Mediakasvatusseuran podcast: Vaikuttamisen verkossa – Kuinka verkkoalustojen keskustelukulttuuri vaikuttaa nuoriin?

[Johannes Repo]

Tervetuloa kuuntelemaan Mediakasvatusseuran podcastia. Tässä podcastissa aiheena on sosiaalisen median koventunut keskustelukulttuuri ja sen vaikutukset nuorten toimijuuteen. Lisäksi keskustelimme nuorten kohtaamasta asenne vaikuttamisesta digitaalisilla alustoilla.

Tämä podcast on tallenne tiistaina 28.4. pidetystä Aamuklubi-webinaarissa. Mä olen tosiaan Johannes Repo Mediakasvatusseurasta. Meillä on täällä aiheena sellainen juttu kuin sosiaalisen median koventunut keskustelukulttuuri.

Puhutaan vähän asenne vaikuttamisesta ja sen vaikutuksesta nuoreen, naiseen ja nuorten hyvinvointiin ja toimijuuteen ylipäätään. Meillä on täällä kaksi asiantuntijavierasta tänään. Pelastakaa Lapset ryn Turvanuotta-hankkeen asiantuntijat Rosa Haavisto ja Matti Mikkonen.

He ovat esimerkiksi olleet tässä Turvanuotta-hankkeen kautta laatimassa tämmöistä Vihan verkossa nuorten ekstremistinen rekrytointi digitaalisissa ympäristöissä selvitystä. Tässä webinaarissa tosiaan keskustellaan näistä asioista, mutta koska tämä aihe on vähän semmoinen ikävä. Puhutaan paljon nuorten kohtaamista ongelmista ja kovasta keskustelusta tuolla.

Otetaan tuohon loppuun vielä myöskin vähän puhua ratkaisuista siitä, että mitä voidaan tehdä tälle asialle. Esimerkiksi mediakarratuksen keinoin, mitkä on vanhempien tai vallanpitäjien keinot tähän puuttumiseen ja niin edelleen. Että pystyttäisiin tukemaan tämmöistä rakentavaa ja turvallista vuorovaikutusta siellä verkossa ihan kaikkien kesken.

Pieni disclaimer vielä tähän siihen, että tämä aihe, josta me puhutaan, on aika yleinen. Tämä ei koske välttämättä pelkästään niitä nuoria tämä koventunut sosiaalisen median keskustelukulttuuri, vaan ihan yhtä lailla aikuiset sitä tekee ja aikuiset sitä huomaa ja kokee. Ja se vaikuttaa myöskin heidän käyttäytymiseen siellä sosiaalisessa mediassa.

Joten ei voida puhua pelkästään vain nuorten ongelmista, mutta tässä webinaarissa me keskitytään sinne nuoriin. Ja kun puhutaan nuorista, niin nuoret on aika iso joukko ihmisiä. Siellä on paljon erilaisia kokemuksia, paljon erilaisia käsityksiä, erilaista hyvinvointia ja erilaista osaamista.

Ja muistetaan myöskin se, että se some on monelle myöskin semmoinen kiva paikka, mistä saa inspiraatiota ja iloa ja siellä tapaa ystäviä ja voi pitää yheyttä läheisiin ja omaisiinkin. Niin siinä mielessä se some ei ole vain semmoinen kurja paikka, jossa kohtaa ikäviä asioita. Mutta sitten mennään eteenpäin.

Tosiaan mainitsinkin tuossa jo, että meillä on täällä kaksi asiantuntijaa Pelastakaa lapset ry:stä. Voitaisiin tässä vaiheessa ottaa pienet esittelyt, että ketäs meillä täällä linjoilla oikein onkaan. Haluutko Rosa vaikka aloittaa?

[Rosa Haavisto]

Kiitos kutsusta tähän webinaariin mukaan. Minä olen tosiaan Haaviston Rosa ja Pelastakaa lapsilla työskentelen tässä Turvanuotta-hankkeessa projektipäällikkönä.

Olen taustaltani sosiaalipsykologi ja tällaisten radikalisoitumisen ja ekstremismiin liittyvien teemojen parissa olen kohta kymmenisen vuotta sitten pyörinyt työelämän puolella.

[Johannes Repo]

Kiitos. Matti voit sitten seuraavaksi kertoa.

[Matti Mikkonen]

Hei vaan. Matti Mikkonen. Myös Turvanuotta-hankkeessa työskentelen.

Minun taustani on ehkä enemmän nuoriso-alalta ja nuorten parissa työskentelystä. Sitä kautta myös näiden radikalisoitumiseen ja ekstremismiin liittyvien aiheiden kanssa kolmisen vuotta olen täällä Pelastakaa lapsilla niiden parissa työskennellyt.

[Johannes Repo]

Kiitos Matti ja kiitos Rosa esittelyistä. Mennään sitten meidän ensimmäiseen aiheeseen. Nuorethan elää arkea tämmöisessä sosiaalisessa mediassa ja digitaalisilla alustoilla.

Se on iso osa heidän joka päivästä elämää, tämä some. Siellä tosiaan tämä keskustelu on aika vilkasta, käydään monenlaisista asioista, keskustelua, jaetaan sisältöjä, nähdään asioita, jaetaan asioita. Mutta nyt sitten on tämä huoli herännyt siitä, että tämä keskustelukulttuuri on koventunut siellä aika paljon.

Siitä on tullut aika monta tutkimusta ja tähän tämmöiseen on herätty nyt, että se jopa vaikuttaa toimijuuteen. Tämä teidän selvityksenne tuo esiin joitain ilmiöitä, jotka liittyvät tähän koventuneeseen keskustelukulttuuriin ja sosiaalisen media hyödyntämiseen, esimerkiksi tämmöisessä ekstremistisessä rekrytoinnista. Kertokaa vähän tästä hankkeesta tarkemmin, että mitä siinä tutkittiin ja mitä siinä selvisi?

[Matti Mikkonen]

Joo, tosiaan tämä työ liittyy tämmöiseen ekstremistisen verkkorekrytoinnin nykytilaan. Ja ekstremistisellä verkkorekrytoinnilla me tarkoitetaan sellaista ilmiöitä, missä ääriryhmittymät ja toimijat pyrkii normalisoimaan väkivaltaisia ajattelumaailmoja, saamaan niitä isommalle joukolle tutuksi positiivisessa valossa. Ja sitten ihan suoraan myös uusien henkilöiden rekrytoimissa siihen väkivaltaiseen ideologiseen toimintaan.

Niin ikään kuin tämän ilmiön tilannetta, miten se näyttäytyy verkossa nuorille, minkälaisia keinoja käytetään niissä verkkovaikuttamisissa ja niissä vaikuttamisyrityksissä, jotka erityisesti nuoriin kohdistetaan. Ja miten se sitten vaikuttaa nuoriin ja myöskin niitä, että kuinka me tätä ilmiötä voidaan aikuisina ennaltaehkäistä ja tunnistaa ja sitten myös puuttua siihen. Eli vaikka tässä nyt puhutaan ekstremismistä ja radikalisoitumisesta, niin se näyttäytyy myös hyvin paljon laajemmin lähes kaikille nuorille tämmöiset väkivaltaiset ajattelumaailmat tai vihapuhe tai just koventunut keskustelukulttuuri, mikä tietysti näille ääriryhmittymille on hyvää kasvualustaa.

Ja he pyrkivät myös siihen, että ikään kuin siellä verkossa tämmöinen tunnenpitoinen polarisaatio ja vastakkainasettelu ja vihamielisyys kasvaa heidän entin aatteellaan. On enemmän sellaista kasvupohjaa.

[Johannes Repo]

Joo, kiinnostavaa kyllä ja varmasti tärkeä ja ajankohtainen aihe tässä meidän ajassa nyt ja siitä on varmasti paljon syitä tutkia. Ja varmasti tuo verkko ja sosiaalinen media tarjoaa tietysti niin ikävää kuin se onkin, niin tämän paikan tuommoiselle vaikuttamiselle. Siellä on mahdollista kohdata niin paljon erilaisia ihmisiä ja niin paljon erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, että on varmasti erilaisin keinoin mahdollisuus houkutella ihmisiä kaikenlaisiin ryhmiin ja toimintaan mukaan.

Tuliko tuossa jotain yllätyksiä teidän tutkimustyössä? Tuliko jotain sellaista ilmi nuoriin koskien, mikä oli jotenkin ihmeellistä tai sellaista, mitä ei ihan osannut odottaa?

[Rosa Haavisto]

No jos miettii sen ilmiön laajuuden näkökulmasta, niin valitettavasti sen suhteen ei tullut mitään yllätyksiä. Eli valtaosa kaikista nuorista, keiden kanssa me tästä teemasta juteltiin, oli kyllä nähnyt monenlaista väkivallan materiaalia, kohdannut vihamielistä, vaikuttamista verkko-alustoilla, eli ne nuorten kokemukset ja havainnot peilautuivat aika hyvin tähän tutkimustietoon. Siinä mielessä ei ollut ehkä yllätyksiä, mutta muutamia semmoisia positiivisia.

Esimerkiksi huomattiin, että nuoret ovat todella tiedostavia ja moni esimerkiksi pystyy itsekin nostamaan sellaisen havainnon, että aika paljon somessa niitä vihamielisiä asenteita yritetään verhota esimerkiksi huumorin kautta. Se oli mielestäni semmoinen kiinnostavaa, että miten perillä moni nuori myös oli siitä, että myös vitsin varjolla voidaan ikään kuin pyrkiä vaikuttaa.

[Matti Mikkonen]

Ehkä minä tuohon lisäisin, en tiedä oliko se yllätys sitten, mutta nuoret kyllä hyvin vahvasti toi sitä aikuisten vastuuta ja sitä, että aikuisten pitäisi varmistaa se, että sosiaalisessa mediassa ja verkossa on turvallista. On se sitten nuorten kanssa toimivia ammattilaisia tai sitten ihan näiden alustojen vastuu.

Kyllä he tiedostivat sen ja toivat esille, että aikuisilla on myös vastuu ja myös sillä omalla esimerkillään vaikutus positiivisempaan ja turvallisempaan verkkoon. Myös oli jonkin verran puhetta näistä, mitkä nyt on puhuttanut ikärajoista ja näistä, että siellä oli vähän erilaisia. Ehkä se yllätti, että osa nuorista oli aika valmiitakin siihen, että tulisi jonkinlainen ikäraja someen, mutta sitten se saattaa myös liittyä siihen, että nämä nuoret olivat itse jo ehkä 17 tai jotain, mutta he ajattelivat, että nuoremmille se olisi ok, mutta heihin ei enää vaikuttaisi vaikka 16-15-vuoden ikäraja, mutta he olivat huolissaan nuoremmista, ei niinkään itsestään. He itse kyllä pystyi tunnistamaan ja osaa, mutta sitten se huoli kohdistui muihin nuoriin ja ehkä nuorempiin verkon käyttäjiin.

[Johannes Repo]

Tämä on hauska huomio kyllä, koska se nimenomaan, että jos on itse kohdannut jotain ikävää somessa ja sitten tietää, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa, niin sitten se huoli herää myöskin siitä, että entä sitten ne minua nuoremmat, jotka näkee tämän saman sisällön. Tuo on kyllä ihan hauska semmoinen tietynlainen empatian  tunne siitä, että jo tämmöinen huoli muista, että miten sitten, jos muut kohtaa tämmöistä samaa. Ja tuosta just toi, mistä sanoit, että toivotaan puuttumista siihen ja esimerkiksi, kun puhutaan tämmöistä ruutuajasta, niin on helppo rajoittaa sitä laitteiden käyttöä ja sitä ruudun äärellä vietettyä aikaa. Ja sitä ilmeisesti vanhemmatkin aika paljon tekee. Mutta sitten taas siihen sisältöön, mitä siinä ruutuajalla selataan ja mitä siellä tulee vastaan siellä sosiaalisessa mediassa, niin siihen puututaan huomattavasti vähemmän.

Ehkä osittain siitä, että vanhemmat ei tiedä, mitä kaikkea sieltä tulee vastaan. Tai sitten ehkä ei vaan osata olla huolissaan siitä, että mitä kaikkea sieltä tulee vastaan siellä somessa. En tiedä sitten tarkemmin, että mitkä asiat siihen vaikuttaa, että siihen sisältöön ei puututa.

Eikö siihen sitten vaan ole keinoja?

[Matti Mikkonen]

Niin. Meillä ainakin monella nuorella nousi se, että vanhemmat huoltajat, ammattilaiset ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Ja on ehkä jotenkin vaikea ruveta puhumaan aikuisen kanssa tai ajatellaan, että ei sitä aikuista kiinnosta tai ei se kuitenkaan ymmärrä.

Tai se saattaa jotenkin syyllistää, vaikka jos siellä verkossa on jotain käynyt, niin monet nuoret kokivat sellaista huilua siinä, että kuinka me aikuiset ymmärrämme verkkoja. Mitä se todellisuus on aikuisilla ja nuorilla.

[Johannes Repo]

Kyllä. Mennään sitten eteenpäin vähän näistä nuorten kokemuksista ja tästä ilmiön vaikutuksista hyvinvointiin ja osallistumiseen. Eli nuorethan kohtaa, niin kuin tässä puhuttiinkin jo, niin siellä verkossa on tosi paljon monenlaista vuorovaikutusta.

Osa siitä on sellaista yhteisöllistä ja myönteistä. Siellä voidaan juuri olla osa porukkaa, pelailla yhdessä, jakaa sisältöjä yhdessä, kohdata ystäviä ja tuttuja ja olla yhdessä osa jotakin yhteisöä. Mutta sitten siellä tulee myös vastaan tällaista tosi ikävää, polarisoivaa, pelottavaa sisältöä, jopa loukkaavaa sisältöä, joka saattaa kohdistua ihan sinuun itseesi.

Nämä kokemukset ikävästä sisällöstä voi vaikuttaa myöskin siihen, että miten turvalliseksi sen oman tunteensa kokee ylipäätään sosiaalisen median käyttäjänä ja minkälaisia valintoja sitten tehdään ylipäätään siellä verkossa esimerkiksi sen suhteen, että osallistutaanko keskusteluihin, onko uskallusta tehdä jotakin tai postata jotakin, jos pelottaa, että joku reagoi siihen hyvin voimakkaasti ja niin edelleen. Kun puhutaan tästä koventuneesta keskustelukulttuurista, niin jos sitä vähän määritellään tarkemmin, niin mitä se teidän mielestä on ja onko tässä nyt ihan oikeasti kyse semmoisesta, että joka päivä sitä kohdataan ja se on semmoinen ikävä tosiasia nyt tuolla sosiaalisessa mediassa?

[Rosa Haavisto]

No se koventunut keskustelukulttuuri, niin me ajatellaan, että se kuvaa oikeastaan sitä, että miten sekä julkisessa että yksityisessäkin keskustelussa sävy on koventunut, vastakkainasettelu on syventynyt, luottamus vähentynyt ja ylipäänsä toisen ihmisen ymmärtäminen on vähentynyt tai vähenee. Sitä keskustelua ohjaa enemmänkin stereotypiat ja olettamukset toisista ihmisistä, että ihminen edustaa enemmänkin sitä ryhmää, mihin hän kuuluu eikä omaa itseään siellä somemaailmassa ja keskusteluissa. Eli helposti ei keskustellakaan asioista, vaan keskustellaan henkilöistä, identiteetistä, että se keskustelu menee kovin solvaavaksi ja alentavaksi.

Nopeasti ryhmiä asetetaan vastakkain eikä yritetä ikään kuin löytää ja rakentaa yhteistä dialogia. Vastakkainasettelu on hyvin korkealla ja tulee nopeasti näkyviin myös arjen keskusteluissa. Näennäisestikin joistain ei niin polarisoivista aiheista voikin tulla aika polarisoituneita somemaailmassa.

Hyvin arkipäiväistä tämä kyllä on, että nuoret altistuu esimerkiksi vihapuheelle. Me tiedetään myös tutkimuksesta, kuinka valtava osa se on nuorista, jotka vihapuheelle altistuu ja sitä kautta myös koventuneelle keskustelukulttuurille siellä verkossa. Se ei toki laajennu tai siis ei rajaudu vaan sinne verkkoon, että myös näkyy ihan koulun arjessa esimerkiksi syrjimisenä tällaisena vihamielisenä puheena ja suhtautumisena erilaisiin tai eri ryhmiin kuuluviin nuoriin ja myöskin niihin aikuisiin.

[Johannes Repo]

Joo, eli se tulee esiin tosiaan vahvasti siellä sosiaalisessa mediassa ja se on usein semmoista, että se ei ole välttämättä semmoista suoraa vihapuhetta vaan tämmöistä hyvin pientä vaikuttamista, jonka kautta sitten omaan arkeen muodostuu tämmöisiä tietynlaisia ikäviä kaavoja, jotka lähtee siitä keskustelusta sitten tai niistä keskusteluista, joita näkee ja joita käy siellä sosiaalisessa mediassa. Niin ne saattaa sitten tarttua sinne nuoren arkeen. Ja tuossa vähän vastasitkin jo tuohon meidän seuraavaan kysymykseen, mutta tosiaan kysymys oli, että millaisissa tilanteissa tämmöistä koventunutta ja vihamielistä keskustelua ja asennevaikuttamista sitten kohdataan?

Onko se ihan kaikkialla siellä vai onko se jotenkin tarkemmin kohdennettua? Missä semmoista voi kohdata?

[Matti Mikkonen]

No kyllä varmasti sosiaalisen median kanavat on semmoinen, että suurin osa nuorista on siellä nähnyt vihapuhetta tai väkivaltaista materiaalia tai tiedostaa tämmöisen koventuneen keskustelukulttuurin erityisesti niillä verkkoalustoilla. Ehkä se on klassinen juttu, että somessa on helpompi sanoa jotain asioita toiselle, mitä et sanois välttämättä suoraan hänen naaman edessä, että avoimet sosiaalisen median alustat, erilaiset lyhytvideopalvelut mitä nuoret käyttää.

Ehkä pelit ja pelimaailma on myös semmoinen, missä ehkä peleissä jo tunteet on pinnassa jo pelien kautta. Pelimaailma on myös semmoinen, mikä on tässä ekstremistisessä kentässä noussut vaikuttamiskanavaksi, mutta myös siellä hyvin paljon esiintyy vihapuhetta ja vihamielistä vaikuttamista. Tietysti se, niin kuin Rosa sanoikin, niin sitten verkon ulkopuolinen elämä, että ne kuitenkaan ei ole kaksi erillistä asiaa nuorelle, vaan nämä asiat, mitä vertossa näkee tai siellä keskustelee, niin samalla tavalla ne vaikuttaa siihen arkielämään ja niihin keskusteluihin ja niihin keskustelumalleihin ja niihin tyyleihin.

Siellä arkielämässä, koulussa, harrastuksessa, vapaa-ajalla ja erityisesti identiteettiin liittyvät kysymykset,  eri vähemmistöön kuuluvat nuoret on erityisen haavoittuvassa asemassa näissä keskusteluissa. Ja korostuneesti todistavat tai altistuvat vihapuheelle verkossa, mutta myös verkon ulkopuolella. Tämä keskustelu kyllä näkyy.

[Johannes Repo]

Joo. Tuo on harmillista siksi, että se nimenomaan kohdistuu herkemmin jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin ja sitä kautta vaikuttaa heihin voimakkaammin. Se näkyy myös nuoren verkkosisällöissä ja verkon arjessa, miten hyvin nuorella menee ja miten turvallista se arki on ylipäätään. Ymmärtääkseni se on niin, että vähemmän tulee vastaan rankkaa sisältöä, jos on asiat vähän paremmin kuin sitten taas jos on vähän turvatonta arkea, niin saattaa olla, että myös sisällöt sosiaalisessa mediassa voi olla rankempia. 

 Ymmärtääkseni se johtuu siitä, että jos on vaikka yksinäinen, niin sosiaalisen median parissa saatetaan viettää enemmän aikaa, mikä vaikuttaa siihen että, miten paljon siellä nähdään ikävää sisältöä. Ja se johtaa sitten tällaiseen yhteistulemaan.

[Matti Mikkonen]

Joo ja vielä sitten tällaisia haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, yksinäisyyttä, negatiivisia pettymyksiä. tällaisiin nuoriin ääriliikkeet myös targetoivat verkkovaikuttamista ja saattavat bongata nuoria, keihin olisi mahdollisimman hyvät vaikutusmahdollisuudet ja vedota niihin joihinkin on ne sitten negatiivisia tunteita tai ulosjättämistä tai tämän tyyppisiä asioita nuoren elämässä, niin niihin oikein tartutaan siellä verkossa.

[Johannes Repo]

Miten sitten, kun tämä keskustelukulttuuri ja tämmöinen toiminta voi vaikuttaa nuoriin sillä tavalla, että sieltä tavallaan tarttuu siihen arkielämään tietynlaisia ajatuksia tai sitten ihan käyttäytymistä, niin miten sitten toisinpäin, että jos kohdataan tällaista oikein hyökkäävää keskustelua siellä somessa ja joudutaan ehkä jopa sellaisen uhriksi, niin miten sitten tämä vaikuttaa tavallaan toiseen suuntaan, että eikö se voi myöskin olla aika semmoinen pelottava kokemus, mikä tavallaan johtaa siihen, että ei oikein haluta enää edes osallistua siihen keskusteluun, koska pelätään sitä semmoista todella kärjistynyttä ulostuloa, niin mites nämä tämmöiset keissit?

[Rosa Haavisto]

No kyllä näkyy ja kyllä nuoret ainakin meille on sitä kertonut, että välttämättä somessa ei halua vaikka puolustaa jotain vihapuheen kohteeksi joutunutta, koska kokee, että itse saattaa sitten joutua siinä targetoiduksi tai ylipäänsä ei välttämättä halua keskustella jostain asiasta, koska tietää tai pelottaa, että se menee sitten kuitenkin heti riitelyksi ja sellaiseksi epäasialliseksi. Ja ylipäänsä muistaakseni tässä uusimmassa nuorisobarometrissäkin oli sellaista viestiä nuorilta, että ei myöskään jotenkin uskota niihin omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, että ajatellaan, että ei välttämättä tiedä tarpeeksi, miten vaikka demokratia toimii tai mitä ne omat vaikuttamismahdollisuudet olisi, että voisi muuttaa esimerkiksi sitä verkkokulttuuria. Ja tietysti jatkuvalle väkivallalle altistuminen tai vihamieliselle puheelle altistuminen vaikuttaa mielenterveyteen ja sitä kautta voi myös aiheuttaa eristäytymistä ja vetäytymistä.

Ja ne vaikutukset voivat olla aika myöskin pitkäkestoisia ja suuriakin sen nuoren tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Ehdottomasti tuollainen vetäytyminen ja haluttomuus osallistua keskusteluun kyllä näkyy vastareaktiona tällaiseen koventuneeseen keskustelukulttuuriin.

[Matti Mikkonen]

Niin, mikä on tosi harmi, että se vaikuttaa vaikuttamismahdollisuuksiin, demokratiataitoihin, osallisuuden kokemuksiin, että minulla on mahdollisuus kertoa mielipide ja se otetaan vastaan ja minua kuunnellaan. Tämän tyyppiset kokemukset ovat tosi tärkeitä nuorille, jos se vähentää sitä. Vihapuheellahan varmaan tavoitellaan myös sitä, että kaikkien sananvapaus ei toteudu ja tietyiltä rytmiltä vihapuheella pyritään sananvapautta just tällä tavalla kaventamaan, että ei uskalleta tai haluta edes tuoda omia ajatuksia esiin.

Siinä mielessä tosi  harmittava ja aina ajattelen, että osallisuuden kokemukset ovat niin tärkeitä lapsille ja nuorille, että niitä pitäisi pystyä tukemaan ja mahdollistamaan paikkoja, joissa kaikki pystyy turvallisessa tilassa, turvallisessa keskustelukulttuurissa tuomaan esiin ajatuksiaan. Tuossa uusimmassa nuorisobarometrissa oli tosi paljon esillä ikään kuin nuorten turvattomuuden tunne liittyen yhteiskunnan asenteisiin ja arvoihin. Se oli laskenut, että yli puolet nuorista koki turvattomuutta yhteiskunnan asenteiden ja arvojen takia, mikä on noussut tosi paljon edellisistä nuorisobarometreistä.

Ehkä sekin jollain tavalla tämä koventunut keskustelukulttuuri voi vaikuttaa siihen, että asenteet ja arvot on jotenkin kauempana niistä mun omista ja ne on jollain tavalla vihamielisiä tai polarisoivia.

[Johannes Repo]

Aivan totta. Varmasti tietynlaiset poliittiset agendat saattaa näkyä enemmän sosiaalisessa mediassa kuin toiset. Se täytyy muistaa myös, tästä nuorten tulevaisuususkon  heikkenemisestä, että varmasti sosiaalinen media voi olla yksi asia, joka sitä voi vahvistaa ainakin sillä, että sitä kautta nuoret saavat tosi ison osan uutisista ja informaatiosta ja ympäröivästä maailmasta.

Jos siellä näkyy vain kovaa keskustelua ja algoritmiin ruokkimaa sensaatiomaista sisältöä, niin se saattaa aiheuttaa tietynlaisen mielikuvan. Tietenkään pelkästään sosiaalista mediaa ei voi syyttää siitä, että tulevaisuususko on heikentynyt, koska meillä on niin paljon asioita tällä hetkellä menossa tässä maailmassa, jotka ei välttämättä edes liity sosiaaliseen mediaan. Siinä mielessä ei voi kaikkea ehkä kuitenkaan somen niskaan laittaa, että sosiaalinen media olisi pelkästään syynä nuorten alentuneeseen tulevaisuususkoon.

Mutta mennään sitten eteenpäin. Liittyy vähän tähän sosiaalisen median asiaan ja muuten, eli puhutaan vähän algoritmeista ja tästä ekstremistisestä rekrytoinnista, onpas vaikea sana. Kun puhuttiin just näistä somealustoista, niin nehän ei ole välttämättä täysin neutraaleja sen suhteen, että mitä siellä näkyy, vaan ne algoritmit tosiaan ohjailevat hyvin vahvasti sitä, että mitä ihmiset siellä näkee.

Ne saattavat vahvistaa, kuten sanoin äsken, kärjistyneitä näkemyksiä. Ne voivat myös toimia kanavina johdattelemaan ja etsimään tukea tuntemattomilta ihmisiltä. Ne vaikuttavat myös niin, että ne altistavat nuoria kohdennetulle vaikuttamiselle ja rekrytoinnille myöskin.

Puhuttiin vähän tuosta algoritmeista jo, että se kyllä vaikuttaa keskustelukulttuurin kärjistymiseen sillä, että se tarjoaa sisältöjä sen perusteella, että mitä henkilö siellä selailee. Miten sitten tämä rekrytointi, tämä ekstremistinen rekrytointi, niin vaikuttaako siihen nämä algoritmit jotenkin ja miten se näkyy siellä sosiaalisessa mediassa? Miten sitä hyödynnetään ja miten se tapahtuu?

[Rosa Haavisto]

No siltä osin toki ekstremistiset liikkeet hyödyntävät myös algoritmia ja yleistä somen logiikkaa. Mitä sokeeraavampaa se sisältö on, mitä vahvempia tunteita se herättää, niin sitä enemmän se sitouttaa ihmisiä katsomaan ja sitä kautta he myös sisällössään pyrkivät esimerkiksi vaikka viihdyttämään huumorin kautta tai tuomaan shokeeraavia ajatuksia ja avauksia. Sitä kautta saamaan näkyvyyttä omille sisällöille ja myös sitä kautta, että he ehkä seuraavat jollain tapaa sitä nuorten somen käyttöä.

Esimerkiksi algoritmihan voisi nuorelle syöntää väkivaltaista sisältöä ihan myös ilman, että nuoria sitä etsii. Me tiedämme, että myös algoritmi toimii niin, että se kartoittaa sitä, mitä muut vastaavalla alueella tai samanikäiset nuoret, mitä he ovat katsoneet ja mihin he ovat reagoineet. Sitä kautta nämä ääriliikkeet voivat myös kohdentaa ikään kuin sitä materiaalia tietyille ikäryhmille tai tietyille nuorille ja seurata myös sitä, miten nuoret mihin reagoivat.

Jos joku vaikka tykkää tai alkaa seuraamaan tai kommentoida sitä postausta, niin se on usein heille sellainen signaali, että tätä henkilöä kiinnostavat nämä aiheet ja että tähän henkilöön kannattaisi olla vähän enemmän yhteydessä. Sitä kautta pyritään myös ehkä vähän suoreemminkin rekrytoimaan. Kyllä se valtaosa siitä materiaalista on vähän salakavalampaa asennevaikuttamista.

Pyritään nimenomaan tekemään yleisestä ilmapiiristä väkivaltaiselle tai syrjivälle maailmankuvalle jotenkin hedelmällisempi ja myöntämielisempi näillä erilaisilla keinoilla sekä hyödyntämään niitä somen logiikoita että ylipäänsä psykologista vaikuttamista.

[Johannes Repo]

Eli tässä ekstremistisessä rekrytoinnissa on kysymys tämmöisestä nimenomaan näiden tiettyjen ajatusmallien ja tietynlaisen ideologian esille tuomisesta vai onko siinä, kun käytetään sanaa rekrytointi, niin onko sillä sitten ihan tämmöinen tiettyyn ryhmään kuulumisen tarkoitus myöskin?

[Matti Mikkonen]

No se valtaosa siitä rekrytoinnista on tämmöistä passiivista rekrytointia, mikä käytännössä tarkoittaa, että pyritään mahdollisimman paljon tuottamaan verkkoon materiaalia, joka tuo sitä ideologiaa ajattelumaailmaan positiivisessa valossa. Jos pyritään ehkä normalisoimaan jotain, on ne sitten salaliittoteorioita tai jotain ajattelumalleja tai käytetään disinformaatiota, se on ehkä se suurin mikä näyttäytyy myös nuorille sosiaalisen median alustoilla. Sitten toki, kun siinä rekrytoinnista puhutaan, niin voi olla, että sen asennevaikuttamisen kautta, millä on altistunut vaikka tämmöisillä avoimilla sosiaalisen median alustoilla, niin sieltä on joku linkki tai ohjataan sitten johonkin tämmöisille suljetummille Telegram-kanaville tai muihin tämmöisiin suljettuihin ryhmiin, jossa sitten voi olla suorempaa tämmöistä ekstremististä materiaalia myös ihan toiminnan suunnitteluina tai ikään kuin sitä ryhmän toimijoiden toimintaa, mutta että suurimmaksi osaksi ei semmoista suoraa, että hei, tule ensi viikolla tänne ja tänne, vaan ikään kuin sitä normalisointia enemmän. 

[Johannes Repo]

Niin sellaista hiljasta vaikuttamista tavallaan niiden sisältöjen kautta, tavallaan merkitysten luomista ja muuta tämmöistä. Merkitysten luomisesta tuli mieleen se, että muistan, että tuossa teidänkin selvityksessä puhuttiin tästä, että esimerkiksi emojeja saatetaan käyttää tietyllä tavalla, että ne saa uudenlaisia merkityksiä tämmöisessä tavallaan erilaisissa ideologisissa merkityksissä esimerkiksi.

[Matti Mikkonen]

Joo. Käytetään erilaisia viittauksia tai jotain emojeja tai kuvia tai jotain koodeja saatetaan käyttää, jotka on sitten tämmöisiä, mitä suuri yleisö ja normaali verkon käyttäjä ei ehkä ymmärrä edes, mihin se viittaa, mutta sitten sille omalle sisäryhmälle ne on ikään kuin  silmäniskuja. He tietävät sen oikean merkityksen tai sen oikean viestin, mitä sillä halutaan sanoa, mutta suuri yleisö ei välttämättä edes ymmärrä sitä, että siinä juuri näitä emojeja ja muita saatetaan käyttää.

[Johannes Repo]

Oliko sulla Rosa tähän jotain lisättävää?

[Rosa Haavisto]

No joo, just toi ehkä, että miten kuitenkin pyritään luomaan sellaista tiettyä salaista sisäpiiriä, että sehän on yksi keino myös, miten vedota vaikka niihin nuoriin ja siis vanhempiinkin, koska kyllähän se on ihan yleisinhimillinen tarve kaikilla ihmisillä kuulua joukkoon ja kokea, että on itse jotenkin erityinen ja merkityksellinen. Se on ehkä myös siinä keskeistä, että pyritään nimenomaan sellainen ydinporukka, salainen sisäpiiri luomaan, mihin myös olisi nuorelle jotenkin palkitsevaa ehkä tulla osaksi ja sitä kautta voisi kokea merkityksellisyyden ja paremmuuden tunteita itsestään, että pääsee osaksi jotain tällaista porukkaa. Se voi olla yksi vaikuttamisen keino myöskin siinä.

[Johannes Repo]

Kyllä. Joo, nyt katson kelloa, niin mennään nopsasti vielä tuonne meidän viimeiseen aiheeseen, joka on sitten vähän toivonpilkahdus tässä, kun ollaan tämmöisistä sosiaalisen median ikävistä puolista puhuttu. Eli puhutaan vähän toimijuudesta, ratkaisuista ja tulevaisuudesta.

Tässä vielä nopsasti ehditään käydä semmoinen, että kun tämä ilmiö on aika haastava, niin kuitenkin varmaan joitakin mahdollisuuksia kuitenkin on siihen, että miten voi vaikuttaa tähän omaan digitaaliseen ympäristöön ja esimerkiksi parantaa niitä omia mahdollisuuksia. Tuossa mainitsitte jo ihan alkupuolella, että nuoret tunnistaa, että aikuisilta pitäisi saada enemmän tukea ja semmoista vahvistavaa esimerkkiä siitä rakentavasta kanssakäymisestä ja tämmöisestä turvallisesta sosiaalisen median käytöstä. Mutta onko tässä sitten jotain muita asioita, mitä pitäisi tehdä?

Tämä vaikuttaa aika isolta asialta, niin riittääkö tähän vain se yksilön tai vanhempien puuttuminen vai pitäisikö tässä olla jotain isompiakin toimia? Tai voisiko tässä esimerkiksi näin mediakasvatusseuran edustajana tietysti kiinnostaa se, että miten voitaisiin mediakasvatuksen keinoin parantaa näitä asioita. Onko teillä tästä ajatuksia?

[Rosa Haavisto]

No kyllä ihan laajasti varmasti yksilön valmiuksia eli jokaisen lapsen ja nuoren valmiuksia voitaisiin tukea, mutta ehkä myös se, että me ei voida ajatella, että tämä on liikaa yksilön vastuulla ja liikaa niiden lasten ja nuorten vastuulla. Ehdottomasti pitäisi saada mukaan se ylätaso ihan lainsäädännöstä lähtien EU-lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä, että pystyttäisiin paremmin myös velvoittamaan näitä somealustoja puuttumaan kaikenlaiseen haitalliseen sisältöön. Että se ei olisi vaan sen varassa, että nuori itse tunnistaa, että tämä oli vähän haitallista, että tämä on nyt jotain ekstremististä propagandaa, vaan että sitä propagandaa ylipäänsä ei olisi mahdollista levittää siellä sosiaalisen median alustoilla.

Siihen kyllä peräisin ja penäisin vahvempaa ambitiota näitä somejäteiltä ja myös meidän poliittisilta päättäjiltä, mutta ehkä Matti osaa kertoa vielä paremmin, että miten sitten siellä nuorten arjessa voitaisiin tukea.

[Matti Mikkonen]

Ehkä mä ajattelen, että nämä on siellä kolmion yläosalla ja meillä kolmion alaosalla ihan sitten nuorten lasten perustarpeiden täyttyminen. Turvallisuuden tunne, sosiaalinen, fyysinen, psyykkinen, yhteisöllisyys, onnistumisen kokemukset, kokee että on arvostettu siinä arjessa, kuuluu osaksi jotain yhteisöä. Nämä ovat tässäkin niitä parhaita resilienssin kasvattajia, koska sitten esimerkiksi nämä ääriryhmittymät usein tarttuvat johonkin negatiiviseen tunteeseen tai pettymykseen elämässä tai lähdetään hakemaan sitä yhteisöllisyyttä, osallisuutta sitten tämmöisistä väkivaltaisista ryhmistä.

Sitten myös tunnetaidot. Mä ajattelen, että myös vahvasti liittyy verkossa toimimiseen, siihen miten itse käsittelee tunteita rakentavasti, empatiataidon kehitys, myös itse tuntemus, tietää minkälainen mä oon, mitkä vahvuudet mulla on ja minkälainen tyyppi mä oon. Ihan tämmöiset, mä lähtisin näistä tämmöisistä perus nuorisotyöllisistäkin tärkeistä asioista kasvattamaan sitä resilienssiä myös siellä verkossa. Totta kai siihen päälle tulee sitten tämmöiset digiturvataidot ja disinformaation tunnistaminen, verkkovaikuttamisen tunnistaminen, turvallisuusosaaminen verkossa, mutta se pohja kuitenkin rakennetaan ihan siellä jokapäiväisessä arjessa.

[Rosa Haavisto]

Joo, lisäisin tuohon ehkä vielä, tai tarkentaisin digiturvataidoista, erityisesti sen algoritmitietoisuuden, johon me tässäkin nyt ollaan puhuttu algoritmeista. Ja muistaakseni viime vuodelta Kavin selvitys myös vinkkasi siihen suuntaan, että lapset ja nuoret aika huonosti tietää, mitä algoritmit on ja miten ne toimii. Ei me aikuisetkaan välttämättä tiedetä, mutta meidän pitäisi kuitenkin pystyä viemään se tieto jossain muodossa niille nuorille, että miten he myös itse voi vaikka tahtomattaankin vahingossa lisätä jonkun haitallisen sisällön näkyvyyttä somessa.

Ihan vaikka jos jää katsoa pitkään järkyttyneenä jotakin kamalaa videonpätkää, niin sekin on signaali sille algoritmille, että hei tämä kiinnostaa, tähän pysähdyttiin. Että myös sellaisia hyvin konkreettisia keinoja, että varmasti se on sekä mitä usein me ammattilaiset ja aikuiset halutaan, mutta samalla lailla lapset ja nuoret, että olisi sellaisia konkreettisia do this and do that tyyppisiä ohjeita. Etenkin digiturvataidoissa ajattelen, että meillä olisi paljon parantamisen varaa ja myös hyviä väyliä niiden vahvistamiselle ihan nuorten arjessa.

[Johannes Repo]

Kyllä. Eli minä nyt tästä kaivan kaksi pointtia esille. Mikko puhuit tuosta omista henkisistä taidoista ja esimerkiksi tästä sanoit, että täytyy tietää minkälainen tyyppi on.

Eli tavallaan sellaista tiedostavaa median käyttöä, että kun ollaan siellä somessa, niin osataan tavallaan tiedostaa, että mikä on itselle sopivaa ja mikä ei. Ja sitten jos kohtaa jotakin ikävää, niin sitten osaa tavallaan ymmärtää sen, että tämä on nyt no no, että minä en halua nähdä tätä ja sitten äkkiä pois. Ja tähän liittyy myös nämä digiturvataidot ja nämä algoritmitaidot, mistä Rosa sanoit.

Että sitten ymmärretään, että miten se some toimii ja se, että miksi minä mahdollisesti näen siellä tällaista ikävää sisältöä. Ja miten minä pystyisin ehkä siihen omaan algoritmiin vaikuttaa, että minä en näkisi sitä niin kurjaa sisältöä siellä. Ja joka sitten mahdollisesti saattaa johtaa tällaiseen asennevaikuttamiseen ja siihen ekstremistiseen rekrytointiin.

Ihan tässä minuutti aikaa, jos haluatte vielä. Meillä on täällä aika paljon nuoria kohtaavia henkilöitä langoilla. Niin jos ihan lyhyen vinkin vielä haluatte antaa kuulijoille tästä aiheesta, että miten kannattaa nuorten kanssa toimia, niin ihan semmoinen lyhyt yhden lauseen vinkki.

[Matti Mikkonen]

No minä sanoisin, että kannattaa aina kysyä nuorelta, miten menee verkossa, mitä näet tänään somessa, kenen kanssa juttelit tänään somessa. Eli tarjota mahdollisuus nuorelle kertoa, mitä siellä somessa verkossa näkyy. Ja keskustele rohkeasti niistä, vaikka kaikki ei olisikaan sulle tuttuja. Aina voi kysyä myös nuorelta.

[Johannes Repo]

Kyllä, ja sitä kautta voi myös oppia uutta. Tärkeitä juttuja. Jes, oliko Rosa sinulla kanssa joku vinkki?

[Rosa Haavisto]

No kysy ja sitten myös kuuntele. Ja älä hätäile siinä, että jos et ymmärrä kaikkea, että nimenomaan lapset ja nuoret usein kyllä kertovat mielellään ja kertovat, mitä he kohtaa. Eli myös kuunteleminen ja aidosti kiinnostuminen on tosi tärkeää, että ei tule sivuuttaneeksi.

Ehkä usein se viesti, mitä me saamme lapsilta ja nuorilta, on se, että aikuisilla on vähän tavana sivuuttaa esimerkiksi haitalliset sisällöt netissä. No älä välitä tai mitäs menit sinne ja näin poispäin. Että ei tulisi missään nimessä vähätelleeksi niitä asioita, että kuuntelisi aidosti niitä huolia ja olisi läsnä.

[Johannes Repo]

Kiitos sinulle kuulija, kun viihdyit Mediakasvatusseuran podcastin parissa. Käy tutustumassa Mediakasvatusseuran verkkosivuihin, löydät ne osoitteesta www.mediakasvatus.fi. Verkkosivuillamme pystyt tutustua materiaaleihimme, tutustua uusimpiin julkaisuihimme tai liittyä vaikka Mediakasvatusseuran jäseneksi. Seuraa meitä myös somessa, löydät meidät Facebookista ja Instagramista nimellä Mediakasvatusseura.

Nyt ei muuta kuin moikka moi ja tervetuloa kuuntelemaan podcastejamme uudelleen.