vapaa-ajanviettoon eikä sanomalehti enää avaudu aamupalan yhteydessä kuin harvoissa kodeissa. Silti lukutaito terminä ei ole hautautunut aikansa eläneiden taitojen tunkiolle. Oikeastaan päinvastoin, sillä monista lukutaitoon kytkeytyvistä taidoista (kymmenistä johdannaismuodoista), kuten medialukutaidosta, visuaalisesta lukutaidosta ja digilukutaidosta, on tullut tärkeitä nykymaailmassa selviytymisen edellytyksiä. Lukutaito laajentunut koskemaan yhä erilaisimpien tekstien ja digitaalisen tiedonvälityksen ja mediamuotojen vastaanottamista ja tulkintaa.

Koulun opetussuunnitelmissa tätä haastetta on pyritty ratkaisemaan monilukutaidon käsitteellä. Se kuvaa eräänlaisena sateenvarjoterminä kaikkia niitä lukutaitoja, joita tarvitsemme niin opinnoissa, yhteiskunnallisessa osallisuudessa, työelämässä kuin vapaa-aikanakin. Suomalaisessa opetussuunnitelmakontekstissa monilukutaidon käsiteeksi on vakiintunut Minna-Riitta Luukan (2013) alkuperäistä tutkijaryhmä New London Groupin (1996) käsitettä hieman yksinkertaistava määritelmä:

”Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien tulkinnan ja tuottamisen taitoa, taitoa toimia tekstien kanssa erilaisissa tilanteissa ja erilaisia tehtäviä varten. Se on kykyä hankkia, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla”.

Näin ilmaistussa monilukutaidon käsitteessä voi pedagogisessa mielessä kuitenkin olla haasteita, kun sitä lähdetään toteuttamaan opetussuunnitelmissa. Monilukutaito käsitetään arkipuheessa monesti useiksi toisistaan täysin irrallisiksi taidoiksi, kuten esimerkiksi mediataidoiksi, perinteisiksi luku- ja kirjoitustaidoiksi sekä kuvanlukutaidoiksi. Tämä saattaa helposti turhauttaa tunnollisesti opetussuunnitelmaa noudattavaa opettajaa ja monilukutaidon osasista syntyy helposti pirstalainen ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Tämä asetelma myös luo täysin tarpeetonta polarisaatioasetelmaa perinteisten ja uusien taitojen välillä.

Transmediaaliset lukutaidot perus- ja medialukutaidon jatkumona

Kuvio 1. Transmediaalisten lukutaitojen jatkumo (Scolari 2018)

Taulukko transmediaalisista lukutaidoista perus- ja medialukutaidon jatkumona.

Itse pidän pedagogisessa mielessä monilukutaitoa täsmällisempänä terminä transmediaalisia lukutaitoja, silloin kun halutaan kuvata lukutaitojen muutosta. Ensinnäkin transmediaalisessa lukutaitoajattelussa lukutaito ei ole pirstottu useiksi erillistaidoiksi, vaan ne nähdään ikään kuin jatkumona tai laajentumana niin perinteiselle lukutaidolle kuin kriittiseen tulkintaan keskittyvälle medialukutaidollekin. Transmediaalinen lukutaito ei hylkää perinteisten luku- ja medialukutaito-opetusten lähtöoletuksia, vaan laajentaa ja täydentää niitä toisen tyyppisillä tutkimuskysymyksillä ja toimenpide-ehdotuksilla. Perinteisessä medialukutaidossa ollaan kiinnostuttu siitä, mitä media tekee nuorille, kun taas transmediaalinen lukutaito kääntää asetelman toisin päin ja kysyy: Mitä nuoret tekevät medialla? Sen sijaan, että nuoria tarkasteltaisiin perinteisen lukutaito- opetuksen passiivisina objekteina tai kuvaruutujen hallitsemina kuluttajina, nähdään oppilaat samanaikaisesti sekä tekstien tuottajina että kuluttajina, jotka osaavat kirjoittaa, tulkita ja jakaa vaativuudeltaan vaihtelevia ja eri tyyppisiä tekstejä. Siksi onkin tärkeää laajentaa lukutaito-opetuksen näkökulmaa nuorten koulun ulkopuolisten käytäntöjen tarkasteluun ja tuoda sitä kautta tätä tietämystä myös luokkahuoneisiin. Kyse on pitkälti siis uudenlaisen informaalin opetusmallin integroinnista luku- ja kirjoitustaidon opetukseen. Nämä strategiat voi jakaa kuuteen pääluokkaan. (Scolari 2018.)

Kuvio 2. (Scolari 2018)

Taulukko, jossa esitellään kuusi informaalin opetusmallin strategiaa.

Transmediaalisten luku- ja kirjoitustaitojen kehittäminen pakopelipedagogiikan keinoin

Lapin yliopistossa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja sanomalehti Karjalaisen kanssa alkanut
tutkimushankkeemme ”Transmediaalisten luku- ja kirjoitustaitojen opetus pakopelipedagogiikan keinoin” tarkastelee sitä, kuinka transmediaalisuutta voidaan hyödyntää luku- ja kirjoitustaito-opetuksessa niin opiskelumotivaation lisääntymisessä kuin taitojenkin karttumisessa. Hankkeessa käytetään hyväkseen kaikkia informaalin oppimisen kuutta päästrategiaa, erityisesti kuitenkin pelaamista ja ongelmanratkaisua. Hankkeessa hyödynnetään eri lukutaitoihin liitettäviä merkkijärjestelmiä, media-alustoja ja oppimisympäristöjä (Kuvio 1.)

Lähteet