MONILUKUTAITOA SYVENTÄMÄSSÄ: Me ja ne — näkökulmia polarisaatioon

Kun pohdimme nykyisen mediakulttuurin haasteita, keskusteluilmapiirin ongelmia tai luotettavien ja epäluotettavien lähteiden tunnistamista, yhä useammin puhumme myös polarisaatiosta.

Polarisaation tunnistaminen ja ilmiön tarkempi ymmärtäminen voikin tukea tärkeällä tavalla kriittistä lukutaitoa ja vahvistaa monilukutaitoa. Vaikka käsite on arkipäiväistynyt, se ei välttämättä ole aivan yksinkertainen, joten on paikallaan tehdä selkoa, mitä polarisaatio voi merkitä juuri mediakasvatuksen näkökulmasta.

Alta löydät kolme harjoitusta, jotka ohjaavat pohtimaan, miten samasta aiheesta voi saada erilaisen käsityksen ja erilaista tietoa lähestymällä sitä eri näkökulmista; millaiset mediakulttuurin mekanismit vaikuttavat kohujen syntyyn; ja miten ennakko-oletukset kytkevät mielessämme tietynlaiset aiheet tietynlaisiin ihmisiin.

Harjoitusten alapuolelta löydät kolme tietolaatikkoa, joista voit lukea lisää polarisaatiosta, mediasta ja medialukutaidosta.

Sama aihe, eri faktat?

Kokeile kaverin kanssa, miten näkökulma vaikuttaa näkemäänne tietoon!

Kohunpurkaja

Syvenny somekohujen käänteisiin: miksi niin moni keskustelu kärjistyy?

Kuka puhuu?

Testaa ennakko-oletuksiasi ja yhdistä sitaatit oikeaan puhujaan!

Mitä polarisaatio on?

Pohjimmiltaan polarisaatio eli “kaksinapaistuminen” tarkoittaa prosessia, jossa eri ryhmien välinen vastakkainasettelu tulee näkyväksi ja syvenee. Ryhmien välisten erojen merkitys kasvaa: erot eivät näyttäydy enää pelkästään erilaisuutena, vaan myös selkeästi rajana oikean ja väärän, ja polarisaation syvetessä jopa hyvän ja pahan välillä.

Tämän vuoksi polarisaatio edetessään typistää erilaiset näkemykset, arvot, asenteet ja mielipiteet nimenomaan kahteen toistensa vastustajina näyttäytyvään leiriin. Muuttuu yhä vaikeammaksi jättäytyä puolueettomaksi, epäröidä tai vaieta, tai ehdottaa muita näkökulmia näiden kahden vastapoolin rinnalle. Oikean ja väärän välillä ei ole muita vaihtoehtoja – “olet puolellamme tai meitä vastaan”.

Polarisaatiosta yhteiskunnallisena ilmiönä saat lisää tietoa tutustumalla esimerkiksi Depolarize-hankkeen työkalupakkiin.

Media ja polarisaatio

Median ja polarisaation yhteyttä on tutkittu eri näkökulmista ja siitä puhutaan myös arkisella tasolla paljon. Kärjistävätkö mediat omalla toiminnallaan vastakkainasetteluja? Ruokkivatko somealgoritmit kuplautumista? 

Polarisoituvassa julkisessa keskustelussa sosiaalisen median ja perinteisen median toimintalogiikat kytkeytyvät yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Populistiset kärjistykset, uhkakuvien maalailu ja vastustajien voimakas kritisointi ovat osoittautuneet tehokkaiksi viestinnän keinoiksi, sillä voimakkaita tunteita herättävät viestit keräävät parhaiten huomiota sekä algoritmien ohjaamassa someympäristössä että yksittäisten juttujen lukijamääriä jatkuvasti seuraavassa verkkojournalismissa.

Sosiaalisen median ja polarisaation yhteydessä puhutaan usein “kuplautumisesta”: tällä tarkoitetaan sitä, kuinka somealgoritmit seuraavat käyttäjän mieltymyksiä ja syöttävät ensisijaisesti sisältöjä, joiden kanssa käyttäjä on jo samaa mieltä. Omia ennakkokäsityksiä mukailevaan sisältöön tartumaan mieluummin myös siksi, että vahvistusvinoumana tunnettu psykologinen efekti ohjaa tähän. 

Tutkimukset kuitenkin myös kyseenalaistavat kuplautumisilmiötä: polarisaatiota voi toisaalta voimistaa myös se, että ihmiset nimenomaan näkevät myös toisiin kupliin eli törmäävät myös itsensä kanssa eri mieltä olevien sisältöihin – mutta lähinnä kaikista pöyristyttävimpiin ja stereotyyppisimpiin versioihin niistä. Tämän vuoksi “kuplien kohtaamiset” eivät johda dialogiin ja erimielisyyden ymmärtämiseen, vaan viholliskuvien vahvistumiseen ja keskustelun polarisoitumiseen entisestään.

Tunteita kuohuttavat yksinkertaistukset ja kiistelyt leviävät sosiaalisen median alustoilta helposti myös perinteiseen mediaan ja journalismiin, koska niiden nähdään tuottavan yhteiskunnalliseen keskusteluun kipinöivää draamaa ja yleisöä kiinnostavaa jännitettä. Media otsikoineen voi siis osallistua polarisaation ruokkimiseen myös tahattomasti, yrittäessään saada yleisöt kiinnostumaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tähän median ja polarisaation vuorovaikutukseen pyritään puolestaan tarttumaan erilaisissa journalismin sisäisillä uudistusliikkeillä ja journalismin ihanteita koskevilla keskusteluilla.

Medialukutaito ja polarisaatio

Kun puhumme informaatiolukutaidosta, lähdekritiikistä ja tiedon luotettavuuden arvioinnista, ensimmäinen ja usein tärkein askel on tunnistaa selkeästi virheelliset väittämät ja erottaa paikkansapitävä tieto epätodesta. Tässä apuna toimivat muun muassa disinformaation ja misinformaation käsitteet: joskus harhaanjohtavaa tietoa levitetään tarkoituksella, usein myös vahingossa ja tietämättömyyttään.

Monessa polarisaatiota ruokkivassa keskustelussa on kuitenkin kysymys monimutkaisista asioista, joiden arvioiminen tosi-epätosi -akselilla ei ole yksiselitteistä. Usein eri mieltä voidaan olla jo siitä, mikä on faktaa ja mikä mielipidettä. Siksi myös disinformaatioksi nimittäminen ja epäluotettavaksi leimaaminen saattaa itsessään ruokkia polarisaatiota – onhan esimerkiksi “valemedia” jo poliittisissa kamppailuissakin käytetty lyömäase, jolla pyritään mitätöimään vastustajien uskottavuus.

Totuus-vale -jaottelu onkin usein liian kapea lähtökohta sotkuisen mediaympäristön arvioimiseksi – tätä pohditaan selväsanaisesti Sisältösekaannuksen selviytymisoppaassa. Selviytymisopas nostaa totuutta arvioivan tietokriittisyyden rinnalle myös merkityksiä purkavan kriittisyyden, vuorovaikutuskriittisyyden ja itsensä tuntevan kriittisyyden. Näin päästään kiinni myös erilaisiin arvoihin ja valintoihin mediatekstien taustalla, julkiseen keskusteluun osallistuvien valtasuhteisiin sekä mediaa vastaanottavan omaan itsetuntemukseen ja tunnetaitoihin.

Sisältösekaannuksen selviytymisoppaassa muistutetaan, että mediakasvatukseen kuuluva kriittisen asenteen peräänkuuluttaminen saattaa joskus myös ruokkia ajatusta, että jokaisen on itse pääteltävä ja päätettävä, mihin luottaa. Tähänhän esimerkiksi verkon salaliittoteorioista tuttu iskulause “do your own research” viittaa. Siksi kriittiseen lukutaitoon ohjaamisessa olisi hyvä pitää mukana keskustelussa ja arvioinnin kohteena paitsi yksilön oma suhde informaatioon ja tietoon, myös suhde ympäröivään yhteiskuntaan ja toisiin yksilöihin, jotka “tietävät toisin”. 

Kun polarisaatio vahvistuu ajatuksesta, että on valittava puolensa ja ne, keihin luottaa, polarisaatiota vastaan voidaan toimia korostamalla yhteyksiä erilaisuuksien välillä. Olisi tärkeää tunnistaa ja arvostaa oikeaa tietoa tai hyviä kriittisiä huomioita silloinkin, kun niiden lähde on muutoin eri linjoilla itsen kanssa. Moniarvoisessa yhteiskunnassa ja monenkirjavassa mediakulttuurissa kysytään näet myös kykyä ymmärtää, miksi muut kenties ajattelevat toisin.

Tämä ei tietenkään tee tarpeettomaksi kysymystä siitä, kuka viestiä levittää. On selvää, että erilaisissa mediaympäristöissä törmää myös tarkoituksella keskustelua hämmentäviin ja harhaanjohtaviin toimijoihin. Polarisaatiopohdintoja voikin ajatella kriittistä lukutaitoa syventävänä ymmärryksenä: perusasiat faktojen arvioimisesta on opittava ensin. Mutta mediakasvattajan on hyvä pitää mielessä, että on eri asia arvioida, miksi jokin tieto on arveluttavaa, kuin yleistää, että tietynlaiset ihmiset tai tiedon lähteet ovat arveluttavia.

Tämä Mediakasvatusseuran materiaali on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Creative Commons -lisenssi

Materiaali on tuotettu Mediakasvatusseuran Monilukutaitoa vahvistamassa -hankkeessa, joka on rahoitettu Opetushallituksen Lukuliike-ohjelmasta.

© Copyright - Mediakasvatusseura ry - Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Powered by jannelahtela.fi