Nuori tarvitsee tukea media-arjen hallintaan
Puhelimen näyttö välähtää. Sainkohan mä viestin? Pitääpä tarkistaa. Onpa tässä kaupan kassajonossa tylsä hetki, oiskohan Instassa jotain kiinnostavaa? Pitäisi mennä nukkumaan, mutta että ehkä sitä voisi katsoa tätä sarjaa vielä yhden jakson. Ei se varmaan haittaa, jos pelaan vielä vähän tätä peliä.
Erilaiset mediasisällöt haukkaavat helposti ison osan ajastamme. Niinpä yksi nykypäivän tärkeitä arjen hallinnan taitoja on niin sanottu media-arjen hallinta. Se voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty.
Aikuinenkin jumahtaa helposti pläräämään sosiaalista mediaa tai antaa keskittymisensä herpaantua heti, kun sähköpostiin kilahtaa uusi viesti tai puhelin piippaa. Nuori reagoi erilaisten mediatuotteiden antamiin impulsseihin vielä herkemmin. Älylaitteet houkuttelevat poukkoilemaan asiasta toiseen, ja tutkimusten mukaan multitaskaavat nuoret selviytyvät tarkkaavaisuutta vaativista tehtävistä huonommin kuin muut. Tutkimuksissa on myös havaittu, että nuorten aivot reagoivat esimerkiksi tykkäyksiin ja kommentteihin samalla tavalla kuin vaikkapa suklaan syömiseen tai voittamiseen kasinopelissä.
Äärimmäisessä tapauksessa mediaan voi muodostua riippuvuutta muistuttava suhde. Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi vuonna 2018 pelaamishäiriön (gaming disorder) tautiluokitukseensa. Myös sosiaalisen median riippuvuudesta ja sen määritelmistä käydään keskustelua, sanoo ongelmallisen digipelaamisen haittoihin keskittyvän Digipelirajat’on-hankkeen suunnittelija Helmi Korhonen Sosped-säätiöstä.
”Suurimmalle osalle pelaaminen ja sosiaalisen median käyttö on kiva juttu, osa taas kohtaa haittoja. Iso kysymys on, mitä tehdä niille nuorille, joilla itsesääntely ei onnistu”, Korhonen summaa.
Tutkimusten perusteella eri asteista ongelmallista digipelaamista esiintyy noin 8–12 prosentilla pelaajista. Varsinaisen pelaamishäiriön kriteerit täyttää noin 1–3 prosenttia pelaajista. Niitä, keillä sosiaalinen media tai pelaaminen saattaa vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen, nukkumaan menoon tai kouluasioiden hoitamiseen silloin tällöin, on todennäköisesti paljon enemmän. Tällöin ei kuitenkaan ole kyse erityisestä median käytön aiheuttamasta ongelmasta vaan tavallisesta, nuoren arjen hallintaan liittyvästä kysymyksestä, jota voi ratkoa yhdessä nuoren kanssa. On ihan normaalia, että nuori vasta opettelee arjen hallinnan taitoja, ja media on yksi toimintaympäristö, jossa nuoren on opittava toimimaan.
Media-arjen hallinta on osa arjen hallintaa
Näkökulma-artikkeli kuuluu Mediakasvatusseuran Digivoimaa-koulutuksen verkkomateriaaleihin ja se on tuotettu osana samannimistä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittamaa (ESR) hanketta.
Artikkelin on kirjoittanut Anna Takala. Harmaassa laatikossa olevat sitaatit perustuvat nuorten haastatteluihin, joita on tehty osana Digivoimaa-koulutusta sekä tätä artikkelia varten.
Pelaaminen tai liiallinen sosiaalisen median käyttö ei juuri koskaan ole ainut syy nuoren ajan hallinnan ongelmiin. Usein taustalla on muitakin arjen hallintaan liittyviä ongelmia, joita pelaaminen tai median käyttö ei ainakaan helpota.
”Se, että nuorella on ongelmia media-arjen hallinnassa, tulee yleensä esille sivukautta. Usein on motivaatio-ongelmia, masennusta tai ahdistusta. Nuorella ei koulu oikein suju. Siinä ruvetaan sitten katsomaan ja kartoittaman läpi nuoren arkea ja sitten käy usein ilmi, että aika paljon tulee notkuttua somessa tai pelaamassa. Se on sellaista eskapismia, että ei tarvitse kohdata ahdistavia asioita. Usein liiallinen pelaaminen tai sosiaalisen median käyttö itsessään ei ole ongelma, se on enemmänkin oire”, sanoo psykologi Aki Puolakka. Hän työskentelee psykologina Helsingin kaupungilla toisen asteen koulutuksessa.
Koska sosiaalisen median käyttö ja pelaaminen voivat olla iso ja tärkeä osa nuoren elämää, voi niiden käytön vähentämisestä puhuminen tuntua vaikealta, tylyltäkin. Aihetta kannattaa lähestyä nuoren kanssa yhdessä pohdiskellen, ei saarnaten tai luennoiden, neuvoo Puolakka.
”Nuoret tosi hyvin itse tiedostavat, että pelaamiseen ja sosiaaliseen mediaa menee aikaa ja tunnistavat, jos sitä pitäisi vähentää. Nuorta ei kannata tässä syyllistää. Voi yhdessä miettiä, miksi, pelaaminen voi olla ainut mukava asia elämässä. Sitten mietitään, että pitäisi saada muutkin hommat hoidettua, että mitä sen pelaamisen rinnalle voitaisiin ottaa. Pienin askelin edetään kohti tavoitetta.”
Itsesääntelyä pitää opetella
Puolakka pohtii nuoren kanssa ensin ajankäyttöä: mihin vuorokaudessa menee minkäkin verran aikaa? Mihin aikaa pitäisi nuoren mielestä käyttää vähemmän? Entä enemmän? Joidenkin nuorten kanssa opetellaan yksinkertaisesti kalenterin käyttöä: Milloin on seuraava deadline? Miten sitä varten on syytä varata aikaa opiskelulle?
Nuoren kanssa voi myös sopia erilaisista palkitsemista: jos koulutyö on palautettu ajoissa, voi hyvällä omalla tunnolla käyttää illan pelaamiseen tai suosikkisarjan katsomiseen. Tärkeintä on, että nuorella itsellään on motivaatio median käytön hallintaan.
”Jos ulkopuolelta sanotaan nuorelle, että rupea tekemään näitä ja näitä asioita, se on aika turhaa. Ratkaisevaa on se, mikä on opiskelijan oma motivaatio. Onko tavoite esimerkiksi valmistua koulusta? Sitten mietitään yhdessä nuoren kanssa keinot, miten tavoite voitaisiin saavuttaa. On tärkeää, että nuoren motivaatio saadaan herätettyä”, Puolakka sanoo.
Itsesääntelyllä on tärkeä rooli (media-)arjen hallinnassa. Sinänsä siinä, että nuori opettelee itsesääntelyn taitoja, ei ole mitään uutta. Monet meistä vanhemmistakin henkilöistä saattavat muistaa, kuinka illalla on patistettu lopettamaan lukeminen ajoissa, jotta jaksaa aamulla herätä kouluun. Uudenlaiset mediatuotteet on vain suunniteltu niin, että niiden kanssa media-arjen hallinta voi olla huomattavasti hankalampaa kuin mukaansatempaavan romaanin kanssa.
”Periaatteessa median käytön hallinta on arjen hallintaa ihan siinä, missä muukin ajan hallinta. Somessa ja peleissä on kuitenkin se ulottuvuus, että kun niiden takana olevissa firmoissa on töissä ajattelun asiantuntijoita, jotka tietävät, miten pelistä tai sosiaalisesta mediasta tehdään mahdollisimman koukuttava. Varsinkin kun puhutaan lapsista ja nuorista, heillä ei arjen hallinnan taidot ole samalla tavalla kehittyneet. Peräänkuuluttaisin tässä myös mediayhtiöiden vastuuta”, Puolakka sanoo.
Myös mediayhtiöillä on vastuu
Puolakka ja Sospedin Helmi Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että on kohtuutonta vaatia nuorilta täydellistä media-arjen hallintaa, kun mediatuotteiden taustalla on niin monimutkaisia psykologisia rakenteita, että harva aikuinenkaan niitä ymmärtää.
“Tuntuisi kovalta vaatimukselta vaatia nuoria ymmärtämään teknologiakehitystä ja monimutkaisia psykologisia elementtejä ilman, että niitä yhtään opetetaan. Ei voida olettaa, että joku tykkäysten seuraamisen koukuttavuuden mekanismi olisi nuorille itsestään selvää, jos ei sitä opeteta missään. Ei voida olettaa, että nuoret ymmärtävät käyttäytymispsykologiaa teknologiakehityksessä. Tässä puhutaan todella monimutkaisista ilmiöistä”, Korhonen sanoo.
Kasvattajalle Korhosen viimeinen virke voi tuntua aika lohduttomalta: Miten voi keskustella median käytöstä nuoren kanssa, jos ei itsekään meinaa ymmärtää sen toimintalogiikkaa? Korhonen kehottaa ottamaan asioista selvää ja rohkeasti keskustelemaan nuoren kanssa silloinkin, kun ei ole itse ihan varma kaikista yksityiskohdista.
“Kasvattajan kannalta todella oleellinen asia on se, että on tietoinen siitä, missä ilmiöissä mennään. Että tunnistaa ja ottaa puheeksi nuoren median käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat. Että osaa erottaa, milloin kyseessä ei enää ole pelkkä arkinen tekeminen”, Korhonen sanoo.
On siis hyvä tiedostaa, että monet pelit ja sosiaalisen median sovellukset houkuttelevat viettämään niiden parissa aikaa, ja on myös tärkeää, että mediayhtiöiden vastuusta keskustellaan. Toisaalta pitää välttää myös sellaista keskustelua, jossa nuori on pelkkä uhri, joka on täysin tahdottomana mediayhtiöiden vietävissä. Sekään ei ole reilua nuoria kohtaan.
Jossain määrin keskustelu yksilön ja mediayhtiöiden vastuusta rinnastuu keskusteluun ilmastonmuutoksesta. On kohtuutonta sälyttää vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta pelkästään yksilön harteille. Myös poliitikoilla on vastuunsa lainsäädännön ja yrityksillä oman toimintansa kautta. Nuoria voikin myös kannustaa vaatimaan parempaa teknologiaa.
“Esimerkiksi Alkoa ja Veikkausta edellytetään vastuullisuuteen. Digimedioilla ei ole samanlaista yhteiskunnallista velvollisuutta, että heidän pitäisi vähentää haittoja. Siinä ollaan vielä toistaiseksi aika heikoilla kantimilla”, Korhonen sanoo.
Näin nuoret hallitsevat media-arkeaan
“Käytän iPhonen ruutuajan laskuria ja olen asettanut Instagramiin hälytyksen, joka kertoo, kun olen ollut sovelluksessa 20 minuuttia. Olen myös laittanut Instagramin ilmoitukset pois. Minun ei tarvitse nähdä, kun joku tykkää mun julkaisusta.”
“Kun teen koulutehtäviä, niin laitan puhelimen äänettömälle ja käännän näytön alassuin. Näin viestit ja puhelut ei häiritse keskittymistä.”
“Kun luen kokeisiin tai teen kouluhommia, puhelimen käyttöä pitää säännöstellä. Olen huomannut, että mulle toimii paremmin niin, että puhelin on toisessa huoneessa. Pidän taukoja ja sitten tauolla saa olla puhelimella, mutta tauko on maksimissaan 20 minuuttia.”
“Arkena laitan puhelimen äänettömälle noin klo 23.”
“Puheluihin ja viesteihin ei tarvitse aina vastata, paitsi äidille. Kaverit ymmärtävät pitkänkin viiveen, äiti ei.“
Lue lisää:
Take control of your phone (Center for Humane Technology)
Käytännön vinkkejä siihen, miten teknologiaa käyttämällä pääsee teknologian herraksi.
Tietoa digipelaamisesta, sen haitoista ja hyödyistä
