4.10

Puheenvuoro

Parisuhde digiajassa

Voisiko teknologia tukea paremmin niitä ihmissuhteita, jotka ovat hyvinvointimme kannalta tärkeimpiä? Entä puuttuuko meiltä kulttuurisia normeja, jotka säätelisivät milloin ja miten ruudut yhdistetään fyysisen maailman sosiaalisiin tilanteisiin?

Kristiina Tammisalo

Kirjoittaja on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija, joka tutkii digitalisaation vaikutuksia hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin Digitaalinen hyvinvointi perheissä -hankkeessa. ”Kuulin kerran neuvon, että jos otat puhelimen esiin toisen seurassa, kerro tai näytä, mitä teet sillä. Tämä on muuttanut toimintaani.”

Näitä ja muita haasteita rajataan ja ratkotaan Väestöliiton johtamassa Digitaalinen hyvinvointi perheissä -hankkeessa yhdessä Mediakasvastusseuran ja Demos Helsingin kanssa. Hankkeessa luodaan tutkittuun tietoon perustuvaa tiekarttaa kohti kansallista digihyvinvointia.

Tämä puheenvuoro esittelee alustavia tuloksia tutkimuskatsauksesta, jossa on tarkasteltu digitaalisten laitteiden ja internetin vaikutuksia perhesuhteisiin. Teknologia on tuonut perhesuhteisiimme sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi suhteet isovanhempiin tai sisarusten väliset suhteet ovat saattaneet hyötyä helpottuneesta yhteydenpidosta ja vaikkapa yhteisestä peliharrastuksesta. Tässä puheenvuorossa keskitytään kuitenkin parisuhteisiin ja teknologian tuomiin haasteisiin.

Kivikautiset aivot digiajassa

Digitaalista yltäkylläisyyttä voi verrata ravinnon yltäkylläisyyteen. Elämme aikaa, jossa älypuhelimen ruutu avautuu eteemme kuin buffettipöytä. Sosiaaliset suhteet, aivan kuten ravintokin, ovat hyvinvoinnin edellytys, mutta koska tarjonta on niin yltäkylläistä, joudumme valitsemaan jatkuvasti, missä muodossa nautimme ravintomme. Valitsemmeko sokerin ja rasvan tuoman välittömän tyydytyksen vai ravinteikkaamman slow food -vaihtoehdon? Samaan tapaan ihmissuhteissamme teemme valintoja nopeita tyydytyksiä tarjoavan skrollailun ja omistautumista vaativan läsnäolon välillä. Aika, joka on käytetty yhteen, on toisesta pois.

Se, että ruokaa ja sosiaalista tietoa on tarjolla yli tarpeemme, on lajimme historian mittakaavassa vasta aivan viimesukupolvien ongelma. Aivomme ovat sopeutuneet paremmin ratkomaan niukkuuteen liittyviä ongelmia kuin yltäkylläisyyteen liittyviä ongelmia. Tästä syystä sokeri, rasva ja skrollailu tuntuvat reseptoreissamme niin hyvältä, vaikka ymmärtäisimme myös niiden haitat. Nykyisenkaltaisen yltäkylläisyyden edessä yksilö on jatkuvasti valintatilanteessa, jossa ovat vastakkain pitkän ja lyhyen tähtäimen hyödyt.

Miten ruutuaika vaikuttaa parisuhteisiin?

Digiaikana parisuhteen muodostaminen käy helpommin kuin ennen ja yhä useampi parisuhde saakin alkunsa netissä. Yhdysvalloissa kolmannes parisuhteista alkaa netissä ja tutkimukset osoittavat, että nämä parisuhteet ovat joillakin tavoin mitattuina onnellisempia ja johtavat nopeammin avioliittoon kuin kasvokkain kohtaamisella alkaneet parisuhteet. Parisuhdemarkkinat, kuten työmarkkinatkin, hyötyvät siitä että hakuilmoitukset leviävät kustannustehokkaasti laajalle joukolle. Erityisesti hyötyvät ne, joiden mahdollisuudet parinmuodostukselle ovat kapeammat, kuten vanhemmat ihmiset, introvertit ja seksuaalivähemmistöt.

Digiajan parisuhdehyödyt näyttävät rajoittuvan kuitenkin tähän lyhyeen parinmuodostusvaiheeseen. Suhteiden jatkon kannalta tilanne on toinen. Useat tutkimukset osoittavat, miten älypuhelinten ja internetin runsas käyttö voi laskea tyytyväisyyttä parisuhteeseen, huonontaa yhdessäolon laatua ja lisäta konflikteja.

Esimerkiksi Clayton kollegoineen on tutkinut Twitterin ja Facebookin parisuhdevaikutuksia. Tutkimuksissa käy ilmi, että yhteisöpalveluiden runsas käyttö lisää konflikteja parisuhteessa ja sitä kautta eroja. Amichai-Hamburger ja Etgar osoittivat lisäksi, että nettikyselytutkimukseen vastanneet pitivät vain toisen osapuolen median käyttöä parisuhdettaan häiritsevänä, mutta ei omaansa.

Useissa yhdysvaltalaistutkimuksissa älypuhelinten ja yhteisöpalveluiden käytön on osoitettu olevan yhteydessä uskottomuuteen ja mustasukkaisuuteen. Näitä on tutkinut erityisesti Abbasi kollegoineen, jotka ovat ehdottaneet, että Facebookin käytöllä ja Yhdysvalloissa lisääntyneillä avioeroilla olisi syy-yhteys.

Samansuuntaisia tuloksia on myös Kiinasta. Zheng tutkimusryhmineen tarkasteli maakuntatason tilastoja. Kymmenen vuoden aikana avioerojen määrät ovat nousseet noin 120:sta 350:een 10 000 paria kohden. Yhden prosentin lisäys internetyhteyksien määrässä lisäsi avioeroja 0,008 %. Tutkimusryhmä havaitsi erityisesti yhteisöpalvelujen ja avioerosta saatavilla olevan tiedon välittävän internetin ja avioerojen välistä yhteyttä.

Selitysmalleja yhteydelle

Tehostuneen parinmuodostuksen kääntöpuoli onkin mahdollisesti se, että parinmuodostusmarkkinat eivät jää soitimille, vaan kulkevat mukana suhteisiin henkilökohtaisten laitteiden ja sosiaalisten medioiden osana. Pelkkä Tinder-tilin jäädyttäminen ei suojaa tältä, sillä suurin osa muistakin yhteisöpalveluista perustuvat kahdelle riskitekijälle lähisuhteen näkökulmasta: erilaisten heikkojen sosiaalisten siteiden ylläpitämiselle ja käyttäjien tarpeelle tulla nähdyksi.

Juuri näiden kahden riskitekijän on osoitettu heikentävän lähisuhteita. Kommunikointiteknologian käyttö heikkojen sosiaalisten suhteiden ylläpitoon voi tapahtua lähisuhteiden kustannuksella ja sitä kautta rapauttaa pitkällä tähtäimellä tärkeämpää sosiaalista pääomaa. Nähdyksi tulemisesta taas esimerkkinä ovat muutamat tutkimukset, jotka ovat osoittaneet, miten selfieiden julkaiseminen yhteisöpalveluissa vaikuttaa romanttisia suhteisia huonontavasti herättäen mustasukkaisuutta ja konflikteja.

Teknologian ja parisuhteen laadun väliselle yhteydelle voi spekuloida muunkinlaisia selitysmalleja kuin yhteisöpalveluissa odottavat kilpailijat. Parisuhdetyytyväisyys voi laskea yksinkertaisesti siksi, että teknologian parissa vietetty aika on pois siitä ajasta, jonka parit muuten viettäisivät parisuhdettaan vahvistavissa merkeissä. Tällöin viihdeteknologian käyttö on kuin mikä tahansa muukin aikaa vievä harrastus. (Se eroaa muista harrastuksista kuitenkin siinä, että siihen voi uppoutua lähestulkoon missä ja milloin vain, ja tällä nimenomaisella harrastuksella on taipumus kehittyä jatkuvasti paremmaksi käyttäjiensä huomion varastamisessa.)

Yhteys voi olla myös niin päin, että jo ennestään vähemmän sitoutuneet yksilöt käyttävät teknologiaa parisuhdettaan häiritsevästi. Tutkimuksista löytyy tukea kaikille kolmelle mekanismille ja onkin mahdollista, että yksittäistä parisuhdetta uhkaavat kaikki kolme tai vain yksi mekanismi. On myös mahdollista, että vielä jokin muu tutkijoille tuntematon syy selittää yhteyttä.

Tiekartta kohti digitaalista hyvinvointia

Kulunut digivuosikymmen on tuonut parisuhdevaikutukset jo luotettavasti esiin. Vertaisarvioituja tutkimuksia on jo useita kymmeniä ja joukossa myös pitkittäistutkimuksia. Katsaus vuosikymmenen aikana tapahtuneisiin muutoksiin antaa myös aihetta pohtia yhteyksiä muihin megatrendeihin. Esimerkiksi Suomessa älypuhelinten yleistyminen ja syntyvyyden lasku sijoittuvat samalle vuosikymmenelle. Aihe on täten poliittisestikin ajankohtainen ja kiinnostava.

Digitaalinen hyvinvointi perheissä -hanke tuottaa suosituksia kansalaistasolta aina julkishallintoon asti. Hanke on osa Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa (TEAS) ja osallistaa laaja-alaisesti sidosryhmiä, jotka kokoontuvat työpajatyöskentelyn merkeissä. Ensimmäinen sidosryhmätyöpaja on 10.10.2019 ja toinen alkuvuodesta 2020. Tiekartta valmistuu kesällä 2020.

Alkuperäinen teksti on julkaistu Väestöliiton Tietovuoto- sarjassa. Sen yhteydestä löytyy myös lähdeluettelo,