Kulttuurisensitiivisyys

Kulttuurisensitiivisyydellä tarkoitetaan sitä, että arvioidaan kriittisesti ihmisten taustojen ja niitä koskevien oletusten vaikutuksia siihen, miten kohtaamme muita. Oletukset eivät aina tai useimmissa tapauksissa ole tiedostettuja, ja siksi niiden pohtimiseen on hyvä varata aikaa. Nuorisotyössä kulttuurisensitiivisyyden käsite kytketään usein sukupuolisensitiivisyyteen. Toisinaan puhutaan monikulttuurisesta nuorisotyöstä. Kulttuurisensitiivisessä työotteessa huomio ei kuitenkaan kohdistu pelkästään “monikulttuuriseksi” luokiteltuihin ryhmiin vaan siihen, miten kulttuuriin ja taustaan liittyviä oletuksia tehdään kaikkien kohdalla. Lisäksi huomioidaan “kulttuurin” tai “monikulttuurisuuden” kaltaisiin ilmauksiin liitettyjen merkitysten muuttuva luonne. Sukupuolisensitiivisyydessä tiedostetaan sukupuolen ja muiden ihmisyyden piirteiden vaikutus ihmisen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Sukupuolisensitiivinen työote kiinnittää huomiota sukupuolen näkökulmasta siihen, miten ihmisiä kohdataan ja kohdellaan.

Airin Bahmanin ja Veronika Honkasalon mukaan rasisminvastaisten työtapojen kehittämisen pitäisi olla olennainen osa monikulttuurista työotetta. Tätä myös nuoret toivovat nuorisotyöltä. Sensitiivinen työote nuorisotyössä ei merkitse pelkästään sitä, että toiminnassa pyritään huomioimaan nuorten erilaiset taustat ja muut erot. Yhtä tärkeää on, että nuorten kanssa työskentelevä aikuinen pyrkii tiedostamaan omat arvonsa ja asenteensa eikä toisaalta sanele niitä nuorille heidän puolestaan.

Kulttuurisensitiivisyyteen kuuluu aktiivinen antirasistinen suuntautuminen. Kukaan meistä ei ole normien ja valtarakenteiden ulkopuolella. Moninaisuutta edistävä työ ei toisaalta tule koskaan valmiiksi, vaan rasismin kaltaisten ilmiöiden purkaminen vaatii jatkuvaa toimintaa, jota on tehtävä itse, muiden kanssa ja koko yhteiskunnassa. Tutkija Veronika Honkasalo kirjoittaa, että “rasisminvastaisuutta tulisi pitää entistä enemmän monikulttuurisen työn lähtökohtana, jossa monikulttuurisuus ymmärretään jatkuvana liikkeenä ja prosessina, johon ei välttämättä voi esittää valmiita malleja ja työkaluja”.

Käytännön toiminnassa kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisyys voivat näkyä sekä kaikille avoimessa toiminnassa että suljetussa ryhmätoiminnassa tehtävissä valinnoissa. Tilanteesta ja ryhmästä riippuen voi paras ratkaisu joskus olla kaikille suunnattu avoin toiminta ja joskus taas esimerkiksi pelkästään tytöille tai pakolaistaustaisille nuorille kohdennettu toiminta. Muiden mediasta meidän mediaksi -hankkeessa on esimerkiksi järjestetty kaikille sukupuolille avoimia sekaryhmiä sekä ainoastaan tytöille ja nuorille naisille suunnattua toimintaa. Sekaryhmien osallistujakunta osoittautui hyvin poika- ja miesvaltaiseksi, joten sukupuolen huomioimiselle toiminnassa oli perustellusti tarvetta. Myös kohdennetussa toiminnassa on tärkeää huomioida sukupuolen moninaisuus ja välttää oletusten tekemistä kenenkään sukupuolesta.

Kulttuuri- ja sukupuolisensitiivinen työote ei pyri luomaan uusia eroja vaan tunnistamaan jo olemassa olevia eroja ihmisten välillä, jotta niistä syntyviä kielteisiä ilmiöitä voidaan minimoida ja pyrkiä kohti yhdenvertaisuutta. Kielteisesti nuoriin vaikuttavia ilmiöitä voi olla hyvin monenlaisia: esimerkiksi erot kielitaidossa, suomalaisen mediaympäristön ja muun kulttuurin tuntemus tai pääsy tietokoneiden ja niiden ohjelmien kaltaisiin materiaaliresursseihin. Kulttuurisensitiivisyyden tarkoitus ei ole erotella ihmisiä uusiin ryhmiin vaan tunnistaa sellaisia ympäristön ja toiminnan esteitä, joita poistamalla voidaan vahvistaa eri taustoista tulevien ihmisten osallisuutta ja toimijuutta.