2.4.2019

Puheenvuoro

Miten Mediakasvatusseurasta tuli mediakasvatuksen kehittäjä?

Mediakasvatusseura on ollut osa elämääni sen perustamisesta lähtien, ja lähes koko oman työurani ajan. Olin läsnä järjestön perustamiskokouksessa Tampereen yliopistolla vuonna 2005 ja seurasin hyvin läheltä seuran alkutaipaletta, sillä äitini oli Mediakasvatusseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Lisäksi hyvä ystäväni oli seuran ensimmäinen työntekijä. Mutta kuinka Mediakasvatusseurasta on tullut sellainen organisaatio kuin se nykyisin on?

Suvi Tuominen

Suvi Tuominen työskentelee toiminnanjohtajana Verkessä ja on jäsenenä mediakasvatuksen asiantuntijaosuuskunta Dadamediassa. Somekanavista hän käyttää eniten Instagramia ja postailee sinne lähinnä kuvia kissoistaan.

Liityin Mediakasvatusseuran hallitukseen vuonna 2010 työskennellessäni Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Aluksi olin varajäsenenä, ja viimeiset kaksi vuotta varapuheenjohtajana. Hallituskausieni aikana seuralla ehti olla viisi eri puheenjohtajaa. Kukin veti hallitustyöskentelyä omalla tavallaan, mutta jotain pysyi myös samana: hallituksen keskinäinen hyvä henki ja hallituksen asiantuntijuuden kunnioittaminen.

Mediakasvatusseura seuraa ketterästi mediakasvatuksen toimintakentän muutosta

Lähes kymmenen vuotta hallitustyöskentelyä on antanut erinomaisen aitiopaikan seuran kehittymisen seuraamiseen. Vuosien saatossa seuran toimintaympäristö on muuttunut. Mediakasvatus onkin siitä kiinnostava ala, että median ja teknologian kehittyessä myös mediakasvatus on jatkuvassa muutoksessa. Toisinaan mediakasvatukseen liittyvät aiheet kiertävät kehää: viime vuosina paljon näkyvyyttä saaneet disinformaatioon ja nettikäyttäytymiseen liittyvät tematiikat palautuvat jo vuosikymmeniä sitten mediakasvatusessa pinnalla olleisiin aiheisiin.

Mediakasvatusseura on ollut nopea seuraamaan mediakasvatustrendejä. Viimeisimpänä esimerkkinä siitä on digihyvinvointi-käsitteen lanseeraaminen. Mediakasvatus on perinteisesti kiinnittynyt koulumaailmaan ja varhaiskasvatukseen, ja opettajille onkin suunnattu paljon koulutusta mediakasvatukseen liittyen. Siksi on ilahduttavaa, että Mediakasvatusseura hakee avoimin mielin uusia kumppanuuksia ja kohderyhmiä esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen puolelta. Koska nuorisotyö on lähellä omaa sydäntäni, toivon että seura ei tulevaisuudessakaan unohda nuorisotyötä kohderyhmänä – tuleehan valtaosa seuran rahoituksesta OKM:n nuorisotyön palvelujärjestöjen avustuksista.

Seuran toimintaympäristö on muuttunut hallituskauteni aikana myös siten, että valtion mediakasvatusviranomainen Meku aloitti toimintansa vuonna 2012. Seura tuki vahvasti mediakasvatuksen koordinoinnin ja edistämisen lisäämistä entisen Valtion elokuvatarkastamon lakisääteisiin tehtäviin. Nyt Mekun toimintoihin kuuluu esimerkiksi laatia valtakunnallisia selvityksiä mediakasvatukseen liittyen, kun aiemmin ministeriö pyysi vastaavia Mediakasvatusseuralta. Vuosien saatossa Mekun ja Mediakasvatusseuran välinen työnjako on hioutunut. Lisäksi vuonna 2011 perustettiin nykyinen oma työpaikkani Verke, joka toimii OKM:n nuorisoalan osaamiskeskuksena ja jonka tehtävänä on tukea nuorisoalaa digitalisaatioon liittyen. Mediakasvatusseurassa käytiin läpi perusteellinen strategiaprosessi vuosina 2015-16, ja sen yhteydessä pohdimme hallituksen kesken toimintaympäristön muutoksia myös tältä kannalta ja viilasimme Seuran visiota ja toimintoja sen mukaisesti.

Seuran hallinnolliset rakenteet ovat kehittyneet viime vuosina huimasti

Alkuaikoina Mediakasvatusseuralla ei ollut vakituista rahoitusta, vaan joka vuosi jännitettiin, tuleeko tällä kertaa hankerahoitusta OKM:n kulttuuriyksikön mediakasvatusavustuksista. Muutama vuosi sitten Mediakasvatusseura sai nuorisotyön palvelujärjestön valtionapukelpoisuuden ja sen myötä vuosittaisen yleisavutuksen OKM:n nuorisoyksiköstä. Tämä oli suuri harppaus pienelle järjestölle!

Viime vuosina seuran rahoituspohja on laajentunut entisestään. Uusia hankkeita on haettu aktiivisesti, ja tällä hetkellä seurassa pyöriikin ennätysmäärä hankkeita. Seura on siirtymässä kohti hankeorganisaatiota. Hankerahoitusta tulee nyt muun muassa ESR:n, OPH:n ja Stean kautta. Seurassa uskalletaan onneksi myös rohkeasti kieltäytyä hankeyhteistyöehdotuksista. Sillä mitä useampia hankkeita, sitä enemmän hallinnollista työtä se vaatii.

Mediakasvatusseuran puheenjohtajistolla oli pitkään suuri rooli järjestön toiminnan pyörittämisessä, sillä seuraan nimitettiin toiminnanjohtaja vasta pari vuotta sitten. Siihen asti seuran kaksi työntekijää olivat keskenään tasa-arvoisia koordinaattoreita. Toiminnanjohtajan nimittämisen myötä moni henkilöstöön ja päätöksentekoon liittyvä asia siirtyi puheenjohtajistolta toiminnanjohtajalle. Seuran ensimmäinen toiminnanjohtaja Sonja Hernesniemi on hoitanut homman erinomaisen hienosti, luonut työnkuvasta omanlaisensa ja kasvanut vaativaan tehtävään.

Vain hieman ennen toiminnanjohtajan aloittamista seurassa vaihtuivat sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja, ja lisäksi kaksi pitkäaikaista työntekijää siirtyi muihin tehtäviin. Toiminnanjohtajan myötä päästiin luomaan myös uusia toimintamalleja. Puheenjohtajiston ja toiminnanjohtajan välistä työnjako tarkennettiin, ja monia henkilöstöhallintoon ja talouteen liittyvä käytäntöjä kuvattiin tai luotiin kokonaan alusta. Teimme Sonjan ja puheenjohtaja-Päivin kanssa pari vuotta paljon työtä erilaisten hallinnollisten rakenteiden kirjaamiseksi: loimme muun muassa työntekijöille työnkuvat ja tehtävien vaativuuden arvioinnit, luonnostelimme seuralle toimintasäännön, pohjustimme seuran siirtymistä VESistä KVTESin piiriin ja aloitimme laatukäsikirjaa. Työ kannatti, sillä sen ansiosta Mediakasvatusseurassa on voitu ottaa yhä vahvempaa mediakasvatuksen kehittäjän roolia.

Haikein mielin jätän Mediakasvatusseuran hallituksen. Tiedän kuitenkin, että seura on etevissä käsissä ja tulevaisuuden suunta on selkeä. Toivon, että seura tulee olemaan osa elämääni jollakin tavalla myös jatkossa, aivan varmasti ainakin yhteistyökumppanuuksien muodossa.