Mediaan osallistuminen nuorten hyvinvoinnin edistäjänä

Huolta vai hyvinvointia mediankäytöstä?

Huoli lasten ja nuorten mahdollisesta liiallisesta mediakäytöstä nousee usein esille arkisissa keskusteluissa ystävieni ja jopa sattumalta kohtaamieni vanhempien kanssa. Iso osa kasvatuspuheesta vaikuttaa nykyään pyörivän lasten mediankäytön määrän ympärillä. Määrän tsekkaus onkin aiheellista, jos lapsi esimerkiksi ei nuku tarpeeksi tai puhuu vain mediasisällöistä.  Tutkimustyössäni olen kuitenkin lähestynyt mediakäyttöä toisenlaisesta näkökulmasta. Olen ajatellut, että koska mediateknologiat ja -sisällöt kiinnostavat lapsia ja nuoria paljon, niin medioihin kätkeytyy varmasti myös potentiaalia osallistaa ja innostaa heitä monenlaiseen toimintaan. Tampereen yliopistossa viime vuonna päättynyt Nuoret estradille -mediakasvatustutkimus (2015–2017) kasvoi juuri tästä hypoteesista. Toimin hankkeen koordinaattorina, ja lisäksi päätutkijana kokosin seitsemän osahankkeen tuloksia yhteen.

Nuoret estradille -hanke

Nuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla oli toimintatutkimus, jossa järjestettiin pilotti ja seitsemän taide- ja mediatyöpajaa lähinnä nuorisotyön kanssa yhteistyössä. Työpajoihin osallistui nuoria, jotka elivät haasteellista elämänvaihetta (esim. työttömyys, maahanmuutto) tai joiden opiskelua, työntekoa tai arjen toimijuutta rajoittivat psyykkiset, sosiaaliset tai fyysiset tekijät (esim. masennus, lukihäiriö). Työpajoissa nuoria kannustettiin tekemään omien kiinnostustensa pohjalta mediateoksia (esim. valokuvia, videoita, meemejä, Google-runoja) ja julkaisemaan niitä sosiaalisessa ja valtamediassa. Hankkeen tutkijat havainnoivat työpajoissa tekijöitä, jotka innostivat nuoria osallistumaan niin pienryhmiin kuin julkiseen mediatilaan. Tutkimuksessa ilmeni, että mediasisältöjen itse tekeminen ja medioihin osallistuminen voivat lisätä nuorten hyvinvointia.

Hyvinvointia ja kyvykkyyttä mediaosallistumisesta

Sosiologi Erik Allardtin mukaan ihmisen hyvinvointiin ei riitä pelkästään perustarpeiden täyttyminen (esim. asunto, riittävä tulo), vaan jokainen ihminen tarvitsee myös rakastavia ihmissuhteita ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä ja ilmaista itseänsä. Samansuuntaisesti ns. Self-Determination -teoriassa esitetään, että ihmisellä on kolme perustavaa tarvetta, jotka edistävät psykologista kasvua ja hyvinvointi: kyvykkyys (competence), yhteys toisiin ihmisiin (relatedness) ja omaehtoisuus (autonomy). Näiden tarpeiden täyttyminen lisää psyykkistä hyvinvointiamme. Analysoidessani Nuoret estradille -aineistoja nämä kolme tarvetta nousivat selvästi esille – merkittävimpänä niistä nuorten tarve kokea kyvykkyyttä.

Monien työpajanuorten yritykset saavuttaa kokemus kyvykkyydestä olivat tosin kovin ristiriitaisia: yhtäältä nuoret kaipasivat tätä kokemusta ja toisaalta esimerkiksi heikko itsetunto ja aiemmat saadut negatiiviset palautteet ja kokemukset (esim. kiusaaminen) vähensivät heidän motivaatiotaan edes yrittää onnistua, jolloin mahdollisuus saavuttaa kokemus kyvykkyydestä supistui. Mediasisältöjen itse tekeminen ja median suomat erilaiset pedagogiset ratkaisut osoittautuivat kuitenkin arvokkaiksi. Monilla nuorilla oli paljon medioihin liittyvää piilevää kyvykkyyttä, jonka esiin nostaminen työpajoissa tarjosi heille kokemuksen kompetenssista. Onnistunut pedagoginen valinta oli esimerkiksi vertaisohjaaminen, jonka kautta nuoret saattoivat tuoda esille mediataitoihinsa ja -tietoihinsa liittyvää kyvykkyyttään luontevasti.

”Monilla nuorilla oli paljon medioihin liittyvää piilevää kyvykkyyttä, jonka esiin nostaminen työpajoissa tarjosi heille kokemuksen kompetenssista.”

Nuoret tulkitsevat heille tarjotut mahdollisuudet julkaista esimerkiksi autenttisessa nuorten lehdessä ja taidenäyttelyssä osoituksena siitä, että heidän kyvykkyyteensä luotettiin jo lähtökohtaisesti, mikä innosti heitä osallistumaan enemmän työpajatoimintaan. Samansuuntaisesti esimerkiksi pelitutkimuksessa on todettu, että pelaajan kokemus omasta kyvykkyydestään saa hänet jatkamaan pelaamista kauemmin. Kokemus kyvykkyydestä vaikutti edelleen rohkaisevan nuoria ottamaan enemmän kontaktia toisiin ihmisiin lisäten samalla yhteisöllisyyttä (relatedness) ja omaehtoista toimintaa (autonomy). Nuoret estradille -hankkeen työpajoissa lähtökohtainen luottamus nuorten kyvykkyyteen osoittautui niin merkittäväksi tekijäksi nuorten hyvinvoinnin edistäjänä, että se nostettiin yhdeksi avainkäsitteeksi tutkimuksen päätuloksena syntyneessä Inklusiivisen mediakasvatuksen mallissa (ks. lisää mallista: https://blogs.uta.fi/mediakasvatus/2018/01/30/inklusiivista-mediakasvatusta/) .

Mediasisältöjen itse tekeminen ja medioihin osallistuminen voi siis parhaimmillaan kasvattaa lapsen ja nuoren kokemusta omasta kyvykkyydestään ja edistää aktiivista toimijuutta yhteisöissä. Samanaikaisesti voivat kehittyä myös medioituneessa kulttuurissamme niin kovin tärkeät mediataidot ja medialukutaito. Lasten ja nuorten mediakäyttöä olisikin tärkeätä tarkastella enemmän ihmisenä kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmista ja lisäksi kiinnittää erityisesti huomioita mediankäytön laatuun ja monipuolisuuteen.

Lähteet

• Allardt, E. (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.
• Deci, E. L., and R. M. Ryan. 2000. “The ‘What’ and ‘Why’ of Goal Pursuits: Human Needs and the Self Determination of Behavior.” Psychological Inquiry, 11 (4): 227–268.