Poliittiset toimenpiteet digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi
Julkaisu
Suomi tarvitsee rakenteita, jotka seuraavat digitalisaation inhimillisiä vaikutuksia.
Digitalisaatiossa Suomi on ollut muutoksen kärjessä, mutta sen vaikutuksista arkeen ja hyvinvointiin puhutaan vielä vähän. Digitaaliset mediat kehittyvät pitkälti markkinaehtoisesti ja hyvinvointinäkökulma on jäänyt sivuun. Käytössä olevat mittarit ja seuranta eivät anna riittävästi tietoa siitä, miten ruuduilla vietetty aika on yhteydessä hyvinvointiin.
Julkaisu on ladattavissa Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan Tieto käyttöön-sivustolta.
Tuottaja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Julkaisuvuosi:
2020
Lisätietoja:
Digitaalinen hyvinvointi perheissä-hanke
Hyvinvoinnille olennaiset sosiaaliset kontaktit ja yhdessä vietetty aika ovat kokeneet murroksen digitaalisten medioiden tultua laajasti osaksi suomalaista arkea. Digitaaliset välineet voivat vahvistaa läheissuhteita, jos niitä käytetään kommunikointiin ja jos niiden parista löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Runsas digitaalisten medioiden henkilökohtainen käyttö sen sijaan voi kuormittaa niitä yksilön hyvinvoinnille keskeisiä suhteita, jotka perustuvat psykofyysiseen läsnäoloon ja yhdessä vietettyyn aikaan. Tämä johtuu siitä, että läheisen suhteen kehittyminen vaatii paljon aikaa ja huomiota, joista myös nykyaikaiset digitaaliset mediat kilpailevat.
Mediakasvatusseuran, Väestöliiton ja Demos Helsingin yhteisessä Digitaalinen hyvinvointi perheissä -hankkeessa on tuotettu uutta tutkimustietoa verkkovälitteisestä yhteydenpidosta kansallisella aineistolla ja koonnut ensimmäisen systemaattisen kansainvälisen tutkimuskatsauksen ruutuajan vaikutuksista perhesuhteissa.
Hankkeessa toteutetut tutkimukset osoittavat hyvinvointivaikutusten moninaisuuden teknologian käyttötavoista ja perhesuhteista riippuen. Vanhempien ja lasten välillä arjen digitaalisten medioiden käytöllä oli sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Parisuhteissa olevien kannalta vaikutus oli selvemmin negatiivinen. Tutkimuksissa on myös viitteitä siitä, että muutokset kanssakäymisessä ja tätä kautta sosiaalisessa hyvinvoinnissa koskee toisia ihmisryhmiä enemmän kuin toisia.
Tämän tutkimusaineiston sekä hankkeessa laaditun tiekartan pohjalta Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch ja Kristiina Tammisalo ovat laatineet politiikkasuosituksia päätöksentekijöille.
