Kolme kysymystä juttusarjassa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä artikkelissa tarkastellaan Mediakasvatusseurassa harjoittelijana toimineen Eevi Savolaisen opinnäytetyötä mediatuotannon tradenomi-opintoihinsa.
1.Mitä opinnäytetyössä tutkittiin ja mikä sen tarkoitus on?
Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin nuorisotyöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia sosiaalisessa mediassa tehtävästä työstä. Sosiaalisen median käytöstä on tullut nuorisotyön keskeinen osa, mutta tutkimuskyselyn vastausten perusteella sen käytännöt vaihtelevat ja sen käyttö aiheuttaa työntekijöiden keskuudessa ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Sen lisäksi työntekijöiden vaihtelevat taidot ja asenteet sosiaalista mediaa kohtaan tuovat mukanaan haasteita.
Opinnäytetyön tarkoitus on avata tämänhetkistä sosiaalisessa mediassa tehtävää työtä, jäsentää sen tarkoituksia, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Toimenpiteiden myötä toivottavasti myös yhtenäistää käytäntöjä ja sekä antaa ymmärrystä millaista tukea työntekijät tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa. Sosiaalinen media on tärkeä työväline nuorisotyössä ja sen käyttöä tulee kehittää systemaattisesti ja tukea työntekijöitä paremmin, jotta se voi palvella nuorten tarpeita ja nuorisotyön tavoitteita entistä paremmin.
Tutkimuksen aineisto koostuu loka-marraskuussa 2024 toteutetusta kyselytutkimuksesta, joka kohdistettiin Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden nuorisotyöntekijöille. Kyselyyn vastasi 55 vastaajaa, joista 53 vastaajaa työskenteli suoraan nuorten parissa. Tulokset osoittivat, että työn sisältö vaihtelee ja työntekijöiden digiosaamisessa on suuria eroja. Työ nähdään pääosin mielekkäänä, mutta sen organisointiin ja resursseihin kaivataan parannuksia.
2. Mitkä ovat nuorisotyön suurimmat haasteet sosiaalisen median käytössä?
Tutkimuskyselyn vastausten perusteella sosiaalisen median alustoilla tehtävä työ oli hyvin pitkälti työntekijän omalla vastuulla niin sisällöllisesti kuin tavoitteellisestikin. Se mitä, miten ja minkä verran työtä sosiaalisessa mediassa tehtiin, oli riippuvaista työntekijän omasta kiinnostuksesta sosiaalisen median kanavia kohtaan. Taitotaso digitaalista työtä kohtaan saattoi vaihdella työntekijästä riippuen paljonkin ja se millaista tukea nuori sai, oli täysin riippuvaista työntekijän omasta osaamisesta. He, kenellä osaaminen oli vähäistä, oli todennäköisimmin myös heikko ymmärrys sosiaalisen median ilmiöistä, trendeistä, riskeistä, haasteista, mahdollisuuksista sekä ylipäätään mediatodellisuudesta, jossa tämän päivän nuoret elävät. Voidaan ajatella, että nuorisotyöntekijän läsnäolo sosiaalisessa mediassa viestii nuorille, sen olevan turvallinen paikka. Tämä on osittain harhaa, jos työntekijät itsekään ei tiedä kuinka alustoilla ja verkossa toimitaan turvallisesti.
Sosiaalisessa mediassa tehtävään nuorisotyöhön liittyen nähtiin paljon toisistaan eriäviä riskejä ja haasteita. Huolenaiheet vaihtelivat täysin vastaajasta riippuen saavutettavuudesta tietosuojaan. Työntekijöiden näkökulmasta vastauksissa pohdittiin jonkin verran omaa osaamista ja sen puutetta sosiaaliseen mediaan liittyen. Myös oma ja nuorten hyvinvointi nousi esiin monissa vastauksissa.
Kyselytutkimuksen vastausten perusteella sosiaalisessa mediassa tehtävä työ sisälsi enimmäkseen nuorisotalon omasta toiminnasta markkinointia. Sosiaalisen median kanavissa tavoitettiin pääasiassa nuorisotalon omia nuoria ja heidän vanhempiaan, mutta nuorten kanssa keskustelu sosiaalisen median alustoilla oli suhteellisen vähäistä vastanneiden keskuudessa. Nuorten kynnys ottaa puheeksi vaikeita asioita, kuten kiusaamista, oli matalampi. Sosiaalisen median alustoilta keskustelu siirtyi yleensä nuorisotalolle.
Yksi iso haaste sosiaalisessa mediassa tehtävää työtä kohtaan oli se, että sitä johdetaan vaihtelevasti tai sitä ei johdeta lainkaan. Työntekijät käsittelivät sosiaalisessa mediassa kohtaamiaan asioita hyvin pitkälti yksin. Sosiaalisen median henkisesti kuormittavat aiheet ja niiden käsittely olivat työyhteisöissä ja esihenkilön kanssa yleensä ajankohtaisia vasta, kun nuoresta heräsi vakava huoli. Tällöinkin työntekijän hyvinvointi jäi usein toissijaiseksi, unohdettiin kokonaan tai työntekijä ei osannut pyytää tai vaatia itselleen tukea. Sosiaalisessa mediassa enemmän työtä tekevät kokivat, ettei heidän työtään arvostettu ja pahimmillaan se saattoi aiheuttaa työyhteisön sisällä konflikteja.
3. Miten sosiaalisen median käyttöä voidaan kehittää nuorisotyössä?
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että työtä sosiaalisen median alustoilla tehdään jo paljon. Kyselytutkimuksen vastauksissa toistui yksi toive: Sosiaalisessa mediassa tehtävä työ tulee normalisoida, tasa-arvoistaa talotyöhön verrattuna ja lisätä sen arvostusta. Sosiaalisessa mediassa tehtävälle työlle tulee asettaa tavoitteet ja määritellä, onko sen ensisijainen tarkoitus markkinoida toimintaa, olla nuorten tavoitettavissa vai jotain muuta. Kun tavoite on selkeä, on sen jälkeen huomattavasti helpompaa käydä keskustelua sosiaalisessa mediassa tehtävän työn sisällöistä ja siihen liittyvistä tarpeista. Niin työntekijän itsensä, kuin myös työyhteisön kanssa.
Ehdottoman tärkeää olisi huolehtia nuorisotyöntekijöiden kouluttamisesta laadukkaasti ja kokonaisvaltaisesti sosiaalisen median sovelluksista, ilmiöistä, sisällöistä ja sen tuotannosta ja mediakasvatuksesta. Toivottiin paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa tehtävään työhön liittyen. Ilmiöistä ja nuorten käyttämistä sovelluksista toivottiin tietoa ja koulutuksia. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että näihin koulutuksiin kaikkien tulisi osallistua ja niitä järjestettäisiin säännöllisesti. Myös syventäviä koulutuksia toivottiin jonkin verran. Opinnäytetyö korostaa, että kaikkien ei jatkossakaan tule olla sosiaalisen median ammattilaisia, mutta perustiedot ja -taidot hallitsemalla voidaan jakaa vastuuta digitaalisen nuorisotyön suhteen työntekijöiden kesken.
Sosiaalisessa mediassa tehtävä työ on hyvin yksinäistä. Jos työyhteisössä ei ole rakenteita käydä sieltä nousseita aiheita läpi, niiden kanssa herkästi jäädään yksin. Esihenkilöllä on merkittävä rooli osata kysyä mitä on menossa ja huolehtia työntekijälle tarvittaessa oikeanlaista apua ja tukea. Esihenkilöllä tulee olla parempi käsitys siitä, minkälaista työn sisältö on ja millaista koulutusta työntekijä voisi kaivata työn kokonaiskuvan kannalta. Työntekijöiden jaksaminen tulee varmistaa digitaalisessa työympäristössä ja työhyvinvointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Sosiaalisessa mediassa tehtävän työn teemat voivat vaihdella paljonkin ja mitä isompia ja rankempia aiheita työntekijä joutuu siellä käsittelemään, sitä enemmän tarvitaan keskustelua ja tukea. Sisällöntuotannon mahdolliseen lisääntymiseen ja raaistumiseen esihenkilöiden tulisi valmistautua jo nyt kouluttamalla myös itseään. Tarvittaessa on matalalla kynnyksellä pystyttävä tarjoamaan työntekijälle esimerkiksi työnohjausta tai muita tukipalveluita työntekijän työhyvinvoinnin edistämiseksi.
Sosiaalinen media ei ole katoamassa, joten on tärkeää kehittää sitä suuntaan, joka palvelee nuorisotyön prosesseja, nuorisotyön perussuunnitelman työmuotoja sekä työntekijöiden ja nuorten hyvinvointia. Näin pystymme paremmin varautumaan ja reagoimaan tulevaisuuden ilmiöihin ja haasteisiin, joita digitalisoitunut arki meille tuo.
Opinnäytetyön pääset lukemaan Theseus-tietokannasta.
Kirjoittaja
Eevi Savolainen on nähnyt nuorten median tekemisen muutoksen 17 työvuotensa aikana. Mediatuottajana Helsingin nuorisopalveluiden Signaalimediassa hän on nähnyt, miten teknologian kehittyminen on muuttanut nuorten osallistumista ja mahdollisuuksia tuoda esiin omaa ääntään – viime vuosina erityisesti nuorten mielenterveyttä ja kiusaamista käsittelevien podcastien muodossa.