Mediakasvatusmyönteisen kulttuurin edistäminen

Mediakasvatuksen alueellinen kehittäminen lähtee usein liikkeelle yksittäisistä ihmisistä. Tavoitteena on usein juurruttaa mediakasvatuksen kulttuuri paitsi omaan organisaatioon, myös innostaa muita ihmisiä mukaan oman alueen tai paikkakunnan mediakasvatustalkoisiin. Jotkut toimintamallit ja muodot jäävät yrityksiksi ja yksittäisiksi kokeiluiksi, toiset jäävät elämään pidempään. Kokeilua ja erehtymistä ei pidä pelätä. On kuitenkin hyvä miettiä, miten toiminta saadaan juurrutetuksi alueelle niin, että se ei lepää yhden ihmisen varassa ja että toiminnan kehittymisestä kannetaan huolta yhdessä. Myös kohderyhmän sitouttaminen toiminnan suunnitteluun on hyvä pitää mielessä, jotta mediakasvatustoiminta todella ”osuu” kohderyhmään. Jos toimintaa suunnataan lapsille ja nuorille, on tärkeää pohtia miten heitä voidaan ottaa mukaan jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Lasten ja nuorten osallistuminen hankkeen suunnitteluun, toteutukseen ja onnistumisen arviointiin tärkeää ja lisää myös onnistumisen mahdollisuuksia, kun kohderyhmää huomioidaan prosessin jokaisessa vaiheessa.

”Onnistuneen alueellisen yhteistyön salaisuus on yhteiset alueelliset eri alojen ihmisten tapaamiset, joissa on varattu tarpeeksi aikaa vapaalle keskus telulle, tutustumiselle ja ideoimiselle.”

Alueellinen mediakasvatusstrategia on yksi tapa hahmottaa, mitä toimintaa ollaan tekemässä, miksi ja mihin toiminnalla tähdätään. Strategian tehtävä ei ole olla virallinen asiakirja, vaan siihen voi suhtautua työsuunnitelmana, joka sitoo toimijoita yhteisiin tavoitteisiin. Strategiaan voi myös palata säännöllisesti ja katsoa, onko tavoitteisiin päästy. Tavoitteiden kirjaaminen on hyvä siksi, että toiminnan laadulle ja määrälle saadaan mittarit. Mittarit ovat tärkeitä työvälineitä, kun rahoittajalle perustellaan miksi hanketta tulisi rahoittaa nyt ja jatkossa.

”Yhteistyö on onnistunutta, kun osallistujat ovat tyytyväisiä ja haluavat lisää samanlaista toimintaa.”

Yksi hyväksi havaittu tapa on tutustua olemassa oleviin linjauksiin ja asiakirjoihin, joissa mediakasvatus asemoidaan osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Näistä asiakirjoista löytyy myös perustelut mediakasvatustoiminnan tarpeellisuudelle ja sieltä poimitut näkökulmat jämäköittävät omaa arkista työtä, auttaen perustelemaan miksi minä teen juuri nyt tätä ja mihin toimintamme tähtää. Tällaisia asiakirjoja ovat esimerkiksi:

• opetussuunnitelmat
• mediakasvattajan eettiset periaatteet
• kotimaiset ja kansainväliset lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvät toimenpide- ja politiikkaohjelmat
• lasten oikeuksien sopimus
• viranomaisten ja erilaisten asiantuntijaryhmien linjaamat mediakasvatuksen suuntaviivat

Näistä keskeisimmät löydät Luettavaa-listasta oppaan loppuosasta (luku 9). Useat ammattikunnat ovat myös linjanneet omia sisäisiä tavoitteita, eettisiä linjauksia ja toimenpide-ehdotuksia, joihin voi tutustua. Strategia kannattaa rakentaa alueellisista lähtökohdista ja sitoa esimerkiksi kunnan omaan kulttuuristrategiaan. Näin se myös linkittyy luontevasti isompaan kokonaisuuteen eikä jää irralliseksi asiakirjaksi. Mediakasvatukseen liittyvä strategia on hyvä myös julkaista näkyväksi alueellisille sidosryhmille, kohderyhmille sekä valtakunnalliselle verkostolle. Näin hyvät käytänteet leviävät ja muut voivat hyötyä alueellisen yhteistyön hedelmistä.

Strategiatyön tueksi kysymyksiä:

• Mitkä ovat mediakasvatustoimintamme yhteiset arvot? Esimerkiksi: ”Mediakasvatustoimintamme on laadukasta, tavoittavaa ja tunnustettua jokaisen osallistuvan organisaation toimintakulttuurissa.”
• Mikä on toimintamme visio, yhteinen suuri päämäärä? Esimerkiksi: ”Kaikki kunnan lapset ja nuoret pääsevät mediakasvatustoiminnan piiriin vuonna 2020”.
• Mitkä ovat toimintamme päämääriä käytännössä? Esimerkiksi: ”Lasten ja nuorten mediataidot vahvistuvat – tuotetaan oppitunteja, työpajoja ja materiaaleja koulujen ja nuorisotoimen käyttöön. Opettajien mediakasvatusosaaminen vahvistuu – järjestetään täydennyskoulutusta kaikille opettajille.”
• Miten toimintaympäristö ja -kulttuureja täytyy muuttaa että päämääriin päästään? Esimerkiksi: ”Kunnalla ei ole rahaa mediakasvatustoimintaan – etsitään vaihtoehtoiset rahoituskanavat. Opettajia on vaikea saada koulutuksiin – toteutetaan kysely, jonka avulla selvitetään missä muodossa koulutus voisi onnistua.”
• Miten päämääriin pääsyä arvioidaan? Esimerkki: ”Toimintaan osallistuneiden määrä, koulutettavapäivät, osallistujakyselyt ja muu arviointimateriaali.”
• Miten kohderyhmä osallistetaan toiminnan suunnitteluun? Esimerkki: ”Oppilailta ja opettajilta kysellään, millaista toimintaa he haluavat ja millaisessa muodossa. Oppilaiden ja opettajien osaamista hyödynnetään toiminnan toteuttamisessa ja arvioinnissa”

Strategioilla on toisinaan ikävä taipumus jäädä tekemisen jälkeen mappiin. Hyvin tehty strategia on kuitenkin käyttökelpoinen työväline ja ohjaa mediakasvatusmyönteisen kulttuurin juurruttamista. Alueellisen mediakasvatustyön kehittämiseen kannattaa pitkällä tähtäimellä sitouttaa myös vaikkapa paikallisen korkeakoulun opiskelijoita, jotka voivat tehdä osana opintojaan selvityksiä, kyselyjä ja kartoituksia, joiden avulla saa arvokasta tietoa toiminnan onnistumisesta ja tuloksista. Näitä tietoja voi myös hyödyntää rahoituksen hankinnan tukena.