Pelaaminen ja pelikasvatus, osa 3: Huolettaako pelaaminen?

Materiaalikooste

Kiinnostaako nuorta vain pelaaminen ja pitäisikö siitä huolestua? Kohtaatko työssäsi runsaasti pelaavia? Miten pelaamisen voi ottaa puheeksi työssä tai kotona? Tähän koosteeseen on poimittu vinkkejä ja materiaaleja pelikeskustelun aloittamiseen, ongelmallisen pelaamisen arviointiin sekä lapsen ja nuoren itsesäätelyn tukemiseen.

Ongelmallista pelaamista vai ajanvietettä?

Omia tai lähipiirin nuoren tapoja ja rutiineja on hyvä seurata ja pohtia pelaamista ajankäytön, sosiaalisten suhteiden ja arjen hallinnan näkökulmasta. On kuitenkin hyvä huomioida, että pelit ovat tärkeä ja merkityksellinen osa monen lapsen ja nuoren elämää. Pelit on usein rakennettu siten, että ne houkuttelevat jatkamaan peliä – se on yksi osa pelien viehätystä. Termiä ”peliriippuvuus” viljellään mediakeskustelussa varsin herkästi. Lasten ja nuorten kohdalla turhaa puhetta peliriippuvuudesta tai -addiktiosta tulisi kuitenkin välttää. Valtaosalle pelaajista digitaalinen pelaaminen on ajanvietettä ja harrastus, joka myös kehittää erilaisia taitoja. Osalle pelaajista (8-12 % ) digipelaaminen tuottaa kuitenkin ongelmia. Vakava-asteinen ongelmallinen digipelaaminen on tulossa kansainväliseen tautiluokitukseen (ICD-11) vuonna 2020 nimityksellä pelihäiriö.