Oikeus sananvapauteen ei riitä, jos keinot sen toteuttamiseksi puuttuvat

Sananvapaus ja oikeus tiedonhankintaan tarvitsevat toteutuakseen medialukutaidon osaamista. Median hauras ja epävakaa toimintaympäristö sekä länsimaille vieraat käytännöt tuovat kuitenkin haasteensa medialukutaidon opetukseen Palestiinassa.

Opetamme neljättä vuotta Palestiinassa medialukutaitoa kehitysyhteistyövaroin. Viestinnän opiskelijoille ja tavan kansalaisille suunnatuilla medialukutaitokursseilla opettelemme sekä lukemaan että tuottamaan mediasisältöä kriittisesti.

Uutisen kriteerien ja rakenteen sekä valokuvaamisen perusteiden alla kurssin punaisena lankana kulkee ihmisoikeuskasvatus. Kaikissa artikloissaan palestiinalaisten ihmisoikeudet eivät pääse toteutumaan paperia pidemmälle.

Erityisesti käsittelemme YK:n ihmisoikeuksia ja artiklaa 19 sananvapaudesta. Ihmisten mahdollisuus sananvapauteen ja oikeuteen saada riippumatonta tietoa ovat riippuvaisia lehdistön mahdollisuudesta toimia vapaasti ja turvallisesti. Palestiina sijoittuu lehdistönvapausindeksissä sijalle 137 (180:sta) ja toimittajien pidätykset ja työmahdollisuuksien heikentäminen Israelin toimesta on jatkuvaa.

Kursseilla esittelemme yhdessä paikallisten kouluttajien kanssa kansalaisjournalismin mahdollisuuksia. Puhumme myös kielestä, koodistosta ja normeista, joilla uskottavassa länsimaisessa mediassa puhutaan. Siitä, miten mielipiteet tai värittynyt kieli eivät kuulu uutisjuttuihin.

Osana koulutushanketta olemme tuottaneet aikuisille tarkoitetun medialukutaito-oppaan, Media Guiden, jonka sivu 21 on kurssin alkupäivinä kovassa käytössä. Kuka on uutisjutun takana, miksi se on tehty, kuka on jutussa asiantuntijana, miksi hän? Loistavatko kirjoittajan mielipiteet läpi?

Kriittisyys löystyy, kun siirrytään mediatekstien lukemisesta oman tekstin tuottamiseen. Silloin aita on matalammalla ja ”kaikkihan näin ajattelevat” -ajattelu nostaa päätään juttuja kootessa. Mukana on lähteettömiä juttuja ja kritiikittömiä lähteitä.

Opetuksessamme toistuvat sananvapauteen kuuluvat velvollisuudet. Usein kansalaisjournalismia harjoittelevat opiskelijat eivät näe syytä sääntöihin sitoutumiseen, kun he eivät näe sen tapahtuvan ympäröivässä mediassakaan. Joka kurssilla joudumme myös vastaamaan esimerkkeinä esittelemiimme suomalaisten medioiden Palestiina-aiheisten juttujen suppeisiin näkökulmiin ja aihekirjon puutteeseen.

Kansainvälisistä sopimuksista ja julistuksista huolimatta Israelin hallitus jatkaa palestiinalaisten ihmisoikeuksia syrjivien rajoitusten noudattamista. Se muun muassa rajoittaa ihmisten ja tavaroiden liikkumista Gazan alueella ja sieltä pois. Se myös edistää israelilaisten siirtymistä miehitetyn Länsirannan siirtokuntiin, mikä on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan laitonta. Tämä vuosikymmeniä jatkunut toiminta jää länsimaisessa mediassa usein esimerkiksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan uutisoinnin jalkoihin.

Kansainvälisessä mediassa piskuisen Palestiinan oma ääni ei kuulu israelilaisen massiivisen tietokoneiston rinnalta. Toimittajien toimintaympäristön mittakaavan lisäksi konfliktin pienemmän osapuolen viestimisyritykset takeltelevat viestimisen tapaan ja kieleen, joka ei sovi yhteen länsimaisen journalismin tapaan toimia.

Esteitä nousee myös oman kulttuurin sisältä. Mielipiteen- ja sananvapaudesta puhuttaessa opiskelijat nostavat naiset ja journalistit esimerkeiksi ihmisryhmistä, joille sananvapaus ei kokonaisuudessaan toteudu. Journalistia ei kaikissa perheissä edes pidetä tytöille sopivana ammattina. Rajoituksia mielipiteiden ilmaisuun tulee konfliktin lisäksi omalta hallinnolta, uskonnosta ja yhteiskunnallisista traditioista.

Kriittinen medialukutaito on olennainen osa aktiivista yhteiskunnallista osallistumista sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä etenkin haurailla alueilla. Ylevä tavoitteemme ei muutaman viikon kurssimme aikana etene yhteiskunnan tasolla harppauksin, mutta yksilöille vaikutus voi olla merkittävä. Näin medialukutaitokurssin anteja jälkikäteen kuvailee Layan Issam Hebronista:

”Kansalaisjournalismin määritteleminen antoi minulle tarpeeksi tietoa ollakseni positiivinen, tietoinen ja tehokas kansalaisjournalisti. Opin myös tulkitsemaan sosiaalisessa mediassa olevia uutisia paremmin ja olemaan tietoinen henkilökohtaisista tiedoistani sosiaalisessa mediassa. Lyhyesti sanottuna tämä kurssi oli täynnä tietoa ja antoi mahdollisuuden vaihtaa ideoita ja oppia muilta osallistujilta. Kurssi oli minulle myös ensimmäinen verkkokurssi, joten tämä oli uusi ja onnistunut kokemus.”

Kaikista kurssin osallistujista ei tule journalisteja tai kansalaisjournalisteja. Siitä huolimatta journalismin yhteiskunnallisen merkityksen ja vallan ymmärtämiseksi sekä sananvapauden ja tiedonhankinnan oikeuden toteutumiseksi jokaisella tulisi olla ainakin perusajatus journalismin periaatteista ja eettisistä suuntaviivoista, jotka työtä vähintään ideaalisti ohjaavat.

Kansanvalistusseura jatkaa medialukutaitokoulutuksia Palestiinassa myös vuosina 2021–2022. Hankkeessa julkaistu mediataito-opas verkossa englanniksi ja arabiaksi.