Mediakasvattaja, näin otat haltuun tulevaisuuden media- ja teknologiataidot

Alavuden yläkoulun matemaattisten aineiden lehtori Reetta Ranta-Kuivila osallistui Media Coach -koulutukseen, koska halusi löytää uusia työvälineitä, joiden avulla digitaalisuutta voisi hyödyntää opetuksessa.

– Sain koulutuksesta ideoita siihen, kuinka opettaa nuorille järkevää mediankäyttöä, eri vaikuttamiskanavien huomaamista sekä tietoisuutta disinformaatiosta, Ranta-Kuivila kertoo.

Alavuden kouluissa osa opettajista on digitutoreita, joiden velvollisuuksiin kuuluu teknologiaan ja mediakasvatukseen liittyviin toimintamalleihin ja työvälineisiin tutustuminen sekä niiden esittely työyhteisössä. Myös Ranta-Kuivila on digitutori.

– Alavuden digitutoreiden verkostoon kuuluu opettajia kaikilta luokka-asteilta. Yhteistyö on varsin saumatonta yli luokkarajojen, Ranta-Kuivila kertoo.

Digitutorit tukevat kunnan kaikkien opettajien mediakasvatustyötä.

– Meillä yhteistyö toimii valtavan hyvin koko opettajakunnan kesken. Kaikilla oppitunneilla käydään mahdollisuuksien mukaan poikkitieteellisiä keskusteluja mediakulttuurin ilmiöistä, uusista sovelluksista, niiden käyttömahdollisuuksista sekä nettietiketistä, Ranta-Kuivila sanoo.

Nuorten mediataidot eriytyvät

Ranta-Kuivila kuvaa omia oppilaitaan harkitseviksi mediankäyttäjiksi.

– Monet nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, mitä netissä kannattaa julkaista ja mitä ei. Lisäksi nuoret ovat ihan ylivertaisia sosiaalisen median käyttäjiä. Erilaiset medialähteet kuuluvat heidän arkeensa saumattomasti, Ranta-Kuivila listaa.

Taustalla vaikuttaa kaupungin pitkäjänteinen mediakasvatustyö.

– Alavudella käydään esimerkiksi nettietikettiä läpi jo eskarista lähtien aina lapsen ikätason mukaisesti. Tämä on ollut kaupungilta erittäin hyvä linjaus. Yläkoulussa nuoret sitten alkavat olla jo olla hyvin tietoisia siitä, ettei esimerkiksi toisten kuvia saa julkaista ilman lupaa, Ranta-Kuivila kertoo.

Tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen. Laajemmassa mittakaavassa suomalaisnuorten mediataidot ovat jakaantuneet epätasaisesti. Siinä missä toisten media- ja teknologiataidot ovat erinomaiset, osan kohdalla voidaan puhua jopa digitaalisesta syrjäytymisestä.

Julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden VAHTI-johtoryhmän pääsihteeri Kimmo Rousku allekirjoittaa eriytymisen trendin.

– Varmasti tulevaisuudessa nämä kaksi ääripäätä korostuvat. Jotkut suhtautuvat todella tarkasti esimerkiksi siihen, mitä tietoja haluavat itsestään jaettavan. Toisessa ääripäässä taas ovat ihmiset, joille näillä asioilla ei ole mitään merkitystä, Rousku toteaa.

– Erilaiset tietoturvaan liittyvät mediakohut aiheuttavat sen, että heistä, jotka ovat muutenkin varovaisia, tulee entistäkin varovaisempia. Tulevaisuudessa voi olla, että osa henkilöistä ei suostu käyttämään esimerkiksi digitaalisia julkisia palveluita, kun he eivät luota niiden tietoturvaan. Tai voidaan joutua tilanteeseen, jossa osa kansalaisista on viranomaisten saavuttamattomissa digitaalisen syrjäytymisen takia, Rousku jatkaa.

Sekä Ranta-Kuivila että Rousku pitävät tärkeänä sitä, että nuoret oppivat hahmottamaan oman digitaalisen jalanjälkensä.

– Olisi tärkeää, että nuoret huomioisivat sen, mitä oikeuksia eri sovelluksille oikeasti tulee annettua. Esimerkiksi mikrofonin ja kameran käyttöoikeuden myöntäminen ohjelmalle, jolle ei pitäisi olla niiden kanssa mitään tekemistä, on aina arveluttavaa, Rousku sanoo.

– Olemme oppilaiden kanssa käyneet läpi eri sovellusten käyttöehtoja ja pohtineet, mitä niissä mainitut asiat käytännössä tarkoittavat. Pyrin lisäämään oppilaiden tietoisuutta siitä, miten tietojamme saatetaan käyttää hyväksi erilaisissa digitaalisissa palveluissa, Ranta-Kuivila kertoo.

– Omaa digitaalista jalanjälkeään kannattaa hallita myös niin, että poistaa tasaisin väliajoin puhelimeltaan sellaiset appsit, joita ei enää käytä. Ja samaan tapaan myös ottamistaan valokuvista ja videoista kannattaa poistaa ne, jotka eivät ole tarpeellisia. Tällaisilla yksinkertaisilla teoilla itsestä kerääntyvän datan määrää voi yrittää vähän hallita, Rousku sanoo.

Viestintätaidot ovat tulevaisuuden taitoja

Nuorten mediankäyttö on luonteeltaan sosiaalista.

– Suuri osa nuorten ihmiskontaktien hoitamisesta tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Tyyli on sama riippumatta siitä, istuuko kaveri vieressä vai onko hän toisella puolella maapalloa, Ranta-Kuivila kuvailee.

Kimmo Rousku myöntää olevansa hieman huolestunut nuorten somenäkyvyyttä korostavasta kulttuurista.

– Verkosta löytyvien tietojen jäljitettävyys säilyy todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen. Jatkossa voidaan entistä paremmin yhdistellä eri palveluihin jopa kymmenien vuosien aikana kerättyjä tietoja. Tulevaisuudessa digitaalinen jalanjälki voi siis kertoa jokaisesta netin käyttäjästä aikamoisen tarinan, Rousku sanoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen voidaan tulevaisuudessa digitaalisen jalanjälkensä perusteella personoida äärimmäisen tarkasti.

– Pitkällä jänteellä digitiaalisen jalanjäljen pohjalta voidaan analysoida esimerkiksi sitä, kuinka ihmisen toimintatavat ovat muuttuneet vuosien varrella, ja kuinka ne mahdollisesti muuttuvat tulevaisuudessa. Pystytään siis analysoimaan aika tarkasti esimerkiksi se, millaiset informaatiovaikuttamisen keinot eri yksilöihin vetoavat, Rousku kertoo.

Asia ei kuitenkaan ole musta-valkoinen. Tiedon jakaminen on myös arvokasta.

– Tiedon jakaminen on eräänlaista opettamista ja sitä kautta määrittyy tiedon arvo. Yhden twiitin saattaa esimerkiksi lukea vaikkapa 5000 henkilöä ja jos heistä edes yksi prosenttia oppii lukiessaan jotain uutta, niin aika helposti 50 henkilöä sivistyy. Haittapuoli on ainoastaan se, että tietoa on tarjolla niin paljon, että ihmiset kyllästyvät siihen tai eivät osaa suodattaa tietomassoista oleellista informaatiota, Rousku sanoo.

Rousku uskoo, että viestintätaitojen osaaminen ja kyvykkyys ymmärtää oleellinen korostuvat tulevaisuudessa. Valtaa nauttivat jo nyt ne, jotka saavat oman sanomansa esille eri kanavissa.

– Meistä kaikista tulee enemmän viestijöitä, halusimmepa tai emme. Ja kun mennään todella pitkälle tulevaisuuteen, niin puheentunnistuksen aika kenties nostaa esiin ne, jotka pystyvät parhaiten ilmaisemaan itseään verbaalisesti, Rousku kuvailee.

Yksilön media- ja teknologiataidot siis vaikuttavat vahvasti hänen digitaaliseen jalanjälkeensä. Mutta digitaalinen jalanjälki ei ole vain suuria vaikeasti hahmotettavia datakerääntymiä. Se rakentaa myös kuvaa ihmisen henkilökohtaisesta ja hänelle merkityksellisestä menneisyydestä.

– Me mietimme nuorten kanssa usein sitä, millaisia postauksia, verkkokeskusteluja, kuvia ja videoita olisi kiva tulevaisuudessa tutkia yhdessä omien lasten ja lastenlasten kanssa, Ranta-Kuivila kiteyttää.