Monikulttuurinen mediakasvatus sopeutuu poikkeusoloihin

Helmikuun podcast-työpaja järjestettiin vielä suunnitelmien mukaisesti. Vieraaksi tulivat MV-podcastia tekevät Pazilaiti Simayijiang ja Miia Laine. Paikalle saapui reilu kymmenen nuorta kuulemaan ja keskustelemaan podcastista mediamentorien johdolla sekä kokeilemaan itse minipodcastin nauhoittamista. Pian sen jälkeen hallitus ilmoitti poikkeustoimenpiteistä pandemiaksi yltyneen koronaviruksen takia. Päätimme nopealla aikataululla, että siirrämme keväälle suunnitellut fyysiset työpajat verkkoon. Tämä pakotti miettimään niiden toteuttamistavan uusiksi, vaikka työpajojen aihepiirien sisältö pysyikin samana.

Poikkeusolojen alkaessa ihmiset joutuivat työnkuvastaan riippuen etätöihin, jatkamaan työtään riskiolosuhteissa tai tulivat lomautetuiksi. Tilanne ei ollut helppo nuorillekkaan, jotka joutuivat koulukavereiden sijaan viettämään pitkiä päiviä etäkoulun parissa kotona. Etätyöpajojen järjestäminen vaati työntekijöiltä henkilökohtaista digiloikkaa, mutta sen teki helpommaksi tietoisuus siitä,  miten laajasti asia kosketti koko yhteiskuntaa. En ollut aiemmin varsinaisesti vältellyt Google Hangoutsin tai Discordin kaltaisten verkkotyökalujen käyttöä, mutta kevään aikana niiden jatkuva käyttö tuli tutuksi ja muuttui vähitellen luontevaksi osaksi arkea. Lisäksi Zoomista löytyi monenlaisia uusia ominaisuuksia, joita pääsi hyödyntämään työskentelyssä.

Mitä tulee nuoriin, toisille etätyöpajoihin siirtyminen oli luontevampaa kuin toisille, koska nuoret ovat niin luonteiltaan kuin mediataidoiltaan erilaisia. Hiukan yllättäen jotkut aktiivisesti fyysisiin työpajoihin osallistuneista nuorista eivät juuri osallistuneet etätyöpajoihin. Toisaalta taas jotkut fyysisiin työpajoihin vähemmän osallistuneet nuoret osallistuivat aktiivisemmin verkossa järjestettäviin mediatyöpajoihin. Monet nuorista kommentoivat oppineensa uutta työpajoista, mutta kertoivat myös näkevänsä mieluummin kasvokkain:

“Oli jännä nähdä miten ääntä editoidaan. Se olisi kyllä ollut parempi nähdä livenä, että olisi nähnyt kunnolla miten se tehdään. Toisaalta nyt tiedän millaisia ohjelmia on olemassa ja osaan itse etsiä ja harjoitella.”, yksi työpajoihin osallistuneista nuorista kertoi työpajan jälkeen.

Mitä keväästä opittiin?

Etätyöpajat loivat uusia tilanteita, mutta toivat mukanaan myös jo aiemmasta toiminnasta tuttuja asioita monikulttuurisesta mediakasvatuksesta:

1. Nuorten saaminen mukaan toimintaan: Monikulttuurisen nuorisotyön järjestämisessä etänä joudutaan ottamaan samat asiat huomioon kuin fyysisessäkin toiminnassa. Miten saadaan nuoret paikalle? Miten nuorten keskenään erilaiset lähtökohdat digiosaamisessa, kielitaidossa, mediatuntemuksissa ja lukemattomissa muissa seikoissa nostavat tai laskevat kynnystä osallistua työpajoihin? Kaikessa toiminnassa on tärkeää huomioida, että maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaiset nuoret eivät ole yhdestä puusta veistetty. Muiden nuorten tavoin kyseessä ei ole homogeeninen ryhmä, vaan ryhmän sisäisiä eroja on esimerkiksi media- ja digitaidoissa.
2. Kielitaidon vaikutus verkossa: Kielitaito on puhuttanut niin fyysissä kuin etätyöpajoissa. Vähän aikaa maassa asuneiden nuorten keskuudessa kielitaito voi vaihdella merkittävästi, ja tämä saattaa nostaa myös etätyöskentelyn kynnystä korkeammalle. Usein saatetaan ajatella, että kaikki nuoret olisivat diginatiiveja ja käyttäisivät siksi sulavasti esimerkiksi videopuheluita. Kuitenkin nuorilla voi olla jo kasvokkain vaikeuksia saada äänensä kuuluviin isommissa ryhmissä. Videotapaamisissa ei-verbaalinen kommunikaatio muuttaa luonnettaan tai saattaa jopa kadota, joka luo omat haasteensa ruudun välityksellä tapahtuvalle keskustelulle ja muulle yhteistoiminnalle.
3. Mediataidot eivät ole vakio: Monien aikuisten tavoin useimmat työpajoihimme osallistuvista nuorista eivät olleet esimerkiksi käyttäneet ikinä Zoomia eivätkä välttämättä suurta osaa muistakaan etätapaamisen mahdollistavista verkkotyökaluista. Tästä huolimatta nuoret lähtivät rohkeasti käyttämään uutta sovellusta osallistuessaan työpajoihimme ja eri toimintoja käytiin yhdessä läpi kommunikaation sujuvoittamiseksi. Monikulttuurisen mediakasvatuksen hyvä peruslähtökohta onkin, että kieli- tai muita taitoja ei kannata olettaa ennalta. Jokaisen ryhmän digitaitoja ja ymmärrystä mediasta on tunnusteltava ja tarpeen mukaan laskettava tai nostettava yhteisiä lähtökohtia ja tavoitteita.

Sekä nuorisotyöhön että media-alaan kuuluu tavallisissakin olosuhteissa tietty joustavuus ja mukautuminen uusiin tilanteisiin. Tämä on korostunut entisestään korona-aikana. Tälläkin hetkellä tuleva syksy ja koko loppuvuosi on osin epävarmuuden peitossa tilanteen elämisen takia, ja on mahdotonta sanoa voiko edes kuukauden päästä kokoontua fyysisesti vai onko tapaamisten järjestämistä jatkettava etänä. Uusien työkalujen kokeilu ja ihmettely nuorten kanssa on kuitenkin ollut hauskaa ja antoisaa. Erään työpajoihin osallistuneen nuoren sanoin:

“Oli jännää käyttää videoyhteyttä, kun viimeksi sen on tehnyt joskus yläasteella Skype-yhteydellä. Kuvittelin, että yhteys on huono ja se pätkii, mutta sehän oli ihan kuin livenä!”

Etätyöpajojen ja muiden etätapaamisten järjestäminen sujuu jatkossa aiempaa helpommin kevään kokemusten ansiosta, sillä niin toiminnan järjestäjät kuin osallistujat ovat jo oppineet uutta verkkotyökalujen käytöstä sekä tottuneet tapaamaan ruudun välityksellä.