Mediakasvatus nuorten silmin

Kuulin kerran fiksun mediakasvattajan sanovan, että olemme kasvatuksen ytimessä, kun nuoret pääsevät itse ääneen. On vaikea tietää, mitä nuoret ajattelevat tai millaista tukea tarvitsevat, jos heiltä ei sitä kysy – tai jos me nuoret emme itse kerro.

Ollessani Mediakasvatusseurassa työharjoittelussa keväällä ja syksyllä 2021 sain mahdollisuuden toteuttaa nuorille kyselyn, jolla tavoiteltiin nuorten ääntä kuuluviin mediakasvatukseen liittyvissä aiheissa. Kyselyllä kartoitettiin vastauksia esimerkiksi mediataitoihin ja digihyvinvointiin liittyen. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty myös Mediakasvatusseuran ensi vuoden alussa julkaistavan uuden nelivuotisstrategian muotoilussa.

21-vuotiaana eli itsekin nuoren toteutin kyselyn siellä, missä nuori omaa aikaansa käyttää: Instagramissa. Lisäksi kysely julkaistiin Google Forms -kyselynä, johon oli mahdollista vastata pidemmin ja kattavammin. Kyselyn kohderyhmänä olivat 13–29-vuotiaat nuoret, joista eniten vastauksia saatiin 20–24-vuotiailta. Instagramissa vastauksia saatiin suosituimpiin kysymyksiin lähes 200; Google Forms -kyselyyn vastasi 21 nuorta.

Oli mielenkiintoista itsekin nuorena kuulla muiden nuorten näkökulmia mediaan. Nostan tässä esiin muutaman keskeisen pointin, joita jäin pohtimaan kyselyn tuloksia lukiessani.

Tunnistaako nuori mediavaikuttamisen ja -osallistumisen mahdollisuudet?

156 vastaajasta 76 valitsi itselleen tärkeimmäksi mediataidoksi vuorovaikuttamisen ja kommunikoinnin mediassa. Vastaisin myös itse niin: onhan media se paikka, missä saan yhteyden ystäviin ja missä kommunikointi on minulle luontaista.

Mediassa vaikuttamisen ja osallisuuden taas nimesi tärkeimmäksi mediataidoksi vain yhdeksän vastaajaa 156:sta. Jos eri mediataitoja ja niiden tärkeyttä nuorille verrataan, voi osallisuus ja vaikuttaminen jäädä hyvinkin muiden mediataitojen varjoon. Mutta voiko myös olla, että vaikuttaminen ja osallisuus ovat termeinä nuorille vaikeita ja vieraita, tai niiden tekemistä ja kokemista ei muista syistä tunnisteta?

Nuorisotyössä tehdään paljon työtä nuorten osallisuuden eteen, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nimeää sen yhdeksi tärkeäksi terveyttä ja tasa-arvoa edistäväksi asiaksi. Myös nuorisolain tavoitteena on tukea nuoren monimuotoisen osallisuuden kokemista. Osallisuus ja sen toteutumistavat voivat olla hankalia tunnistaa nuorelle itselleen. On myös hyvä muistaa, että nuoret ovat moninainen joukko, ja jokaisen media- ja havainnointitaidot ovat erilaiset.

”Kun tietää mitä maailmalla tapahtuu, tuntee näin jollain tavalla olevansa paremmin osa yhteiskuntaa”, kertoi yksi nuori kyselyn vastauksissa osallisuuden kokemuksestaan. Joillekuille tietämys ja ”kartalla pysyminen” on positiivinen asia, joka pitää kiinni yhteisöissä ja lisää osallisuutta. Joillekuille taas rajojen vetäminen ja esimerkiksi negatiivisten uutisten välttely on parempi keino vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Yksilöllisiä ovat siis myös keinomme ja tapamme siihen, miten parhaiten osallisuutta voimme kokea. ”Seuraan ajankohtaisiin aiheisiin liittyvää sisältöä, uutisia ja kamuja – vähemmän postailen itse”, kertoi eräs vastaaja mediankäytöstään, toinen taas vastasi enimmäkseen jakavansa kuvia ja tekstejä omille seuraajilleen. Vaikuttaakin voimme siis eri tavoin, joillakin se voi olla aktiivista ja näkyvää, joillakin enemmän sivustaseuraamista.

Koen, että konkreettiset esimerkit auttavat nuoria tulemaan tietoisemmiksi omasta osallisuudesta tai siitä, millä erilaisilla, monipuolisilla keinoilla mediassa vaikuttaa. Nuorille voi esimerkiksi visualisoiden kertoa, mitä kaikkea vaikuttaminen voi olla, tai vinkata vaikuttamiskanavia ja -ideoita. Videoilla voi puhua vaikka osallisuuden kokemuksen merkityksellisyydestä tai näyttää tapoja, joilla nuorisotyö sitä vahvistaa ja tukee. Esimerkit voivat auttaa konkretisoimaan sitäkin ajatusta, miten jo teemme vaikuttamista tai miten voisimme sitä toiminnassamme lisätä. Myös osallisuuden esteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen voi lisätä ymmärrystä omista mahdollisuuksista.

Mediankäyttöä hyvinvointia tukevasti – pienistä teoista mediataitojen kehittämiseen

Media voi joko vahvistaa tai heikentää ihmisen hyvinvointia – usein se tekee molempia. Jotkut kokevat median enemmän hyvinvointia vahvistavaksi, toisissa mediaympäristöt ja -sisällöt saavat aikaan enemmän ahdistavia tunteita, kuten pelkoa tai vihaa.

Nuorten kyselyssä vain kolmasosa vastaajista kertoi osaavansa käyttää mediaa hyvinvointia tukevasti ja melkein puolet vastasi tarvitsevansa harjoitusta hyvinvointia tukevaan median käyttöön. Puhuessani ystävieni kanssa mediasta, nousevat usein esiin sen negatiiviset vaikutukset omaan elämään, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuva itsensä vertailu muihin, koukuttuminen ja mediasta johtuvat lyhyet yöunet tai unettomuus. Osa nuorista siis tunnistaa median haitallisia vaikutuksia, mutta ei välttämättä tiedä tapoja niiden välttämiseen.

Omassa arkielämässäni hyvinvointia tukevaa mediankäyttöä vahvistavat pienet mutta merkitykselliset teot, kuten ahdistavia tunteita aiheuttavien tilien seuraamisen lopettaminen, ilmoitusten karsiminen minimiin, omanlaisen rohkean sisällön tuottaminen ja tykkäysten piilottaminen julkaisuista. Pienet teot voivat olla alku sille, että media toimii omassa elämässä hyvinvointia tukevana tekijänä. Ammattilaisten toteuttamalla mediakasvattamisella voidaan tukea ja kasvattaa nuorten mediataitoja, kuten kriittistä medialukutaitoa. Kun mediataidot vahvistuvat ja mediaa osataan tarkastella kriittisemmin, oletettavasti myös oman hyvinvoinnin kokemus lisääntyy.

Kyselyssä useat nuoret myös kuvasivat sitä, millä tavoin media lisää heidän hyvinvointiaan. ”Esimerkiksi Instagramissa pystyy nollaamaan aivot” ja ”(media) tuo lähemmäs itselle tärkeitä ja henkilökohtaisia aiheita”, nuoret kertoivat. Monille media onkin rentoutumiskeino, jonka avulla pystyy myös kehittämään omaa osaamistaan uudella tiedolla ja pitämään yhteyttä läheisiin. ”Hyvinvointia lisää myös, kun tietää, miten kavereilla ja ystävillä menee ja mitä maailmalla tapahtuu”, tiivisti eräs vastaaja ajatuksensa.

Iso huoli aikuisten mediakäyttäytymisestä

Kysyttäessä nuorilta median ikävistä puolista, nousivat esille usein samat aiheet: haukkuminen, trollaus, syrjintä ja ikävät kommentit median eri alustoilla. Useissa vastauksissa nuoret nostivat esille myös huolen aikuisten asiattomasta mediakäyttäytymisestä. Asiaton käytös ilmenee esimerkiksi kommentointina ja haukkumisena, joka usein kohdistuu julkisuuden henkilöön tai sosiaalisen median vaikuttajaan. Huonoa käytöstä tapahtuu uutisten kommenteissa, keskustelupalstoilla ja jopa kohteiden yksityisviesteissä. ”Ihmiset luulevat, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi tehdä ja sanoa ihan mitä mieleen tulee ilman mitään vastuuta omista teoistaan”, nostaa yksi vastaajista esille.

Tämä herättää kysymyksen: Kummat oikeastaan tarvitsevat enemmän mediakasvatusta – nuoret vai aikuiset? Osaavatko nuoret käyttäytyä mutta aikuiset eivät?

Mediakasvatus mielletään yleensä juuri nuorille suunnatuksi ja tarpeelliseksi, vaikka sitä tehdään niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikäihmisten parissa. Iästä riippumatta jokaisella on oikeus mediakasvatukseen ja omien mediataitojen vahvistamiseen – olit sitten 8-vuotias tai 80-vuotias. Nuorten vastauksista tulee ilmi aikuisten suuri tarve mediakasvatukselle, joka sisältäisi asiaa mediakäyttäytymisestä, sananvapaudesta ja vastuusta, joka koskee omaa käyttäytymistä myös sosiaalisessa mediassa. Vaikka kommentoit anonyymina tai digitaalisesti, pitäisi kommunikoinnin olla yhtä inhimillistä kuin kasvokkain.

Tässäkään asiassa emme voi ajatella nuoria ja aikuisia iän mukaan ryhmiteltyinä joukkoina vaan yksilöinä. Voimme tarkastella esimerkiksi syitä sille, miksi ihminen käyttäytyy asiattomasti ja mitä asialle voi tehdä. Ajattelen, että nuorten huoli aikuisten käyttäytymisestä onkin ehkä suurempaa sen vuoksi, että aikuisten oletetaan olevan esimerkkejä, toisin kuin omanikäisten nuorien.