Kuuluuko tää meille? — Ajatuksia kirjastojen roolista nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukemisessa osana lukutaitotyötä

3.11.2022

Puheenvuorossa ertyiskirjastonhoitaja Anna Kippola pohtii kirjastojen roolia nuorten aikuisten (ja loppujen lopuksi ihan kaikkien) aktiivisen kansalaisuuden, osallisuuden ja vaikuttamisen tukemisessa osana lukutaitotyötä.

Kirjoittaja

Erikoiskirjastonhoitaja Anna Kippola työskentelee hankekoordinaattorina Raahen kaupunginkirjaston demokratiahankkeessa Maailma on meidän – Nuoret aktiivisina kansalaisina ja osallistuvina yhteiskunnallisina toimijoina. Vapaa-ajallaan hän mieluiten lukee ja pötköttelee ja on kroonisen kiinnostunut melkein kaikesta.

 

Yleisillä kirjastoilla on lakisääteinen tehtävä tukea monilukutaitoa ja aktiivista kansalaisuutta sekä vahvistaa yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Nämä tehtävät nivoutuvat erottamattomalla tavalla toisiinsa, sillä lukutaito, erityisesti monilukutaito, on aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden perusedellytys. Eli kyllä, tämä työ kuuluu myös yleisille kirjastoille.

Kirjastolaitos on yksi demokratian peruskivistä ja kirjastoissa tehdään jo paljon monilukutaitoa, osallisuutta ja vuoropuhelua edistävää työtä. Viime aikoina kirjastoilta on penätty yhä aktiivisempaa roolia demokratian edistäjänä. Uusia työmuotoja kehitetään kirjastoissa ympäri maata ja yhtenä esimerkkinä tästä ovat tällä hetkellä käynnissä olevat yleisten kirjastojen demokratiahankkeet.

Lukutaitotyössä on luontevaa ottaa askel syvemmälle ja tuoda mukaan osallisuutta vahvistavia teemoja, esimerkiksi digitaalisen asioinnin taitoja, vaikuttamisen keinoja, kriittistä medialukutaitoa sekä omia oikeuksia ja vastuita. Osallisuuden ja demokratian näkökulmia voi vahvistaa kaikkien ikäluokkien lukutaitotyössä jo varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta lähtien. Keinot voivat olla monenlaisia – uusia ja innovatiivisia, mutta myös niitä perinteisiä, jotka miellämme vanhastaan kirjastojen ydinosaamiseksi. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi ilmastolukupiirit, kirjavinkkaus tai aineistonäyttelyt.

Eräs nuorten kanssa työskentelevä ammattilainen sanoi minulle kerran, että nuorta kiinnostavat aihepiirit löytyvät noin kymmenen senttiä hänen napansa ympäriltä. Kuulostaa melko kyyniseltä kommentilta, mutta myös hyvin olennaiselta tiedolta. Nuoren mielenkiinnon  ja arkea lähellä olevan lähestymiskulman etsiminen ovat avainasemassa, kun pyrimme tekemään vaikuttavaa ja tavoittavaa työtä nuorten ja nuorten aikuisten parissa. Ensimmäisen tapaamisen tärkein tehtävä onkin nuoren kuunteleminen. Tästä osallisuus alkaa.

Nuoret toivovat usein mahdollisuutta osallistua keskusteluun anonyymisti. Kuulluksi tuleminen on yksi osallisuuden peruspilari, mutta välillä oman äänen käyttäminen voi olla liikaa. Anonyymin osallistumisen voi toteuttaa esimerkiksi digitaalisia alustoja hyödyntämällä. Osallisuutta on myös mahdollisuus valita passiivisuus, vaikka sitä voi olla ohjaajana vaikeaa sietää. Meidän tehtävänämme on yhtenä toimijana muiden joukossa mahdollistaa kaikille riittävä monilukutaito ja sellaiset olosuhteet, joissa osallistumatta jättäminen on aidosti valinta, ei pakko tai taitojen puutetta.

Yleisille kirjastoille on luontaista toimintaa tehdä pieniä, mutta vaikuttavia tapahtumia. Väitän, että pienissä ryhmissä ja tapahtumissa tehdään vaikuttavinta lukutaito- ja osallisuustyötä. On tärkeää ymmärtää, että vaikuttava tapahtuma ei ole välttämättä se, johon tulee eniten yleisöä. Erityisesti monilukutaitoa ja osallisuutta tukevassa työssä tulisi keskittyä kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja kuulluksi tulemiseen, jotka luovat aitoa osallisuutta.

Yleisten kirjastojen asiakaskunnassa näkyy koko yhteiskuntamme kirjo, vaikka tutkitusti tavoitamme toisia ihmisryhmiä paremmin kuin toisia. Olemme tottuneet tekemään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Yhteistyö on avain niiden ryhmien tavoittamisessa, jotka eivät kirjaston ovensaranoita kuluta. Kumppaneilla on usein osaamista, jota kirjaston seinien sisältä ei löydy ja meillä taas paljon tuotavaa yhteiseen pöytään. Haluan rohkaista meitä kirjastolaisia vahvistamaan jo olemassa olevia yhteistyöverkostoja ja etsimään ennakkoluulottomasti uusia kumppaneita. Samalla kannustan muita toimijoita ottamaan meihin yhteyttä – kirjasto on hedelmällinen ja innostunut kumppani monenlaisissa projekteissa. Haluamme tavoittaa myös heidät, joita hittituotteemme, kirjat, eivät (ainakaan vielä) houkuta.

Monilukutaidon ja osallisuuden edistäminen on koko yhteiskuntamme yhteinen asia ja kirjastoilla on tässä tärkeässä tavoitteessa luonteva rooli. Kirjaston ovet ovat avoinna kaikille, mutta kynnystä voi vielä madaltaa ja karmeja leventää. Tää kuuluu meille, yhdessä me osataan ja tää on tärkeää!