Maker-toiminta ja toiminnallinen teknologiakasvatus nuorisotyössä

Maker-toiminta ja toiminnallinen teknologiakasvatus ovat nousevia digitaalisen nuorisotyön näkökulmia. Kuten nuorisotyössä yleensä, ovat eri maat edenneet digitaalisen nuorisotyön kentällä kovin eri suuntiin. Siinä missä saksankieliset maat ovat tehneet aikanaan paljon uraauurtavaa työtä digitaalisten pelien käytössä ja Suomi on toiminut pioneerina esimerkiksi verkkoperustaisen nuorisotyön saralla, on Irlanti jo pitkään toteuttanut STEAM-kasvatusta osana nuorisotyöllistä toimintaa.

STEAM – Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics – on alun perin formaalista opetuksesta tuttu luonnontieteiden (nykyisin usein taiteella täydennetty) kokonaisuus, joka sopii ajatuksellisesti myös nuorisotyöhön hyvin. Erityisen nuorisotyöllistä toiminnasta tulee siinä vaiheessa, kun näkökulma hivutetaan tiukempia oppimistavoitteita usein sisältävästä STEAMista kohti vapaamuotoisempaa, nonformaalia Maker-toimintaa.

Maker-toiminta määritellään käytännönläheiseksi oppimisprosessiksi, joka lähtee usein ratkaistavasta käytännön ongelmasta ja tapahtuu projekti kerrallaan. 2000-luvun Maker-liike (jolle ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä) pyrkii pitämään yllä itsetekemisen perinnettä ja päivittämään ilmiötä nykypäivään mm. ohjelmointia ja muuta teknologiaa hyödyntämällä. Suomessa aiheesta on vielä toistaiseksi vähän tutkimusta tai julkaisuja. Kouluissa on jo makerspaceja ja STEAM-toimintaa ja kirjastoilla on paikoin hyvinkin vaikuttavia kokonaisuuksia toiminnassa, mutta nuorisotyössä esimerkit ovat toistaiseksi harvassa.

Maker-toiminta istuu nuorisotyöhön monellakin tapaa. Siinä missä nuorisotyön yhtenä keskeisenä tehtävänä on tasata nuorten mahdollisuuksia, on Maker-liikkeessä keskeistä teknologian demokratisoiminen. Sen teeseissä kansalaisten tulisi pystyä käyttämään teknologiaa siten kuin haluavat.

Nuorisotyössä maker-toiminnalla voi olla monia tavoitteita. Yksinkertaisimmillaan sisällöt toimivat lisämausteena olemassa olevalle nuorisotyölliselle toiminnalle, on sitten kyseessä kädentaitokerho, rippikoululeiri tai osallisuusprosessi. Yksi nuorisotyön tärkeä tehtävä on tuottaa mielekästä vapaa-ajantoimintaa, ja maker-toiminta voi olla hyvä keino päivittää hyväksi havaittuja toimintoja ajanmukaisemmiksi. Toisaalta kyse voi olla myös tavoitteellisesta toiminnasta, jossa nuorten ymmärrystä teknologiasta pyritään kasvattamaan käytännön tekemisen kautta. On selvää, että vuorovaikutus teknologian kanssa ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Aktiivinen kansalaisuus teknologisoituvassa yhteiskunnassa tulee vaatimaan myös uudenlaisia teknologiaan linkittyviä taitoja ja tietoja.

Käytännön maker-toiminnassa on perustavanlaatuisesti kyse luovasta tekemisestä. En esimerkiksi itse näe ohjelmointia niinkään teknisenä taitona kuin luovana prosessina, koska saman ongelman voi lähes aina ratkaista eri tavoilla. Yksi nuorisotyön tärkeimmistä tavoitteista on auttaa nuoria löytämään niitä asioita, joissa he voivat kokea onnistumisen tunteita sekä toteuttaa luovuuttaan positiivisella tavalla. Mikäli tuottamamme nuorisotyön muodot eivät mukaudu muuttuvaan maailmaan, eivät nuoret ole enää meistä ja toiminnastamme kiinnostuneita.

Maker-toiminnassa on tietenkin kyse myös teknologiataitojen kartuttamisesta. Maailmamme on läpikotaisin teknologisoitunut, eikä kehitys näytä hidastumisen merkkejä. Olemme päivittäin vuorovaikutuksessa valtavan määrän teknisiä laitteita kanssa. Nuorisotyöllä on potentiaalia olla avainasemassa siinä, miten nuoret oppivat ymmärtämään heitä ympäröivää teknistä valtamerta.

Aivan kuten mediakasvatus, tulisi teknologiakasvatus nähdä tärkeänä osana nuorisotyön ammattikenttää. Media- ja informaatiolukutaidon määritelmän kompetenssit esimerkiksi tiedonhakuun ja tiedon luotettavuuden arviointiin liittyen vaativat tämän päivän mediaympäristössä entistä enemmän taustalla vaikuttavan teknologian ymmärtämistä. On päivänselvää että nuorisotyön tulee osaltaan vastata tähän tarpeeseen, varsinkin kun nuoret oppivat suurimman osan teknologiataidoista vapaa-ajallaan.

Jos käytännön esimerkkejä vaikkapa Verken Maker-toiminta nuorisotyössä -julkaisusta lukiessa olo tuntuu hengästyneeltä, ei hätää – kukaan ei oleta, että kasvatustyön ammattilaisen tulisi yhtäkkiä olla täysin oppinut ohjelmoija. Varsinaiseen ohjelmoinnin opettamiseen on varmasti meitä pätevämpiä ammattilaisia. Olemme kuitenkin siinä mielessä erinomaisessa asemassa, että voimme herätellä nuoren mielenkiintoa teknologiaa kohtaan tai auttaa häntä syventämään osaamistaan haluamaansa suuntaan käyttäen meille ominaisia luovia ja toiminnallisia lähestymistapoja.