Kolme kysymystä juttusarjassa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Mediakasvatusseura on ollut yhteistyössä DECA (Demokratian episteeminen toimintakyky algoritmien aikakaudella)-hankkeen kanssa. Useiden eri alojen ja organisaatoiden edustajista koostuva tutkimushanke tutkii, miten tieto liikkuu ja muotoutuu yhteiskunnassa aikana, jolloin algoritmit vaikuttavat yhä enemmän siihen, mitä tietoa näemme ja miten sitä ymmärrämme.
1. Mikä on DECA-hanke ja mitä siinä tehdään?
DECA-hanke (Demokratian episteeminen toimintakyky algoritmien aikakaudella, https://www.decatutkimus.fi/) tutkii, miten tieto liikkuu ja muotoutuu yhteiskunnassa aikana, jolloin digitaaliset algoritmit vaikuttavat yhä enemmän siihen, mitä tietoa näemme ja miten sitä ymmärrämme.
Episteeminen eli tiedollinen toimintakyky tarkoittaa kansalaisten oikeutta saada luotettavaa tietoa, tulla kuulluksi ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Yhteiskunnan tasolla se tarkoittaa kykyä tehdä perusteltuja ja kestäviä poliittisia päätöksiä.
DECA-hankkeen tavoitteena on vahvistaa demokratian edellytyksiä. Tutkimme, miten ihmiset, yhteisöt ja instituutiot kohtaavat aikamme tiedollisia haasteita, kuten disinformaatiota, ja miten epätasa-arvo tiedonsaannissa ja osallisuudessa syntyy. Haluamme nostaa esiin erityisesti niiden ihmisten ja ryhmien ääniä, jotka usein jäävät keskustelun ulkopuolelle.
DECA on suuri tutkimuskonsortio, jota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto. Neuvoston rahoittamissa hankkeissa keskeisenä tavoitteena on tuottaa tietoa paitsi tutkimusyhteisölle, myös tukemaan eri sidosryhmien toimintaa. Meillä on tutkijoita Helsingin, Itä-Suomen, Tampereen ja Aalto-yliopistoista sekä Nuorisotutkimusseurasta. He edustavat muun muassa viestintää, sosiologiaa, psykologiaa, oikeustiedettä ja tietotekniikkaa. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat ministeriöt, kansalaisjärjestöt ja mediat; Mediakasvatusseuran lisäksi esimerkiksi Faktabaari, KAVI, Sitra ja Liikenne- ja viestintäministeriö.
2. Mitä hankkeen tulokset kertovat luottamuksesta mediaan?
DECA:ssa on pohdittu tiedon omistajuutta ja medialuottamusta monin tavoin, mm. kyselyjen ja haastattelujen avulla. Olemme esimerkiksi vertailleet mediapäättäjien ja yleisöjen ymmärrystä siitä, mikä on median rooli yhteiskunnassa, millä tai kenellä on vaikutusvaltaa mediaan ja mitkä seikat rakentavat medialuottamusta. Meidän ja monet muutkin tutkimukset todentavat, että Suomi on edelleenkin korkean medialuottamuksen maa.
Kiinnostavaa on, että media ja yleisöt ovat samaa mieltä luottamuksen osatekijöistä – ajankohtaisuus on journalismin merkittävin määre yhteiskunnassa niin ammattilaisten kuin yleisöjen näkökulmasta – mutta siinä missä päätoimittajat vannovat journalististen periaatteiden nimeen, yleisön mielestä journalismiin eniten vaikuttavat tekijät ovat kaupallisia tai ainakin mediapäättäjien mielipiteiden ja toimien seurausta. Olemme pohtineet, että yleisöjen korkea luottamus mutta kriittisyys on osin vankan medialukutaitokasvatuksen seurausta: ymmärretään median toimintaperiaatteet ja osataan vaatia laatua – samalla kun tiedetään, että kotimainen media on luottamuksen arvoinen.
DECA:ssa on myös haastateltu niitä, jotka eivät luota valtavirran tiedotusvälineisiin. He ovat yllättävän moninainen ryhmä, joista moni on tiedon suurkuluttaja. Usealle vedenjakajana oli korona-ajan rokotteisiin ja rajoitteisiin liittynyt uutisointi. Haastateltavien mielestä media lietsoi korona-aikana pelkoa ja ohjasi yleistä mielipidettä.
Olemme muutamassa alahankkeessa käsitelleet erityisesti nuoria. DECA julkaisi esimerkiksi jo keväällä 2023 koosteen siitä, mitä tiedämme nuorten mediasuhteesta eri tutkimusten valossa. Siinä nostamme esiin mm. sen, että nuorille verkkoyhteisöt korostuvat tiedonsaannissa ja luottamuksessa, mutta että uutisten välttely ja informaatioähky ovat heille todellisia ongelmia. Viihtyminen motivoikin nuoria enemmän kuin tieto ja yhteiskunnallisuus. Tämä ei ole ihme, sillä he kokevat, että nuorten näkemyksiä kuullaan mediassa melko huonosti tai erittäin huonosti.
DECA:n oman kansallisen kyselytutkimuksen valossa (2022) nuorten mediakulutus ja luottamus eivät useinkaan kulje käsi kädessä. Luotettavista perinteisistä uutis/tietolähteistä nousee esiin Yleisradio (jopa 70% 15-24-vuotiaitten ikäryhmästä luottaa täysin). Melko luotettuja ovat myös lehdistö ja kaupallinen televisio ja perhe/ystävät. Somevaikuttajia kohtaan luottamusta ei juurikaan ole: jopa neljännes vastaajista ei luota heihin lainkaan. Some- ja videoalustat eivät samoin herätä suurta luottamusta, vaikka niillä viihdytäänkin ahkerasti.
Nuorten tekoälylukutaitoa, eli sitä miten nuoret pystyvät erottamaan erilaisten tekoälyjen vaikutuksia elämäänsä, voidaan kuitenkin harjoitella. Nuorten kanssa olisikin hyvä testailla ja kokeilla erilaisia palveluita, että he tiedostavat millaista materiaalia generatiivisella tekoälyllä voidaan tuottaa. Mediakasvatuksen näkökulmasta onkin olennaista, että nuoret tietävät miten helppoa on luoda valeuutisia tai kuvamateriaalia mistä aiheesta tahansa, että opimme suhtautumaan kuluttamaamme mediaan kriittisesti. Nuorisotyössä olisi myös hyvä tutustua tekoälyn mahdollisuuksiin saavutettavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi tämän hankkeen kohderyhmällä, etsivän nuorisotyön asiakkailla, voi olla esimerkiksi oppimisvaikeuksia, jolloin tekstin kirjoittaminen tai lukeminen voi olla hankalaa. Tekoälyä hyödyntämällä voidaan saada esimerkiksi pitkistä Kelan päätöksistä tiivistelmä. Tekoäly voidaan saada lukemaan se ääneen ja siihen voidaan kirjoittaa vastine sanelemalla ja täydentämällä sitä ChatGPT:n kaltaisilla laajoilla kielimalleilla.
3.Mitä hankkeessa on saatu selville digitaalisesta informaatiolukutaidosta?
DECA:n ensimmäisiä tapahtumia hankkeen alettua oli yhdessä partneri Faktabaarin ja toisen tutkimusprojetin IMAGINE:n kanssa järjestetty pyöreän pöydän keskustelu tammikuussa 2023 teemasta mitä on digitaalinen informaatiolukutaito – ja mitä sen pitäisi olla. Se kokosi yhteen toimijoita niin politiikanteon, kansalaisjärjestöjen kuin opetuksen ja tutkimuksen piiristä. Keskustelun perusteella laadittiin mm. julkilausuma hallitusohjelmaan, jossa peräänkuulutettiin digitaalisen sivistyksen keskeisyyttä osana kansalaistaitoja: “Digitaalisen toimintaympäristön muutoksen ymmärtäminen vaatii osaamisen päivittämistä kaiken ikäisiltä ihmisiltä, jotta disinformaatiota, negatiivista informaatiovaikuttamista, vihapuhetta, salaliittoteorioita ja muita digimaailman lieveilmiöitä pystytään tehokkaasti torjumaan.”
Kansallisessa kyselytutkimuksessamme kysyttiin vastaajien kokemuksia disinformaatiosta sekä heidän omia arvioitaan kyvyistään tunnistaa valheellista tietoa mediassa ja sosiaalisen median palveluissa. Jopa noin 70 prosenttia kokee pystyvänsä havaitsemaan nk. valeuutiset. IMAGINE-projektin kanssa pohdimme kuitenkin myös sitä, mistä ihmisten kokemus omista media- ja digitaidoista rakentuu. Kokemus saattaa monilla vastaajilla ja yleisemminkin sekoittua käyttötaitoihin. Nuoret arvioivat omat mediataitonsa paremmiksi kuin vanhemmat ikäluokat. Saattaa siis syntyä käsitys, että näppärinä digitaalisten laitteiden käyttinä ja median kuluttajina nuorilla on myös korkea mediaitseluottamus. Silti kaikenikäisillä on voimakas kokemus vaikkapa vaikeasti hallittavasta informaatiotulvasta. Tämä saattaa enteillä sitä, että luottamus digimediaan heikentyy entisestään ja myös perinteisen kansallisen median luotettavuus yleisöjen silmissä alkaa rapautua, jos kokemus omista kyvyistä ymmärtää digiajan monimuotoista mediakenttää ja -sisältöjä heikkenee.
Harvemmin keskustellaan viestintärakenteisiin ja -politiikkaan liittyvistä lukutaidoista, mutta tämä on yksi DECA:n keskeisiä tutkimuskohteita. Toukokuussa DECA julkaisee yhdessä kumppaniensa RARE median ja Faktabaarin kanssa videotietoiskuja nuorten digitaalisesta informaatiolukutaidosta ja mm. EU:n Digipalvelusääntöjen tarjoamista uusista käyttäjän oikeuksista nuorten näkökulmasta.
Kirjoittaja
Kysymyksiin vastasi yliopistotutkija Minna Aslama Horowitz. Minna työskentelee DECA-hankkeen vuorovaikutusvastaavana. Sen ohella hän tutkii tiedollisia oikeuksia kansalaisten sekä kansallisen ja eurooppalaisen mediapolitiikan, erityisesti julkisen palvelun sekä media- ja informaatiolukutaidon, näkökulmasta.