Pieni (teknologinen) teko, joka pelasti ympäristön

Aikamatkustaja astui Eurooppaan 2022 ja katsoi palavia raunioita, maskeja kasvoilla ja digiloikkia etälaitteilla. Kadulla oli pölyistä, kun kevät teki tuloaan ja hiekka odotti vielä lakaisukoneita.

Aikamatkustaja näki ihmisen istuvan puun juurella ja käveli hänen luokseen. Ihminen nosti katseensa kännykän ruudulta ja tuijotti Aikamatkustajaa.

“Mitä katsot koneelta?” kysyi Aikamatkustaja.

“Jääkarhua”, vastasi ihminen.

“Miksi sitä sanotaan jääkarhuksi?”

Ihminen katsoi hämillään Aikamatkustajaa.

“En näe jäätä”, jatkoi Aikamatkustaja.

“Ne ovat sulaneet pois”, sanoi ihminen ja jatkoi videon katsomista.

Aikamatkustaja jätti ihmisen istumaan puun juurelle ja jatkoi matkaa katua pitkin, kunnes vastaan tuli toinen ihminen autollaan.

“Mikä tämä on?” kysyi Aikamatkustaja ja osoitti autoa.

“Se on auto”, sanoi vanhempi ihminen.

“Onko se rikki? Se savuttaa.”

“Se on vain bensiiniä, joka palaa moottorissa”, sanoi autossa oleva ihminen ja ajoi pois, jättäen jälkeen vain pakoputkesta pöllähtäneen mustan savun.

Aikamatkustaja katsoi savuvanaa ja huomasi taivaalla tumman pilven. Hän laski katseen, vilkaisi sivulle ja näki kolmannen ihmisen.

“Anteeksi, onko tuo tumma pilvi sateinen?” kysyi Aikamatkustaja.

Ihminen otti kännykkänsä esiin ja kysyi joltain Siriltä säästä.

“Miksi et vain katso taivaalle? Miksi kysyt tuolta koneelta asiasta?”

Ihminen ei vastannut, vaan katsoi suu auki Aikamatkustajaa ja käveli pois.

Vastaan tuli maailman vanhin ihminen, joka oli selviytynyt tulivuorten purkauksista, tulvista ja sodista. Ihminen näytti väsyneeltä.

“Voitko huonosti, haluatko istua?” kysyi Aikamatkustaja.

“Kiitos, voin hetken istuakin”, sanoi vanhin ihminen ja istahti penkille.

“Voitko selittää minulle jotain, jota en ymmärrä?” kysyi Aikamatkustaja.

Vanhin ihminen nyökytti ja pyyhki samalla hikeä otsaltaan liinalla.

Aikamatkustaja istui vanhimman ihmisen viereen ja puhui: “Näin ihmisen, joka katsoi ruudulta videota. Sensorini kertoivat,” Aikamatkustaja nosti kädessään olevaa ruutua ja jatkoi: ”että olette viimeisen kahden vuoden aikana tuijottaneet ruutuja enemmän kuin koskaan. Jotkut keskustelevat videoilla toisilleen, toiset katsovat keksittyjä tarinoita. Samalla energia, joka kuluu elokuvaksi kutsumanne asian katsomiseen ruudulta, voisi lämmittää monta kymmentä pientä vesiastiaa.

Näin ihmisen, joka kulki savuttavalla ajoneuvolla. Sensorini kertoivat, että maailmassanne olisi niin paljon puhdasta energiaa kuin vain tarvitsette, mutta päätätte silti kaivaa maasta mustaa nestettä ja hiiltä, kuljetatte niitä tuhansia kilometrejä, jotta ihmiset voivat polttaa niitä koneissaan.

Näin ihmisen, joka kysyi koneelta apua, vaikka olisi vain voinut vilkaista taivaalle. Koneäly, joka sijaitsee jossakin bittipilvessä toisella puolella maailmaa, kulutti paljon energiaa, kun mietti ihmisen kysymystä.

Miksi rakastatte enemmän vanhaa teknologiaa kuin ympäristöä? Miksi te omilla teoillanne olette tuhonneet hitaasti ympäristöä ja jatkatte, vaikka tiedätte teknologioiden vaikutuksen luontoon? Ja ihmisiin?”

“Olemme hitaita. Teknologia toisensa jälkeen on tehnyt oloistamme parempia, mutta samalla elinolosuhteet ovat muokkautuneet hitaasti siihen pisteeseen, että ympäristö tuhoutuu”, sanoi vanhin ihminen.

“En ymmärrä. Näen laitteillani, että teillä on viisautta rakentaa teknologioita, jotka hyödyntävät uusiutuvaa energiaa, mutta ette silti tee tarpeeksi luopuaksenne vanhoista tavoista ja koneista?”

“Kyllä me niin teemmekin. Nyt.”

“Miksi nyt?”

“Koska emme enää voi hakea hiiltä idästä.”

Aikamatkustaja katsoi sensoreitaan, luki hetken uutisia ja hämmentyi.

“Sanotko, että koska yksi ihminen keksi aloittaa sodan ja tehdä hirveitä asioita toisille ihmisille, hän teki samalla ilmastoteon?  Mikä teitä oikein vaivaa?” Aikamatkustaja kysyi.

“Teemme asioita, kun on pakko.”

“Mutta jääkarhu ilman jäätä ei näyttänyt sitä pakkoa?”

“Ei.”

“Ette uskoneet tutkijoita, jotka kertoivat lämpötilojen noususta. Luonto ei kestänyt enää ilmastonmuutoksen vauhtia, kun ette luopuneet vanhoista teknologioista sitä mukaa kuin oivalsitte uusia puhtaampia teknologioita. Eivätkä nuokaan osoittaneet pakkoa muutokseen?

“Eivät.”

“Ympäristö ja maailma tuhoutuu. Miksi sinä et ole vielä paniikissa?”

Vanhin ihminen huokaisi syvään.

“Jos emme vieläkään tee mitään, niin olemme todella tyhmiä. Mutta emme ole, ainakaan kaikki. Nuoret haastavat valtioita raastuvissa liian hitaista toimenpiteistä ympäristön suojelemiseksi – ja voittavat. Ihmiset pysäyttävät hiilijunia. Ihmiset keksivät parempia asioita. Ihmiset miettivät miten voivat pienilläkin teoilla muuttaa ympäristöä”, sanoi vanhin ihminen ja katsoi Aikamatkustajaa.

“Jos olet tulevaisuudesta, niin etkö jo tiennyt mitä täällä tapahtuu?” kysyi vanhin ihminen.

“Se pieni teko, jonka monet tekevät, ei ole vielä tapahtunut tässä ajassa.”

”Mutta se tapahtuu?” kysyi vanhin ihminen. ”Se tapahtuu?”

Mutta Aikamatkustaja ei vastannut, vaan käveli pois.

Kirjoittajan jälkisanat:

Tämä kirjoitus on oman mieleni dialogia ja pyrkimys avata omaa hämmennystä teknologian kaksiteräisestä miekasta. Teknologinen kehitys on aiheuttanut ympäristölle tuhoa, mutta samalla teknologia voi myös pelastaa maailman. Digiloikka koronan takia on aiheuttanut sen, että olemme katsoneet enemmän videoita kuin koskaan. Se, että HD-tasoisen Netflix-elokuvan katsominen vie saman verran energiaa kuin 60 teekupillisen keittäminen, saa ihmettelemään, miksi vasta nyt hitaasti pyrimme muuttamaan energiankulutusta puhtaampaan. Se, että energian kulutuksen ja ympäristön näkökulmasta voisi olla järkevämpää laittaa kymmenen viisasta päätä miettimään monimutkaisia laskelmia kuin antaa tehtävä tekoälylle, joka kuluttaa huomattavasti energiaa, kuulostaa aivan liian vaikealta ajatukselta nykyajassa.

En usko, että pystymme muuttamaan esimerkiksi digitaalisia kulutustottumuksia kovinkaan helposti, vaikka Suomi vuonna 2050 -kyselytutkimuksessa enemmistö nuorista piti todennäköisenä ja toivottavanakin, että tulevaisuudessa ihmisten valintoja rajoitetaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Silloin jotain muuta on tehtävä, mutta miksi vasta pakon edessä. On suorastaan kuvottavaa, jos tarvitaan sotia, ennen kuin teemme loikan uusiutuvaan energiaan. Se osoittaa sen, että lopulta kyse ei ole ollut teknologian saatavuudesta vaan tahdosta (rahasta).

Kaikesta huolimatta olen teknologiauskovainen. Jokaisen tulisi nähdä teknologian vaikutus ympäristöön selkeämmin. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa kaukaiselta asialta, mutta jokaisella pienelläkin teolla on merkitystä.  Tällöin digitaaliset yhteisöt ja sisällöt auttavat ymmärtämään toisia, parantamaan maailmaa ja luomaan aktivismia, jolla tehdään muutos (nopeammin).