Mediakasvatusseuran podcast: Kestävämpää digiarkea – Mitä digitaalisen median ympäristövaikutuksista kannattaa tietää?

Mediakasvatusseuran podcast- Kestävämpää digiarkea – tekstiversio

Johannes  Repo 

Tervetuloa kuuntelemaan Mediakasvatusseuran podcastia. Tämä podcast-jakso on äänite 23.3.2026 järjestetystä Mediakasvatusseuran Aamuklubi-webinaarista. Aamuklubin aiheena oli digitaalinen media ja sen ympäristövaikutukset.

Mä olen Johannes Repo Mediakasvatusseurasta. Tämä on meidän Aamuklubi-webinaari. Tervetuloa kaikille tänne mukaan ja erityisesti tervetuloa meidän vieras Minna Vigren.

Haluatko esitellä itsesi tässä vaiheessa vähän, kuka olet ja mistä tulet? 

Minna Vigren

Huomenta kaikille. Mun nimeni on Minna Vigren. Mä olen Lut yliopistossa globaaliviestinnän ja ilmastonmuutoksen apulaisprofessorina.

Mun tausta on mediatutkimuksessa. Mun keskeisin tutkimusaihe tällä hetkellä liittyy digitaaliseen kestävyyteen. Toinen tärkeä aihe, mitä tutkin, on vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja erityisesti se, millaisilla menetelmillä me pystyttäisiin kuvittelemaan kestävämpiä tulevaisuuksia, erityisesti kestävämpiä digitaalisia tulevaisuuksia.

Ehkä omasta taustastani vielä sen verran, että mä olen myös toiminut mediakasvattajana ennen kuin aloin aikoinaan tehdä väitöskirjaa. Mediakasvatus ja erityisesti kriittinen teknologiakasvatus on sellainen teema, mikä on kulkenut läpi mun tutkijauran myös sellaisena tärkeänä juttuna. 

Johannes Repo
Kiitos Minna. Tosi hienoa saada sut tänne mukaan kertomaan. Varmasti meillä on aivan loistava asiantuntija täällä tällä kertaa mukana. Koska aika rientää, niin ajattelisin, että mennään eteenpäin suoraan meidän kysymyksiin.

Tosiaan erilaisista ympäristöaiheista puhutaan tänään. Siitä, miten ne liittyy digitaaliseen mediaan, erilaisiin laitteisiin, palveluihin ja muuhun, mikä liittyy sitten tämmöiseen, mistä semmoista ympäristökuormaa jollain tavalla tai toisella tulee. Tosiaan tämmöistä digitaalista mediaa käytetään ihan päivittäin.

Se on nykyään aika iso osa meidän arkea nämä digitaaliset laitteet. Ei tähänkään webinaariin kauheamman varmaan ilman tietokonetta tai jotakin muuta digilaitetta olisi päässyt mukaan. Se on aika lailla välttämättömyys nykyajan työelämässä tai arjessa pärjäämiseen, että jonkinlaista digilaitetta käyttää.

Niillä on kuitenkin erilaisia vaikutuksia just luontoon ja ympäristöön, riippuen siitä laitteesta tai käytöstä tai muusta. Usein saattaa olla, että kuluttajillakaan ei ole kahden välttämättä hyvä käsitys siitä, mitä kaikkia ympäristöasioita näistä laitteista syntyy tai niiden tekemisestä syntyy. Sitä, että ne päätyy meidän kauppoihin ja meidän käsiimme. Ne on aika pitkiä tuotantoketjuja ja muuta. Plus sitten se, että paljonko energiaa näiden kaikkien palveluiden pyörittämiseen käytetään, mitä näillä laitteissa löytyy. Jos Minna nyt sun pitäisi yksi median ja palveluiden ympäristövaikutuksiin liittyvä myytti tai harhaluulo ratkaista ja selvittää, olla nyt vähän myytimurtajana tässä, niin mikä se olisi?

Minna Vigren
Ehkä se, nyt mulla on kyllä kaksi.

Ensimmäinen on tietysti se, että ajatellaan, että nämä meidän digipalvelut, mitä me tarvitaan oikeastaan koko ajan meidän arjessa, niin kuin sanoisin, että ne olisi aineettomia. Mutta sellainen toinen, minkä haluaisin nostaa esiin, on ajatus siitä, että digitaalinen teknologia, erityisesti jos ajatellaan uusi teknologia niin kuin tekoäly, että se ratkaisisi kestävyysongelmia esimerkiksi ilmastonmuutosta. Ja niinhän se osittain tekeekin.

Mutta jos sen digitaalisen teknologian itsensä ympäristövaikutuksiin ei oteta huomioon, niin silloin se on aika harhaanjohtava ja ehkä virheellinenkin ratkaisu niihin. Eli pitäisi myös ratkaista sen digitaalisen itsensä ympäristöjäljen, ja se pyrkii pienentämään sitä. Kyllä.

Eli tosiaan tämä, että teknologia ratkaisee ympäristöongelmat, niin se on sellainen vähän kiikun kaakun oleva asia, että sitä voidaan hyödyntää myös siihen, mutta onko se sitä tällä hetkellä, niin ei välttämättä. Niin, ja se on sitä vain osittaisesti, jos sen digitaalisen teknologia itsensä ympäristöjälkeen ei oteta huomioon ja pyritä pienentämään. 

Johannes Repo
Joo. Mennään sitten eteenpäin. Niin kuin puhuinkin tuossa jo aikaisemmin, niin tämäkin keskustelu on sellainen, mitä ette välttämättä pääsisi seuraamaan ilman jonkinlaista laitetta. Tämmöisiä erilaisia digitaalisia laitteita on tietokonetta, älypuhelinta, pelikonsolia.

Nykyään televisiot ja muutkin kodinkoneet saattaa olla jollain tavalla, että niissä on jonkinlainen digitaalinen systeemi mukana, saattaa olla tekoälyä tai muuta tietokonetta. Tämmöisiä laitteita alkaa ihmisillä olla kotona aika paljon ja niitä hankitaan myöskin suhteellisen usein uusia. Tässä voi kuuntelijatkin vähän miettiä, että kuinka monta semmoista rikkinäistä tai käyttämätöntä tämmöistä digilaitetta, esimerkiksi puhelinta tai läppäriä sieltä kotoa kaapeista löytyy.

Sitten nousee semmoinen kysymys, että jos ne vanhat vielä toimii, niin miksi sitten ihmiset vaihtaa niitä laitteita uudelleen? Vaikka se vanha olisi nyt, no ehkä nyt ei uusin malli, mutta täysin toimiva edelleen. Miksi luulet, että näin on? 

Minna Vigren

Tämä on ihan tosi hyvä kysymys. Ajattelisin, että siihen on erilaisia syitä.

Älypuhelimen keskimääräisessä käyttäjäksi on arvioitu vain kaksi tai kolme vuotta, 2-3 vuotta. Ja se on varsin lyhyt aika, jos ajatellaan vaikka vanhoja lankapuhelimia, että miten pitkään ne oli käytössä. Teknologia totta kai kehittyy nopeasti, tulee uusia ominaisuuksia.

Se saattaa olla joskus jopa hyvä syykin vaihtaa vielä toiminnassa oleva laite. Ajattelisin, että tässä on paljon kyse myös kulutuskulttuurista ja siitä, miten aika pieniäkin päivityksiä näihin laitteisiin markkinoidaan meillä aika voimakkaasti. Silloin se saa vaikka vähän paremman kameran tuntumaan aika houkuttelevalta syyltä vaihtaa sitä laitetta.

Meitä kuluttajana myös houkutellaan päivittämään meidän laitteet uudempiin. Esimerkiksi sillä, että saa hyvityksen vanhassa laitteesta tai jos vaihtaa puhelin liittymään, niin saattaa saada tosi hyvän tarjouksen. Koska kulutuksen ratat pitää pyöriä, niin laitevalmistajilla on aika iso intressi saada meitä vaihtamaan näitä laitteita.

Ajattelen, että teknologia on myös yksi sellainen keskeinen kulutustavara, jonka kautta voi osoittaa sitä, että on aja hermoilla. Ja tietyllä tavalla se on sellainen tuotteena sellainen, minkä kautta voi myös profiloitua itse. Tai tietyllä tavalla ei ehkä status symboli enää samalla tavalla, jos mietitään ensimmäisiä matkapuhelimia, että miten iso asia oli omistaa se, kun nykyään kaikilla on älypuhelin.

Silti se viimeisin malli saattaa olla sellainen, mikä on tärkeä joillekin omistaa. Ajattelisin, että kyse on myös siitä, että mikä me lasketaan toimivaksi nykyisin. Kun me tarvitaan niitä digitaalisia laitteita oikeastaan kaikkeen, mitä me tehdään, yhteydenpitoon, opiskeluun, työhön, niin silloin se, että mikä vaikka on se nopeus, millä sen laitteen pitää toimia ja että ne sovellukset ja ohjelmistot toimivat hyvin tai kuinka pitkä sen akunkestoon pitää olla, niin silloin se miten se toimivuus määrittyy, niin se on myös tosi iso kysymys.

Johannes Repo

Joo, kiitos. Toi on kyllä just semmoinen, että varmasti nyt syitä, että miksi laitetta vaihdetaan, on monia ja esimerkiksi tuossa vuosi, pari sitten mun täytyy vaihtaa kannettavaa tietokonetta siksi, koska se vanha kone, joka oli oikein toimiva, niin siihen ei vaan saanut uusinta käyttöjärjestelmäpäivitystä enää. Se oli se syy, miksi itse vaihdoin kannettavaa tietokonetta silloin.

Siitä päästäänkin tähän meidän seuraavaan kysymykseen oikeastaan. Eli onko tämä tämmöinen, esimerkiksi tämä, että tuki päättyy tai tulee jotain vikoja tai muuta, niin onko se sitten ihan suunniteltua vanhenemista tai jotain tämmöistä, että siinä vaiheessa, kun takuaika päättyy, niin alkaa ilmetä ongelmiakin vai onko se vain jotain salaliittoteoriaa vai onko se ihan totista totta? 

Minna Vigren

Tämä on tavallaan, mikä liittyy oikeastaan tosi läheisesti siihen viimeiseen pointtiin. Mikä on sitä, että ei toimi? Ja suunniteltu vanhentaminen tarkoittaa sitä, että niiden laitteiden käyttöikää lyhennetään tarkoituksella.

Esimerkiksi sillä, että käytetään huonosti kestäviä materiaaleja. Toinen tämän suunnitellun vanhentamisen esimerkki on se, että tulee päivityksiä. Sinne vanhat laitteet ei tuekaan niitä enää, mikä aiheuttaa esimerkiksi tietoturvaongelmiin.

Mutta tämä ei ole mikään sellainen ilmiö, mikä koskisi vain digilaitteita. Ensimmäinen esimerkki suunnitellusta vanhentamisesta on jo sadan vuoden takaa hehkulampuista, miten silloin huomattiin, että en ne kestää liian pitkään, pitää saada myytyä niitä enemmän, jolloin niiden käyttöikää lyhennettiin. Ja sitten jos ajatellaan niitä, mitä se suunniteltu vanhentaminen digilaitteiden tapauksessa on.

Se, että ne toimii. Ehkä keskeinen osa sitä on akkujen kesto. Ja sillä, että lyhennetään sitä akkujen kestoon, saadaan ihmiset vaihtamaan laitteitaan.

Mutta se on myös osittain sitä, että niitä laitteita on vaikea korjata. Tai että se on tosi kallista, jolloin on pakko oikeastaan vaihtaa laitet. Ja osittain palautuu siihen, että me myös halutaan arjessamme pienempiä ja kevyempiä laitteita, jolloin ne valmistetaan tiiviimmiksi, jolloin ne osat monesti liimataan yhteisensä, että ne vaikka kiinnitettäisiin ruuvien kanssa.

Tai nykyisin ne myös rakentuvat isommista komponenteista niin, että esimerkiksi runko ja akku on yhdessä, jolloin se, että osa vaihdetaan, tarkoittaa sitä, että itse asiassa suurempi osa pitää vaihtaa, jolloin se voi olla kalliimpaa kuin se, että ostaa uuden. Eli osittain se tietyllä tavalla, mikä tuottaa sitä tarve, että vaihtaa, on se, miten ne laitteet rakentuvat ja miten niiden korjaaminen on mahdollista. Mutta ehkä se selkeä juttu on ne erilaiset päivitykset ja miten ne on mahdollisia vanhemmissa laitteissa, mikä sitten on tosi iso ongelma esimerkiksi sen tietoturvan osalta.

Johannes Repo

Joo, laitteiden päivittäminen ylipäätään on tärkeää, koska vaikka se saattaisi vain jotain pieniä asioita siinä sun puhelimessa se näkyvästi päivittyä, niin silti se myöskin aina sitä tietoturvaa vähän aina parantaa, jo kun niitä laitepäivityksiä tekee. Että se on tärkeää muistaa päivittää ja siinä vaiheessa, kun niitä päivityksiä enää saa, niin se on oikeasti ihan iso riski voi tulla sitten. Tämä tietoturva on kyllä tärkeä asia nykyään.

Mutta otetaan sitten tähän nopeasti vielä yksi tähän teemaan liittyvä kysymys. Eli tuossa mainitsinkin alkuun jo näitä, että kun näitä laitteita valmistetaan ja muuta, ja säkin puhuit tuossa noista komponenteista ja muusta, niin sehän tiedetään, että ne laitteet kasataan jossain, mutta ne osat tulee ympäri maailmaa ja ne rakennetaan ympäri maailmaa. Ja vähän saattaa olla jopa, että ne metallit, joita niissä käytetään, niin kyseenalaisissa olosuhteissa ja muussa, niin miten tämä sitten vaikuttaa tälleen? Sekä no eettisesti varmasti myös, mutta myöskin ympäristöön, niin mitä siitä sanot? 

Minna Vigren

No niin sä oikeastaan nostit sen, jos ajatellaan, mitkä ne laitteisiin liittyvät ympäristövaikutukset on, jos nostetaan niistä kaksi.

Toinen liittyy niihin mineraaleihin ja metalleihin, mitä tarvitaan, vaikka älypuhelimien tai meidän tietokoneiden ja tablettien osiin. Ja niitä tarvitaan laitteisiin 40-80 eri alkuaineet, että se on aika mittava määrä. Ja osa näistä on kriittisiä mineraaleja, eli ne on aika harvinaisia.

Osa konfliktimineraaleja, niin kuin viittasit siihen, että saattaa olla aika kyseellä. Siis monesti ne kaivokset on globaalissa etelässä, ja siellä aseelliset ryhmittymät saattavat rahoittaa omaa toimintaansa kaivostoiminnalle. Sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia on tietysti myös se, että siellä saattaa olla lapsityövoimaa.

Mutta se ympäristöongelma liittyy paljon siihen, mikä on kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, miten ne saastuttaa vesistöjä, miten se vaikuttaa kaivoksen ympäröivää luoltoon. Ja kun ajatellaan kaivokset globaalissa etelässä, niin siellä monesti ympäristölainsäädäntö ei ole ollenkaan samanlaisella tasolla kuin täällä. Meidän digitaalisen arjen hyödyt kasautuvat ongelmiksi paljon siellä paikallisissa yhteisöissä.

Mutta se toinen, jos ajatellaan nyt, että tämä oli sieltä valmistuksen alkupäätä, niin loppupäässä se ongelma liittyy digitaaliseen jätteeseen. Ja siihen, että on arvioitu, että vain noin 20 prosenttia elektroniikan jätteestä kierrätetään asianmukaisesti. Ja se tarkoittaa osittain sitä, että ne harvinaiset mineraalit, mitä niissä meidän laitteissa on, niin ne eivät päädykään takaisinkiertoon.

Ja se elektroniikkajätteen käsittely tapahtuu myös usein globaalissa etelässä, jolloin tavallaan kaikki ne myrkylliset aineet ja prosessit, mitä on, niin on myös sosiaalisen kestävyyden ongelma ja miten se tapahtuu. Joo, eli tässä on paljon ongelmaa. Ja varmaan tälleen eettisesti valmistettujen laitteiden löytäminenkin voi olla aika hankalaa, että kaikki komponentit olisi valmistettu jotenkin kestävästi ja ekologisesti.

Että siinä mielessä ei varmaan ihan kauheasti semmoisia löydy markkinoilta. Tai sitten ne voi olla tosi vaikeasti löydettävissä. Niin, ja sen tiedon saaminen ylipäätään voi olla aika hankalaa tavallaan, jos niitä vertaillaan.

Mutta ehkä sellainen, mitä tästä voisi ottaa sellaisena, mitä niitä ekotekoja olisi, niin olisi se, että laitteet käyttäisiin mahdollisimman pitkään. Ja toinen se, että pitäisi huolta, että ne tarpeettomat laitteet menisivät kierrätykseen ja rikkinäiset laitteet sitten niiden rikkinäisten laitteiden kierrätykseen. Että sille, mikä itselle on toimimaton, niin sille laitteelle saattaa kuitenkin löytyä käyttäjä vielä, että me pidettäisiin huolta siitä kierrätyksestä.

Johannes Repo

Kyllä, kyllä. Eli tämmöinen kiertotalous, ja meillähän onneksi löytyykin tämmöisiä myymälöitä, jotka myy näitä kunnostettuja kierrätettyjä puhelimia. Että se on tosi hyvä, että sekin toimii

Mennään sitten eteenpäin meidän seuraavaan teemaan. Nyt on puhuttu näistä laitteista, niin puhutaan hetki näistä palveluista, joita me sitten niillä laitteilla käytämme. Eli nämä digitaaliset palvelut on semmoisia, että me harvoin ajatellaan, että ne olisi jollain lailla aineellisia, että niiden käytöstä seuraisin jotain tai että niiden käyttöön tarvittaisiin jotain muuta kuin se laite ja akku, virtaa ja nettiyhteys.

Näissä kuitenkin on sitä, että kun niitä käytetään, niin jossainhan se palvelinkeskus, datakeskus sijaitsee ja sitten sitä kautta nämä palvelut toimivat. Niin sitä infrastruktuuria on siinä taustalla aika paljon, että ne meidän laitteet toimii. Siellä on datakeskuksia, on kaapeleita, on palvelimia. Kaikki tarvitsee energiaa siihen, että ne toimii ja sitä energiaakin tuotetaan monella eri tavalla varmastikin. Niin kysymyksenä onkin, että esimerkiksi nyt kun me käytetään jotain palvelua, vaikka tätä Zoomia tai oli se sitten suoratoistopalvelu tai vaikka tätä GPTltä kysytään kysymyksiä, niin mitä siinä taustalla oikein tapahtuu? 

Minna Vigren

No siellä taustalla keskeisesti se, mikä tavallaan se infrastruktuurin keskiössä on, niin on ne datakeskukset, palvelinkeskukset, jotka käsittelee sitä dataa ja mahdollistaa sen, että no voidaan tallentaa tiedostoita tai se, että esimerkiksi ne tekoälysovellukset toimii. Niin kuin mainitsitkin, niin niihin liittyy erilaisia ympäristövaikutuksia.

On se energian kulutuspäästöt, joita siitä syntyy, mutta sitten sellaisena, näistä ehkä puhutaan aika paljon, mutta sitten on toinen iso juttu on se, että miten paljon vettä tarvitaan siihen. Ne datakeskukset toimii, niitä pitää jäähdyttää ja se vesi, mitä niihin tarvitaan, saattaa olla myös makeet vettä. Mikä on ongelma? No sen takia, että makea vesi on rajallista, mutta erityisesti kuivuudesta kärsivillä alueilta saattaa olla tosi isokin ongelma.

Mutta sitten se tietyllä tavalla, kun monesti toivotaan lukuja ja haluttaisiin jotenkin ymmärtää sitä, että minkä suurisesta ongelmasta puhutaan, niin se on tosi hankalaa, koska jo pelkästään sen määritteleminen vaikka, että mikä internet on, niin siihen kuuluu paljon kaikkea. Ja niin kuin mainitsit ne kaapelit, mutta ne datakeskukset, joissa tarvitaan laitteistoja, niin kuin äsken puhuttiin, no niihin laitteistoihin tarvitaan niitä mineraaleja. Ne laitteistot vanhenee nopeasti, no ne pitäisi kierrättää.

Ja itsessään ne datakeskukset rakennuksina on sellaisia, että ne tarvitsee tilaa. Ne rakennetaan jonnekin. Ja rakennuksina, jos ajatellaan rakennukset, monesti on aika pitkäikäisiä, mutta datakeskukset vanhenee rakennuksina paljon nopeammin ehkä kuin muut. Eli sitä tavallaan koko infrastruktuuria tarvitsee silloin ajatella, että mistä se ympäristövaikutus koostuu. 

Johannes Repo
Kyllä. Muistankin, kun tähän valmistaudun, niin lukeneeni tästä, oliko se tuolla Kajaanissa vai missä tää on tää Suomessa sijaitseva tää supertietokone Lumi. Niin sitäkin muistan lukeneeni, että ei senkään käyttöikää kauhean montaa vuotta ole. Ja sillä on tämmöisenä varavirtana, että jos jostain syystä se ei saakkaan yleisestä sähköverkosta virtaa, niin sillähän on vanhan paperitehtaan vesivoimala, josta se sitten saa virran, että se pyörii se tietokone. Eli aika ison virtalähteen se tarvitsee toimiakseen.

Eli siinä mielessä isoista energiamäärästä puhutaan, että tämmöistä supertietokonetta saa, ja sitten datakeskusta pystytään pyörittämään. Eli siinä mielessä se energiankulutus on aika suurta. 

Minna Vigren

Joo, ja niin kuin sanoitkin, niin siihen vaikuttaa tietysti se, että mikä se lähde on.

Ja tiedetään maailmanlaajuisesti, jos ajatellaan fossiilisia polttoaineita, tarvitaan siihen datakeskusten energian tarve voidaan taata. Ja tavallaan se sellainen paikallinen vaikutus näkyy siinä, että koska ne tarvitsee paljon sitä sähköä, niin Irlannissa, jossa on paljon datakeskuksia, niin tiedetään, että niiden tavallisten ihmisten sähkölaskut on kasvanut aika merkittävästi sen takia, että se kuormittaa sitä sähköverkkoa niin paljon se, miten paljon datakeskuksia tarvitsee sähköä. 

Johannes Repo

Nyt sitten, jos puhutaan tästä energian kulutuksesta ja näiden laitteiden käytöstä, no tekoäly on yksi sellainen iso juttu, mistä puhutaan nyt nykyään. Jos vaikka tekoälyä haluaisi käyttää, niin onko sillä mahdollista sitten jotenkin yksittäisen tekijän tai vaikka tällä tavalla globaalilla tasolla jotenkin vaikuttaa tähän energian kulutukseen? Eli voiko tekoälyllä jotenkin suoraviivaistaa vaikka sitä omaa tekemistä, jos kaikki palvelut käyttää sähköä, niin jos saatkin tekoälyllä suoritettua jonkun asian nopeammin, niin eikö se ole sitten vain hyvä juttu, vai onko tekoälyllä sitten jotain muitakin ratkaisuja, joita voidaan käyttää tällaiseen energian kulutuksen vähentämiseen? 

Minna Vigren

Mä alussanoin siitä, että se on ongelmallista, että ajatellaan, että tekoäly esimerkiksi jotenkin suoraviivaisesti ratkaisisi kestävyysongelmiin, mutta onhan se tuonut siihen ratkaisuja, jotka optimoi esimerkiksi energian kulutusta tai jos ajatellaan teollisuudessa, että miten niitä prosesseja voidaan tehostaa tai miten logistiikkaketjuja voidaan. Voidaan parantaa ja tekoälyn avulla tai yksi sellainen, jos ajatellaan maailman ympäristöongelmiin, niin se on ylikulutus ja ylituotanto, niin tekoälyn avulla voidaan ennustaa kysyntää ja sitten tavallaan tuoda sellaisia ratkaisuja.

Eli kyllä niitä hyviä ratkaisuja on. Sitten jos ajatellaan sitä arkista käyttöä, niin ehkä siinä se keskeisin olisi miettiä sitä, että mihin itse sitä tekoälyä tarvitsee ja käyttää sitä harkiten, mutta on myös sellaisia ratkaisuja, joilla vaikka omaa energian kulutusta pystyisi monitoroimaan ja parantamaan tekoälyä avulla. Kyllä sellaisiakin ratkaisuja on olemassa.

Johannes Repo

Joo. Eli tärkeää on se, että jos tekoälyä käyttää johonkin vaikka, sanotaan asioiden tekemiseen nopeammin, niin mihin se sitten sen vapautuneen ajan käyttää, että vaikuttaako se siihen energiankulutukseen yhtään, jos  saat vaikka tekoälyllä hoidettua jonkun asian 15 minuutissa ja sitten sulle jää tunnista 45 minuuttia siihen, että sä katsot jotain Netflixistä. Se ei periaatteessa auta asiaa ollenkaan, mutta se ehkä vapauttaa sulta sitten vapaa-aikaan aikaa, mutta se energian kulutus pysyy silti melko samana tai jopa suurempanakin.

Minna Vigren 

Joo, että toi on itse asiassa mun mielestä sellaisia, kun tekoälystä puhutaan varsinkin työelämässä, niin puhutaan tehostamisesta paljon, että se tehostaa juttuja, niin aina mietin sitä, että no mihin se tehostaa sitä, että jos se helpottaa jotain rutiiniomasten tehtävien hoitamista nopeammin, niin mitä se tarkoittaa sitten sen jälkeen. No tarkoittaako se, että olisi enemmän vapaa-aikaa? No luultavasti ei, vaan se tarkoittaa, että työnkuva muuttuu ja ehkä sitä, että se työaika, oletetaankin, että sitä täytyy esimerkiksi aika paljon kognitiivisesti kuormittavimmista hommista, että mitä sillä tehostamisella vapautettavilla ajalla tehdään, niin se on ihan tosi hyvä kysymys. Kyllä, sitä kannattaa miettiä tässä, kun puhutaan tekoälystä ja asioiden tehostamisesta, että mihin se vapautunut aika käytetään, se on hyvä kysymys.

Johannes Repo

Mutta mennään sitten eteenpäin, mennään suoraan tuohon seuraavaan teemaan, eli puhutaan vähän nyt, kun Mediakasvatusseuran aamuklubilla ollaan, niin vähän medialukutaidosta, digitaidoista ja sitten tämmöisestä termistä kuin ekodigitaalinen toimius. Eli kun puhutaan näistä edellä mainitusta taidoista, medialukutaito, digitaidot, mediataidot, niin niistä puhutaan semmoisina nykyajan kansalaistaitoina, mutta me saatetaan ehkä kuitenkin nähdä enemmän siihen, että ne liittyvät siihen käyttöön ja semmoiseen käyttäytymiseen eri sosiaalisen median alustoissa, esimerkiksi se, että me osaamme käyttää ja tulkita sisältöjä ja pystymme sitten ottamaan muut huomioon siinä median käytössämme. Mutta sitten, kun puhutaan tämmöisestä ympäristöajattelusta ja ympäristöhuomioisesta, niin se ei välttämättä aina niin vahvasti sisälly näihin medialukutaitoihin tai digitaitoihin, kun ne nähdään niin semmoisena käyttötaitoina.

Mutta sitten on tämä ekodigitaalinen toimijuus, niin mitä se on ja miten se liittyy näihin mediataitoihin? 

 

Minna Vigren 

No, oikeasti hyvin tuossa tiivistit sen syyn, että minkä takia olen tutkimuksessani miettinyt eko-digitaalista toimijuutta, ja se paljon palautuu just siihen, että nämä ympäristönäkökulmat, mistä ollaan tässä aikaisemmin puhuttu, niin ne eivät ole olleet yhtä vahvasti tai jopa tosi vähän läsnä siinä, kun puhutaan digitaalisesta kansalaisuudesta tai digitaidoista, niin lyhyesti se ajatus on se, että eko-digitaalinen toimijuus olisi kykyä ja halua toimia digitaalisessa ympäristössä sellaisella tavalla, joka ottaa ympäristövaikutukset huomioon ja edistää kestävää kehitystä ja kestävän pääelämäntapaa. Mutta lyhyesti sanon vielä, että tämä ei ole mitenkään sellainen, mikä olisi esimerkiksi vain mediakasvatuksessa jotenkin ollut marginaalinen aihe, vaan se on mun omalla tutkimuskentällä, niin mediatutkimuksessa näkee myös, että sellainen tavallaan mediateknologian tai digitaalisen teknologian materiaalisuuden tutkimus saatika digitaalinen kestävyys ja ne ympäristövaikutukset, niin se on sielläkin ollut aika vähän sello huomiolla toistaiseksi.

Johannes Repo

Joo, se tuntuu, että aika usein tässä yleisessä keskustelussakin saattaa jotkut muut median käyttöön liittyvät huolet mennä vähän näiden ympäristöasioiden läpi. Ehkä se johtuu siitä, että jotkut asiat on enemmän läsnä tai käsiin kosketeltavampia kuin ympäristöasiat, jotka usein tapahtuu hiljalleen. Se voi olla, että siksi se fokus on helpompi keskittää johonkin disinformaatioon tai johonkin vaikuttamiseen kuin näihin ympäristöasioihin.

Minna Vigren

Niin, ja se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö ne olisi myös tosi tärkeitä aiheita, että tämä ajatus ei ole korvata niitä, mutta tuoda siihen keskusteluun se kulma, että myös ne digitaaliseen liittyvät ympäristökysymykset on tärkeitä. 

Johannes Repo

Kyllä. No, miten sitten, kun tämä vähän toimii tämä maailma nyt silleen, että näitä palveluita ja alustoja tarjoaa tuommoiset isot voittoa tavoittelevat yritykset ja siellä ei välttämättä aina ole nämä ympäristöasiat ykkösenä intresseissä, vaan on se tehokkuuden lisääminen, kun näitä datakeskuksiakin rakennetaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Niin, miten sitten tämmöistä toimijuutta voisi vahvistaa ja tukea tämmöistä kestävämpää median käyttöä ylipäätään tämmöisessä maailmassa, missä sitä tehokkuutta vaan korostetaan? 

Minna Vigren

No, aika iso kysymys kaiken kaikkiaan, mutta ehkä ikään kuin mä lähden siitä, että mikä mun väitöskirjankin sellainen keskeinen havainto oli, on se, että meidän kokemus meidän toimijuuden mahdollisuudessa, meidän toiminnan mahdollisuudessa ja vaikutusmahdollisuuksissa tässä läpikotaisin digitalisoituneessa ympäristössä. Tutkimuksissani ihmiset jakoivat sellaisen aika tyytyneen ja voimattomuuden kokemuksen, ja yksi osallistuja sanoi, että me ollaan kaikki Googlehan tätä maailmaa hallitsee, mutta niin se nyt vain on. On ollut sellainen keskeinen inspiraatio mun tutkimukseen sen jälkeen ja ajatus siitä, että jos meille ei ole mielikuvitus siitä, että mitä ne vaihtoehdot voisi olla, jos me ei kuvitella sitä, että miten tämä meidän digitaalinen ympäristö voisi olla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpi, niin se ei myöskään luo sitä kasvualustaa niille vaihtoehdoille.

Se, miten yksilö pystyy vaikuttamaan siihen, miten vaikka teknojätit toimii, niin se on tietysti jossain määrin rajallista, ja ajatus ei ole jotenkin se, että se yksilön mielikuvitus jotenkin tuottaisi nyt sen vaihtoehdon, mutta se, että me nähtäisiin jotenkin sitä, että ne perustavanlaatuiset asiat, että miten tämä meidän digitaalinen ympäristö toimii tai miten vähän aikaa meidän laitteet vaiheeksi kestää, että siihen olisi vaihtoehtoja, ja että se olisi sellaista myös halua vaikuttaa siihen ja etsiä niitä parempia vaihtoehtoja, koska niistäkään tiedon löytäminen ei aina ole kauhean helppoa.

Johannes Repo

 Kyllä, joo, se on ihan totta, että aika lailla ne laitteet, joita ihmiset käyttää ja ne, jotka helposti löytyy, niin on aika tämmöisten isojen valmistajien tekemiä ja semmoisten vihreisiin vaihtoehtoihin. Niitäkin varmaan on, mutta niitä on tosi vaikea löytää ja ne voi olla sitten semmoisia, että onko ne sitten yhtä hyviä kuin nämä isojen teknojättien tekemät, että sehän tässä on juuri, että no ei liity välttämättä ympäristöasioihin niin paljon, mutta tähän tämmöisten alustatalouteen ja teknojättien valtaan, että esimerkiksi, että käytettäisiin jotain muita vaihtoehtoja kuin vaan sitä Googlea aina, mutta on tosi vaikea löytää semmoista vaihtoehtoa, joka tarjoaisi ne kaikki samat palvelut yhtä hyvinä kuin esimerkiksi Google, tai sitten se vaatii aika paljon työtä, että semmoiset löytää, eli siinä mielessä se on kuitenkin vaikeaa, mutta se on kuitenkin mahdollista, että kyllä niitä muitakin vaihtoehtoja on, vaan niitä jaksaa vain etsiä.

Minna Vigren

 Niin, ja sitten mä ajattelen siinä, että jos ajatellaan just tätä meidän digitaalista arkea, miten ne isot teknojätit pitää sitä hyppysissään aika lailla, niin silloin niillä on myös tosi paljon vastuuta ja mahdollisuuksia toimia kestävämmin, sekä jos ajatellaan sitä niin kuin datankeruut ja ihmisten yksityisyyttä, mutta myös näissä ympäristökysymyksissä, ja ne on suunnannäyttäjiin monissa asioissa, niin kuin siinä, että miten vaikka meidän somealusta toimii, mutta niiden vastuu myös näyttää suuntaa siinä, että miten ne palvelut olisi kestävämpi, mutta siellä ehkä se jännite tulee ennen kaikkea siitä, että nehän haluaa, että me käytettäisiin digitaalisia sovelluksia alustoi mahdollisimman paljon ja striimattaisiin paljon ja niin edelleen, niin silloin tavallaan siellä on se jännite siinä, että kestävää monesti olisi se, että me käytettäisiin myös vähemmän. 

Johannes Repo

Suuntaviivat ekodigitaaliselle kansalaisuudelle, tai anteeksi kestäviä digitaalisia tulevaisuuksia kuvittelemassa suuntaviivat ekodigitaaliselle kansalaisuudelle hankkeessa, joka oli tuossa vielä, taisi päättyä viime vuonna, niin  siinä te teitte tämmöisiä vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvittelutyöpajoja esimerkiksi nuorten kanssa, niin olisi kiva kuulla tähän loppuun vielä vähän nuorten terveisiä siitä, että minkälaisia ajatuksia heille nousi näistä työpajoista, voit myös toki kertoa vähän, että miten ne toteutettiin. 

Minna Vigren

Joo, eli tässä hankkeessa tosissaan tehtiin töitä nuorten kanssa. Meillä ajatuksena oli se, että tulevaisuus koskee erityisesti nuoria, mutta nuorten ääni ei kuulu ollenkaan riittävästi siinä, kun niitä tulevaisuuden suuntaviivoja hahmotellaan.

Me haluttiin tarjota sellainen tila, jossa nuoret saisivat kertoa, että millaista tulevaisuutta he toivovat, mikä olisi heidän mielestään kestävä tulevaisuus. Ja me tässä työpajassa, koska meillä kaikilla on mielikuvitus, mutta sitten jos ajatellaan, että pitäisi kuvitella jotain perustavanlaatuisesti toisenlaista, niin se ei ole aina helppoa. Me käytettiin tekoälyä niin ristiriitaiselta, kun se kuulostaakin tässä työpajassa.

Tehtiin tekoälyn avulla kuvia siitä, että miltä kestävä tulevaisuus vuonna 2050 näyttäisi. Sen kuvan perusteella monilla nuorilla oli helpompi kertoa sitä tarinaa, että millaista tulevaisuutta he toivoisivat, koska se kuva ei välttämättä ollut laisinkaan se, mitä heillä oli mielessä. Se auttoi paremmin kuvamaan sitä, mitä oikeastaan toivoisi.

Niistä kuvista kerrottiin myös tarinoita, että miltä siinä tulevaisuudessa eläminen tuntuisi. Ja se, että me tehtiin tekoälyn kanssa, oli myös kriittistä tekoälykasvatusta, koska me opittiin tosi paljon siitä, että miten tekoäly toimii, ja oikeastaan siitä, että eihän se luo mitään kuvaa tulevaisuudesta, vaan se toistaa tavallaan sitä, että mitä tulevaisuuden ajatellaan olevan nyt, ja millä siinä myös menneet kuvat tulevaisuudessa ovat. Toistoaikaisellaiset skifimäiset kuvastot helposti, ja se ei ollut ollenkaan sitä, mitä nuoret toivovat.

Mutta jos ajatellaan sitä, että mitä niissä työpajoissa nousi esiin, oli ensinnäkin nuorten huoli ja ahdistus, ei pelkästään liittyen ympäristöön, vaan ylipäätään poliittiseen tilanteeseen ja sotiin, polarisaatioon, siihen, miten nykyisen hallituksen politiikka on kuristanut myös nuorten tilannetta. Ja sitten niissä kuvissa se tulevaisuus, mitä nuoret kuvitteli, niin siellä oli paljon yhteisöllisyyttä ja sitä, miten ihminen ja luonto ja eläimet pystyisivät elämään paremmin sopusoinnissa ja miltä se näyttäisi, ja myös kiireettömyys korostui. Ja sitten, mitä näillä kuvilla tehtiin, oli keväällä 2024 meillä oli Turussa kestävä digitaalinen arkiteemaviikko, jolloin nuorten kuvat olivat esillä näyttelyssä, ja myös tarinat ja näyttelyn yhteydessä kerrottiin tekoälyn ympäristövaikutuksista, ja sen teemaviikon aikana oli tapahtumia myös kirjastolpanelikeskustelu ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet- elokuvasarjan näytöstä ja korjauskahvila. Ja ne sidottiin osaksi myös laajempaa teemaviikkoa, ja sillä tavalla myös luotiin sitä tilaa, jossa sen nuorten ääni pääsi kuuluviin.

Johannes Repo

Toi on tärkeää, että kuunnellaan nuoria ja tuodaan heidän ajatuksia esiin. Tosi harmillista, mutta ei sinänsä näiden viimeisten nuoria koskevien tutkimusten, esimerkiksi nuorisobarometrin tulosten valossa, niin nämä on nuorten ajatukset, joita teillä on noussut siellä hankkeessa, niin ei sinänsä yllätä, hyvin samanlaisia teemoja on noussut esiin, ja tämä on kyllä oikeasti sellainen asia, mihin on tärkeää tarttua. Rakentaa positiivisempaa tulevaisuuskuvaa, ja se on sellainen, mikä esimerkiksi näissä ympäristöasioissa on sellainen, että ei olisi sitä ympäristöahdistusta, vaan olisi enemmän sellaista toivoa siitä paremmasta tulevaisuudesta.

Mutta nyt tähän loppuun vielä ihan nopeasti, jos haluat sanoa kaikille kuulijoille tästä jonkun vinkin, että miten voi itse toimia paremmin tämmöisenä ympäristötietoisena digitaalisen median käyttäjänä, niin yksi ihan nopea vinkki tähän kuulijoille, tälleen vähän jokerina tähän loppuun. 

Minna Vigren

No, jos mietitään sitä meidän omaa arkeemme, ja mikä siinä ehkä on suurin sellainen, mikä kuluttaa, niin se on striimaaminen. Niin sitten sellainen käytännöllinen vinkki voisi olla se, että harkitsisi, että voiko striimata alhaisemmalla kuvanlaadulla, tai vaikka ladata ne tiedostot niin, että se tarvitsisi vähemmän niitä datakeskuksia.

Minulla olisi ollut tähän kyllä monta, voidaan palata siihen, mutta ehkä minä haluaisin painottaa sitä, että digitaalisuuden ympäristöongelmia ei ratkaista niillä yksilön valinnoilla. Ne on toki tärkeitä, mutta ne merkittävimmät päätökset tehdään siellä teknologian, firmojen ja poliittisessa päätöksenteossa. Toinen vinkki on vaikuttaa siihen, että saadaan aikaan painetta  niiden ratkaisujen tekemiseen. 

Johannes Repo

Kiitos Minna sulle oikein paljon. Tässä ehdittiin keskustella hurjasti eri asioista, ja saadaan varmasti tästä paljon ajateltavaa myös sinne kuulijoille. Kiitos teille myös oikein paljon. 

Suurkiitos sinulle, kun kuuntelit Mediakasvatusseuran podcastin. Ota Mediakasvatusseuran sosiaalisen median kanavat seurantaan. Löydät meidät Instagramista ja Facebookista nimellä Mediakasvatusseura. Käy tutustumassa myös verkkosivuihimme www.mediakasvatus.fi. Näissä kanavissa saat aina tiedon uusista julkaisuistamme ja uusista tapahtumistamme. Verkkosivuillamme voit myös tutustua materiaaleihimme, tilata meiltä koulutuksen tai liittyä seuramme jäseneksi!

Minä olen Johannes Repo ja tämä oli Mediakasvatusseuran podcast. Moi moi!