7.2.2019

Puheenvuoro

Viisi nyrkkisääntöä terveyteen liittyvästä medialukutaidosta

Parantaako homeopatia syövän? Aiheuttavatko rokotteet autismia? Medialukutaitoa tarvitaan kipeästi, kun aiheena on terveys. Mutta miksi asiantuntijatietoa voi olla joskus niin vaikea uskoa? Nämä asiat kirkastuivat minulle, kun työskentelin terveyteen liittyvässä mediakasvatushankkeessa.

Karoliina Knuuti

Kirjoittaja on toimittaja ja kuvaaja, jonka mielestä kriittinen ajattelu on maailman tärkein kansalaistaito. Hän työskentelee Kansanvalistusseuralla Elm Magazinen päätoimittajana sekä erilaisissa mediakasvatushankkeissa Suomessa ja ulkomailla. Knuuti on Mediakasvatusseuran hallituksen varajäsen.

”Tuhkarokkoepidemia jyllää Euroopassa – myös Suomessa riski on todellinen.” ”Suomalaisyrittäjä on hoitanut ihosyöpää erittäin vaarallisella mustalla salvalla.” Sitaatit ovat uutisotsikoita viime syksyltä. Otsikoiden takana lymyää huolestuttava ilmiö: yhä kovaäänisempi osuus suomalaisista kieltäytyy länsimaisesta lääketieteestä. Esimerkiksi Facebookista on löydettävissä mitä mielikuvituksellisempien uskomusjärjestelmien nimeen vannovia ryhmiä. On hopeavettä, enkeli- ja yksisarvishoitoja, tai vaikkapa napaan työnnettäviä ihmeapparaatteja. ”Lääketiedekriittisyys” on myös osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, johon viitataan usein faktan jälkeisenä aikana.

Olen ollut vuoden ajan mukana hankkeessa, jossa lääketieteen opiskelijoita koulutetaan viestimään tutkitusta tiedosta kansantajuisemmin. Nämä viisi nyrkkisääntöä auttavat ymmärtämään, mistä ilmiössä on kyse.

1. Perättömät terveysväitteet ovat ongelmallisia silloin, jos ne uhkaavat lasten tai vakavasti sairaiden terveyttä

Saatko apua vyöhyketerapiasta? Saatko helpotusta flunssan oireisiin homeopaattisilla tipoilla? Oletko perusterve aikuinen?

Jos vastasit kaikkeen kyllä, asia on oman valinnanvapautesi piirissä. Esimerkiksi näissä hoidoissa ei ole pystytty osoittamaan lumevaikutusta merkittävämpää tehoa, muttei tiedossa ole myöskään rahanmenoa vakavampia haittoja.

Tehottomiksi tiedettyjen hoitomuotojen kauppaaminen lapsille tai vakavasti sairaille on kuitenkin kyseenalaisempi asia, sillä silloin riskinä on, että oikeasti vaikuttava hoito jää saamatta. Lisäksi osa ”vaihtoehtoisista hoitomuodoista”, kuten vaikkapa syövyttävä musta salva tai myrkyllinen hopeavesi ovat tutkitusti terveydelle haitallisia.

2. Perättömillä terveysväitteillä on kansanterveydellisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia

Monien sairauksien ennaltaehkäisy on halpaa mutta hoitaminen kallista. Näihin lukeutuvat esimerkiksi monet kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat taudit. Koska Suomessa terveyttä hoidetaan pitkälti julkisin varoin, yksilön valinnoista saattaa seurata iso lasku muille veronmaksajille.

Lisäksi salaliittoteorioiden levittäminen ja yleinen asiantuntijatiedon kiistäminen rapauttaa yhteiskunnan keskustelukulttuuria ja kansalaisten välistä luottamusta.

3. Monen uskomushoidon suosion takana on ihan arkinen kohtaamisongelma

Projektin aikana saamastamme palautevyörystä yksi asia näyttäisi nousevan toistuvasti esiin: jos potilaasta tuntuu, että lääkäri ei kuuntele, vähättelee vaikkapa potilaan kokemusta lääkkeiden haittavaikutuksista tai tämän huolia ja pelkoja, syntyy tilausta toisenlaisille hoitomuodoille.

Lääkärien vastaanottoajat ovat usein lyhyitä, kun taas esimerkiksi homeopaatilta voi saada tunninkin ajan, jossa potilas otetaan vastaan kokonaisvaltaisesti ja aikaa riittää myös huolien läpikäynnille.

Tähän liittyy myös se, että nykyään moni kaivelee netistä sairauksiin liittyvää tietoa. On helppo kuvitella, että mitä vähemmän mahdollisuuksia potilaalla on tulla kuulluksi lääkärin vastaanotolla, sitä enemmän hän kääntyy netin puoleen. Googlettamalla syntyneitä vääriä käsityksiä on mahdoton oikoa, jos potilas ei ehdi tai uskalla kertoa ajatuksistaan lääkärille.

4. Suuri osa koululääketieteeseen kriittisesti suhtautuvista tarkoittaa hyvää, mutta joukossa on myös häikäilemättömiä toimijoita, jotka hyötyvät hämmennyksestä taloudellisesti

Näkemykseni mukaan suuri osa uskomushoitoja tarjoavista on lääkärien kanssa samalla asialla: he pyrkivät lisäämään potilaan hyvinvointia ja terveyttä. Lumevaikutuksen vuoksi hoitotuloksetkin saattavat olla hyviä. Lisäksi esimerkiksi rokotekriittinen vanhempi saattaa olla aidosti huolissaan lapsestaan.

”Vaihtoehtoisten” palveluntarjoajien joukossa on kuitenkin myös häikäilemättömiä toimijoita, jotka saavat merkittävää taloudellista hyötyä kauppaamalla hoitoja, jotka he joko itsekin tietävät tehottomiksi tai joiden tehoa ei ole edes uskottavasti yritetty selvittää. Siinä missä lääkkeen valmistajan tulee aina todistaa tuote lumevaikutusta tehokkaammaksi, uskomushoitojen puolella vallitsee villi länsi, jossa väittää voi mitä vaan, ja hinnoitella voi miten haluaa. Osa uskomuspuolen toimijoista myös masinoi lokakampanjoja tutkijoita tai lääkäreitä vastaan.

Kriittiset ryhmät muistavat aina spekuloida lääkäreiden yhteyksistä lääkefirmoihin, mutta missä on puhe kalliita mutta todistetusti tehottomia vaihtoehtohoitoja kauppaavien moraalista?

5. Erilaiset ajatteluharhat ovat keskeisiä terveysuskomusten synnyssä

Vahvistusharha tarkoittaa sitä, että poimimme herkästi tietotulvasta ne faktat tai mielipiteet, jotka tukevat ennakkokäsityksiämme. Kun taas kohtaamme ennakkokäsityksillemme ristiriitaista tietoa, helposti torjumme sen.

Tieteeseen liittyy aina jonkin verran tulosten hajontaa, joten etsivä löytää mielipiteitään vahvistavaa tietoa, vaikka se olisikin vain virhemarginaalin sisällä. Näin esimerkiksi rokotuskriittiset usein löytävät kaikki ne tutkimukset tai artikkelit, joissa rokotteiden haittoja luetteloidaan, ja sivuuttavat ne, joissa puhutaan rokotteiden hyödyistä.

Näitä ongelmia pahentavat entisestään sosiaalisen median algoritmit: esimerkiksi Google ja Facebook tarjoavat meille eniten sellaista tietoa, jota etsimme ja josta haluamme lukea.

Tästä syystä perinteisen median tulisi skarpata. Yleensä tieteellistä näyttöä voidaan pitää riittävänä, vaikka sataa väitettä tukevaa tutkimustulosta vastaan löytyisi kourallinen tuloksia, joissa väitetään jotain päinvastaista. Tieteentekijät osaavat asettaa nämä virhemarginaaliin.

Toimittajat kuitenkin toisinaan unohtavat tehdä samoin. Kun tällaisia kaikelle aiemmalle tutkimusnäytölle vastakkaisia yksittäisiä tutkimuksia sitten aletaan uutisoida mullistavina tuloksina, syntyy helposti käsitys, etteivät tieteentekijät ole yksimielisiä mistään.

Oikeasti tieteen sijaan media poukkoilee.