Sä kuulut päivään jokaiseen – siksi tarvitaan digihyvinvointia

Viimeisen kymmenen vuoden aikana mobiililaitteet ovat mullistaneet elämämme nopeasti. Ne helpottavat arkeamme, viihdyttävät meitä ja ovat osa työtämme. Useat meistä dokumentoivat ja jakavat arkeaan ja mielenkiinnon kohteitaan lähes rutiininomaisesti. Yhteydenpito on nopeaa ja viestiä voi vaikka pelkillä kuvilla. Lisäksi erilaisten luovien taitojen kehittäminen ja ylläpitäminen on helpompaa kuin koskaan: videotutoriaalien avulla voi oppia mitä vain ikebanasta ukuleleen ja nuoret tubettajat jakavat vinkkejä ammattimaisten videoiden ja valokuvien kuvaamisesta tuhansille seuraajilleen.

Toki elämäämme median kanssa liittyy myös haasteita. Verkkovälitteinen viestintä ei välitä tunteita ja reaktioita samalla tavalla kuin kasvokkainen kohtaaminen. On helpompi olla toiselle ilkeä, kun ei joudu kohtaamaan sen seurauksia. Paljon puhututtaa myös niin sanottu informaatioähky ja huoli keskittymiskykymme heikkenemisestä, kun mediasisällöt ja sovellukset kilpailevat jatkuvasti huomiostamme.

Median käytön taidot eivät ole sisäsyntyisiä – meitä elää täällä kirjava joukko, joista jokaisen mediasuhde, taidot ja tarpeet vaihtelevat. Mediakasvatuksella pyritään vahvistamaan tarpeellisia mediataitoja ja tasoittamaan mahdollisia eroja. Mediakasvatusseurassa ajattelemme, että mediakasvatuksen tavoitteena on tukea yksilön kasvua autonomiseksi, vastuulliseksi ja hyvinvoivaksi mediayhteiskunnan jäseneksi. Lapsista ja nuorista puhuttaessa ovat ammattikasvattajat avainasemassa tässä tärkeässä tehtävässä.

Digihyvinvoinnin vaaliminen tulevaisuuden mediataito?

Mediakasvatusta kehittävänä organisaationa pohdimme jatkuvasti, millaisia taitoja mielekäs ja tasapainoinen elämä mediayhteiskunnassa edellyttää. Mihin tällä hetkellä olisi hyvä kiinnittää huomiota, jotta media-arkemme tukisi tulevaisuudessa yhä vahvemmin hyvinvointiamme? Elämme parhaillaan aikaa, jossa me aikuisetkin vasta heräilemme itsesäätelyn tarpeeseen intensiivisen ja helppokäyttöisen mediankäytön maailmassa.

Mihin tällä hetkellä olisi hyvä kiinnittää huomiota, jotta media-arkemme tukisi tulevaisuudessa yhä vahvemmin hyvinvointiamme?

Teknologinen kehitys käy kuumana ja on vaikea tietää varmasti, millaisilla laitteilla tuotamme ja kulutamme mediaa tulevaisuudessa. Käydäänkö silloin yhä keskustelua sopivasta “ruutuajasta” vai onko laajempi ruutuäly korvannut aikarajat? Ovatko datanhallinta ja energiankäyttö eri tavalla tapetilla resurssitietoisuutemme kasvun myötä? Käytämme varmasti jatkossakin mediaa viihtymiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä ajatustemme ja tunteidemme jakamiseen. Moni tällä hetkellä ruudun ääressä tapahtuvista toiminnoista tulee kuitenkin todennäköisesti integroitumaan suoraan arjen esineistöön. Kommunikoimme luultavasti laitteiden kanssa entistä enemmän puheen avulla. Virtuaaliteknologian kehittyessä esimerkiksi peleistä tulee yhä kokonaisvaltaisempia ja ergonomisesti monipuolisempia elämyksiä. Keskustelu sopivista ikärajoista ja sisällöistä kuitenkaan tuskin katoaa mihinkään.

Jos elämäämme ja arkeamme tarkastellaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kautta, laajentuvat mediakasvatuksen kysymyksetkin koskemaan yhä useampia aloja. Sosiaali- ja terveysalan osallisuus on tärkeää ja teknologiateollisuudella suuri vastuu. Olemme alkaneet puhutella uusia aloja digihyvinvointi-käsitteen avulla. Digihyvinvoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan tasapainoista media-arkea. Sen edistämiseksi tarvitaan ymmärrystä psyykkisestä, sosiaalisesta sekä fyysisestä hyvinvoinnista medioituneessa maailmassa.

Mediakasvatuksen näkökulmasta digihyvinvointiin liittyy esimerkiksi itsesäätelyn ja ajanhallinnan kysymykset, median herättämien tunteiden tunnistaminen, elämykset ja nauttiminen, mediavälitteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden erityispiirteiden ymmärtäminen, ergonomia, lepo ja aivojen hyvinvointi sekä laajempi median käyttöön liittyvien sosiaalisten normien ja käytäntöjen ymmärtäminen.

Digihyvinvointiin liittyvä määrittely ja keskustelu on kuitenkin vasta alussa. Mediakasvatusseura on koonnut tänä syksynä Digihyvinvoinnin suunnannäyttäjät -työryhmän, jossa pohditaan digitaalisen hyvinvoinnin määrittelyä ja erityispiirteitä yhdessä sosiaali- ja terveysalan sekä teknologia-alan ammattilaisten kanssa. Sen avulla toivomme, että voimme osaltamme syventää mediakasvatuksen ja hyvinvoinnin välisiin yhteyksiin liittyvää ymmärrystä.

Media Coach-koulutuksella “mediataitojen valmentajaksi”

Tulevaisuuteen tähdätään myös Mediakasvatusseuran koulutustoiminnassa. Kuluneen vuoden aikana olemme luoneet uuden täydennyskoulutuskonseptin ammattikasvattajien mediakasvatustyön tueksi. Media Coach -koulutuksen lähtökohtana oli tarve tuottaa osaamista, jonka avulla lasten ja nuorten parissa työskentelevät voivat tukea ajankohtaisten ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpien mediayhteiskunnan taitojen kehittymistä – kuten digihyvinvointia.

Mediakasvatuksen kysymykset palautuvat kasvatuksen, sivistyksen ja elämänhallinnan kysymyksiin: ne kuuluvat kaikille, mutta eivät yksin kenellekään.

Media Coachin suunnittelutyöhön osallistui moniammatillinen koulutuksen kohderyhmä sekä monipuolisia mediakasvatuksen ammattilaisia. Osittain verkossa tapahtuvalla monimuoto-opiskelulla vastataan myös alueellisiin koulutustarpeisiin. Koulutusta kokeillaan keväällä 2019 opetustoimen henkilöstölle ja koulujen sidosryhmille Opetushallituksen rahoittaman Media Coach Edu -hankkeen aikana. Pilottikoulutuksen teemoja ovat digihyvinvoinnin lisäksi mediaympäristöjen tuntemus sekä teknologia- ja tulevaisuus.

Mediakasvatus edellyttää ymmärrystä mediayhteiskunnasta: median merkityksestä, sen toimintalogiikasta, teknologisesta kehityksestä ja yksilöiden sekä yhteisöiden toiminnasta ja vaikutusmahdollisuuksista. Lisäksi tarvitaan medioituneessa ympäristössä varttuvien lasten ja nuorten jokapäiväisen elämän tuntemista. Mediakasvatuksen kysymykset palautuvatkin kasvatuksen, sivistyksen ja elämänhallinnan kysymyksiin: ne kuuluvat kaikille, mutta eivät yksin kenellekään. Kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset ovat tässä aitiopaikalla, mutta kokonaisvaltainen mediakasvatus edellyttää eri näkökulmia edustavien ammattilaisten yhteistyötä. Sitä, että jokaisella aikuisella, jonka lapsi tai nuori kasvupolkunsa varrella kohtaa, olisi valmiuksia tukea omista lähtökohdistaan tämän kasvua ja kehitystä medioituneessa arjessa. Ennen kaikkea ammattilaisilta, meiltä aikuisilta, vaaditaan uteliaisuutta, kokeilunhalua, avoimuutta uusien asioiden edessä sekä rohkeutta tunnustaa oma tietämättömyytensä ja osaamattomuutensa, kysyä tarvittaessa apua tai antaa vain mennä! Ne kantavat yllättävän pitkälle.