18.12.2018

Puheenvuoro

Monilukutaidolla osallisuuteen

Yhteiskunnastamme kumpuaa viestejä syrjäytymisestä, nukkuvista äänestäjistä sekä jatkuvasta tavoitteesta osallistaa yhteiskuntamme jäseniä. Mistä tämä osallisuus tulee? Keinoja osallisuuden edistämiseen on monia, mutta osaa niistä huomioidaan harmillisen harvoin.

Anna Pöyhönen

Kirjoittaja on Mediakasvatusseuran hallituksen jäsen, mediakasvattaja, informaatikko, opettaja,
Suomen kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän puheenjohtaja ja fanittamisen hyvinvointihyötyjen sanansaattaja

Ensimmäinen askel kohti osallisuutta on usein se, että kaikille yksilöille taataan fyysinen mahdollisuus osallistua iästä ja sijainnista riippumatta. Tämän mahdollistaa esimerkiksi digitaalinen infrastruktuuri. Osallistuminen kasvaa kuitenkin vain rajallisesti, koska yksilöt eivät tiedä missä, miksi tai miten heidän pitäisi olla osana.

Toinen askel kohti osallisuutta voi olla, että yksilö kokee olevansa tervetullut osallistumaan. Kyse on kannustamisesta. Sinun äänelläsi ja mielipiteelläsi on väliä. Sinä olet arvokas. Voit valita ja vaikuttaa. Olemme kaikki valmiudessa huutamaan mielipiteemme yhteiseen kakofoniaan, mutta kuunteleeko kukaan meistä toisiamme? Puhummeko edes samasta asiasta? Nyt on saavutettu jo kanava ja into osallistua, enää puuttuvat osallistumiseen vaadittavat taidot.

Kolmas askel voisikin olla monilukutaito, joka esiintyy varhaiskasvatussuunnitelmassa sekä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Termi on ollut olemassa pitkään, mutta se on käännetty suomeksi vasta tällä vuosikymmenellä ja sen myötä tuotu hyödylliseksi osaksi suomalaista keskustelua niistä taidoista, joita yksilö elämässään todella tarvitsee. Monilukutaito on niiden taitojen kokoelma, jonka tarvitsemme voidaksemme toimia osana muuttuvaa yhteiskuntaa. Sen toimijat, tekstit ja informaatioympäristöt ovat niin moninaiset ja nopeasti muuttuvat, ettemme voi niitä kaikkia onnistuneesti yksilöille opettaa. Valmis eli täysin oppinut ihminen on looginen mahdottomuus, sillä muutos on pysyvää. Tämän vuoksi onkin opetettava tutkimaan, oppimaan ja osallistumaan rohkeasti.

Monilukutaito tulisi saada tutuksi jokaiselle toisten taitoja ja osallisuutta tukevalle toimijalle. Näitä voivat olla esimerkiksi urheiluvalmentaja, terveystiedonopettaja, partionjohtaja, nuorisonohjaaja, pastori, kirjastovirkailija, museoassistentti, lastenohjaaja, huiluopettaja, TE-toimiston virkailija, neuvolan hoitaja ja vanhempi. Tiivis määritelmä yleensä auttaa yhteisymmärryksen rakentamiseen. Kokeillaanpa.

Monilukutaito on kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun perustuva, kaikkia elämänaloja ja osaamisaiheita koskettava diskurssien muuttuvaisuuteen mukautuvan toimintakyvyn edellyttämä taitojen ja valmiuksien kokoelma, joka mahdollistaa itsenäisen ja jatkuvasti oppivan toimijuuden.

Edes näin tiivis määritelmä ei välttämättä aukea, koska termi ulottuu liian monelle tasolle. Samaan aikaan sama sanasto aukeaa yhdelle toimijalle, muttei toiselle. Täsmällisen määritelmän sisäistämistä tärkeämpää olisikin huomata, että monilukutaidon vaatimukset eivät sisällä mitään todella uutta tai mystistä. Monilukutaito koostuu mm.

  • laajasta tekstikäsityksestä eli oletuksesta, että kohtaamamme informaatio ilmenee monissa muodoissa, kanavissa ja ympäristöissä
  • tieteen ja erikoisalojen toimintamallien ja ilmaisukulttuurien ymmärtämisestä
  • kriittisestä ja analyyttisestä ajattelusta: uusien ympäristöjen, tekstien lajien ja sisältöjen tutkimisen taidosta
  • toimintakyvystä välittömän oppimisympäristön ulkopuolisissa multimediallisissa konteksteissa
  • valmiuksista oman ja toisten toiminnan eettiseen pohdintaan

Monilukutaidosta puhuttaessa olennaista on erilaisten toimintakykyä ja osallisuutta tukevien taitoryhmien asettaminen rinnakkain. Monilukutaito on sateenkaaritermi. Se on kokonaisuus, joka voidaan jakaa esimerkiksi mainittuihin osiin. Näin sitä voidaan hahmottaa monipuolisen oppimisen tukemiseksi.

Jokainen kasvattaja osannee tukea yhtä tai useampaa näistä taitoalueista. Katsottaessa oppimista ja osallisuutta monilukutaidon kokonaisuutena ja useina lomittuvina taitojen ryhminä, voimme kuitenkin nähdä miten nämä taidot liittyvät toisiinsa. Näemme mitä itse emme voikaan tukea nykyisillä työkaluillani. Voimme etsiä oppijan tueksi toimijan, joka tukee tätä taitoa yhteistyössä kanssamme.  Toisaalta voimme etsiä muut samoja taitoja eri kanteilta tukevat ja tehdä synergista yhteistyötä löytääksemme parhaat tavat harjoitella juuri yksilön tarvitsemia taitoja. Nämä taidot sitten tarjoavat mahdollisuuden osallistua yhteisöihin itselle merkityksellisellä tavalla, joilla olla aktiivinen osa yhteiskuntaa, ja jotka rakentavat osallisuuden kautta yksilön ja yhteisön hyvinvointia.

Eivätkä nämä taidot ole tarpeellisia vain muodollisen koulutuksen nuorille kohteille vaan jokaiselle meistä kasvattajistakin. Monilukutaito on tarpeellinen kaikille iästä ja koulutustasosta riippumatta. Kyse on elämän mittaisesta oppimisen polusta, jolle tarvitsemme eväiksemme monilukutaitoja. Tavoitteet ovat kaikkien oppimista tukevien toimijoiden yhteiset, mutta keinot ovat kaikilla rajalliset. Siksi osallisuutta rakentaessamme saamme yhdessä enemmän aikaan. Voimme rakentaa monilukutaidosta yhteisen näkökulmamme ja sanastomme – sillan, josta yhteys eri toimijoiden välille muodostuu. Yhdessä edistämme monilukutaidolla jokaisen todellista ja mukautuvaa toimintakykyä. Ja sitä osallisuutta.

Lue lisää osallisuuden ja hyvinvoinnin yhteydestä Mari Pienimäen puheenvuorosta ”Mediaan osallistuminen nuorten hyvinvoinnin edistäjänä