16.4.2019

Puheenvuoro

Media ja päättäjät: Ottakaa nuoret vakavasti!

Yläkoululaiset toivovat sekä päättäjiltä että medialta sitä, että heidän näkemyksiään kuultaisiin paremmin. Mitä jos otettaisiin nuorten toive tosissaan?

Hanna Romppainen

Kirjoittaja kehittää mediakasvatusta Sanomalehtien Liitossa ja innostuu nuorten ilmastolakosta.

Kysyimme Sanomalehtiviikolla julkistetussa Nuoret ja vaikuttaminen -tutkimuksessa yläkouluikäisiltä, mihin asioihin tulevan hallituksen pitäisi heidän mielestään ennen kaikkea keskittyä.

Yläkoululaisten vastaus oli selkeä: heidän mielestään seuraavalla hallituskaudella tulisi ennen kaikkea edistää ilmaston- ja ympäristönsuojelua. Toiseksi tärkeimpänä nuoret näkevät koulutuksen kehittämisen ja kolmanneksi tärkeimpänä köyhyyden poistamisen.

Sama sanoma on kevään aikana kaikunut vahvana eri puolilta Suomea ja maailmaa. Ilmastolakkoilevien nuorten viesti on ollut: ottakaa meidät ja ilmaston tila vakavasti.

”Yläkoululaisten mielestä seuraavalla hallituskaudella tulisi edistää ilmaston- ja ympäristönsuojelua, kehittää koulutusta ja poistaa köyhyyttä.”

Nuoret toivovat sekä päättäjiltä että medialta sitä, että heitä kuultaisiin entistä paremmin.  Tämä tuntuu varsin kohtuulliselta ja reilulta toiveelta.

Kuulluksi tulemisen toiveen ja todellisuuden välissä vaikuttaa kuitenkin olevan vielä aikamoinen kuilu. Tutkimukseemme vastanneista yläkouluikäisistä vain joka kymmenes koki, että heidän näkemyksiään kuullaan hyvin koko Suomea koskevassa tai globaalissa päätöksenteossa. Peräti 90 prosenttia nuorista pitää tärkeänä, että päättäjät kuuntelisivat heitä.

Petrattavaa olisi myös medialla. Vain vajaa viidesosa nuorista on sitä meiltä, että heidän näkemyksiään kuullaan hyvin mediassa.

Sortuuko media söpöilyyn?

Miten nuorten äänen kuulumista mediassa voisi sitten vahvistaa?

”Kuunnelkaa meitä tosissaan”, oli erään kyselyymme vastanneen seiskaluokkalaisen vastaus, kun kysyimme, miten mediat voisivat huomioida paremmin nuorten mielipiteet ja näkemykset.

Sama kuuntelemisen viesti on myös Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Anu Ubaudilla. ”Nuorten ilmastohuoli ei ole suloista eikä osa teinin kasvuprosessia, joten mitä jos kuuntelisimme?” hän kirjoittaa kolumnissaan.

Tuleva lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen viittaa Turkulaisen haastattelussa siihen, miten nuoria osallistaessa voi helposti sortua ylenkatsotaan tai romantisointiin tasa-arvoisen kuulemisen sijasta.

Kuinka tosissaan mediassa kuullaan nuoria? Ovatko nuorten elämään liittyvät teemat mediassa yhtä merkittäviä yhteiskunnallisia aiheita kuin keski-ikäisten palkansaajien asiat? Entä kuullaanko nuoria myös asiantuntijoina ja vakavasti otettavina haastateltavina?

Näin vaalien jälkeen on tarpeen myös kysyä: Kuinka vahvasti vaalijutuissa, paneeleiden teemoissa ja vaalikoneissa on kuulunut nuorten ääni?  Entä poliitikkojen puheissa – kuinka paljon nuorille tärkeitä teemoja on mukana vaaliohjelmissa ja puolueiden tavoitteissa?

”Miltei joka jutussa aihetta voisi katsoa myös nuorten näkökulmasta. Tämä voi lisätä sisällön kiinnostavuutta kaikenikäisten lukijoiden keskuudessa.”

Ilmastonmuutos on yksi ensimmäisistä teemoista, jossa nuoria kuullaan mediassa varsin laajasti aiheessa, joka ei ole erityinen ”nuorten aihe”.  Nuorten näkemyksiä on kuultu jutuissa ja he ovat olleet äänessä asiantuntijoina. Nuoret ovat haastaneet vahvasti myös päättäjiä toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Voisiko näin olla yhä laajemmin kaikkien aiheiden yhteydessä? Toivoisin, että miltei joka jutussa vaihtoehtona voisi olla, että katsottaisiinkin asiaa myös nuorten näkökulmasta. Tämä voi lisätä sisällön kiinnostavuutta ihan kaikenikäisten lukijoiden keskuudessa.

Mediatoimijat mediakasvattajina

Uutismedia on Suomessa aktiivinen mediakasvattaja. Selvitimme reilu vuosi sitten Suomen Lehdistön kanssa, millaista mediakasvatustyötä Suomen sanoma- ja kaupunkilehdet tekevät. Selvisi, että mediakasvatus nähdään lehdissä tärkeänä ja että monissa lehdissä sitä tehdään aiempaa enemmän.

Näinä niukentuvien resurssien aikoina tämä on mielestäni aika pysäyttävä tieto. Viesti lehdistä on, että mediakasvatuksesta ei ole varaa kutistaa.

Lehdille on yhä tärkeämpää tuoda esiin luotettavan median merkitystä, vahvistaa lähdekritiikkiä ja edistää lasten ja nuorten medialukutaitoa. Lisäksi on tärkeää perustella lukijoille, miksi mitäkin valintoja toimituksessa tehdään ja kertoa, miten journalismi toimii.

Vaikuttaa siltä, että toimituksissa mediakasvatus koetaan yhä vahvemmin sellaiseksi toimittajan työn perusasiaksi, jota täytyy tehdä koko ajan. Mediakasvatus on osa toimittajan arkista työtä, journalisteista on tullut yhä enemmän myös pedagogeja, ja medialukutaidon tukeminen on yhä enemmän jokaisen toimittajan hommaa. Tämä näkyy varsin konkreettisesti lehtien tekemisessä: Mediassa avataan journalismin pelisääntöjä, valintoja juttuprosessien taustalla, lähteiden käyttöä tai vaikkapa sitä, mikä pääkirjoitus nyt oikein onkaan. Tämä itsessään on mediakasvatusta.

Mielestäni parasta mediakasvatusta on tehdä sisältöjä, joista nuoret ovat kiinnostuneita – joilla on kosketuspintaa heidän elämäänsä ja joita he myös lukevat. Olennaista on myös päästää nuoret aidosti ääneen.

Mediaa uudella tavalla käyttävät nuoret muovaavat monella tapaa uutiskriteerejä uusiksi. Nuoret kaipaavat medialta ja uutisilta aitoutta, objektiivisuuden sijasta kannanottamista ja tasavertaisuutta sekä mahdollisuutta osallistua.

Yksi olennaisista asioista on tarjota toivoa ja ratkaisuja. Uutisvirran äärellä moni nuori tahtoo ahdistuksen sijaan saada kokemuksen toivosta tai siitä, että on mahdollista tehdä jotain. Älä siis kerro, että maapallo on tuhoutumassa. Kerro ja kysy, mitä me voimme sille yhdessä tehdä.