3 kysymystä: Saara Salomaa ehdottaa väitöskirjassaan mediakasvatustietoisuuden käsitettä varhaiskasvatuksen kehittämisen tueksi

2.11.2023

Kolme kysymystä on juttusarja, jossa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisasiantuntija (KT) Saara Salomaa esittelee väitöskirjansa ”Mediakasvatus osana varhaiskasvatuksen opettajien työtä ja koulutusta : Tulkintakehyksenä mediakasvatustietoisuus” taustoja ja tuloksia.

1. Mitä tutkit väitöskirjassasi ja miksi?

Tutkin mediakasvatusta osana varhaiskasvatuksen opettajien työtä ja tutkintokoulutusta Suomessa. Erityisenä tulkintakehyksenä toimi kehittämäni mediakasvatustietoisuuden käsite. Tämä käsite oli myös tutkimukseni keskeinen teoreettinen tulos.

Käyttämiäni empiirisiä tutkimusaineistoja olivat yhdeksän mediakasvatuksesta kiinnostuneiden varhaiskasvatuksen opettajien teemahaastattelut sekä yliopistojen varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmatekstit lukuvuodelta 2014–2015. Lisäksi tarkastelin varhaiskasvatuksen mediakasvatusta aiemman tutkimuksen sekä ohjaavien asiakirjojen avulla. Erityisesti kiinnitin huomiota varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (VASU) sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (EOPS), sillä ne ovat keskeisimmät varhaiskasvatustyön sisältöjä ohjaavat ja normittavat asiakirjat.

Päädyin tutkimaan tätä aihetta ensinnäkin siksi, että tiesin varhaiskasvatuksen mediakasvatuksessa olevan vielä paljon kehitettävää. Halusin tuottaa sellaista tietoa, joka voisi auttaa alaa eteenpäin. Toiseksi varhaiskasvatuksen väitöstutkimuksia opettajien työstä ja koulutuksesta suhteessa mediakasvatukseen ei aiemmin ole Suomessa tehty ollenkaan ja kansainvälisestikin erittäin vähän. Tutkitun tiedon tarve on siis ollut suurta. Kun aiempi koulutukseni on varhaiskasvatuksen alalta, aihe oli minulle henkilökohtaisestikin läheinen.

Mediakasvatustietoisuus valikoitui keskeiseksi teoreettiseksi käsitteeksi siksi, että sekä aiemman tutkimuksen että mediakasvatuksen työkokemukseni perusteella tiesin, että opettajien tavalla käsittää työnsä on merkitystä sille, miten mediakasvatustyötä tehdään – tai tehdäänkö ollenkaan. Mikäli mediakasvatustoimintaa halutaan vaikuttavasti kehittää, on siis kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia käsityksiä opettajilla on mediakasvatuksesta osana työtään.

2. Nosta kolme tärkeintä tutkimustulosta.

Ensinnäkin kokonaisuutena voi sanoa, että mediakasvatus on tullut osaksi varhaiskasvatuksen opettajien työtä ja koulutusta. VASU velvoittaa kaikki varhaiskasvatuksen tarjoajat sitä toteuttamaan, ja kaikki yliopistot huomioivat opetussuunnitelmissaan jotenkin mediakasvatuksen. Myös haastatellut opettajat kuvasivat monipuolisesti toteuttamaansa mediakasvatusta. Kehittämistarpeiden lisäksi varhaiskasvatuksen tavoitteelliseen mediakasvatukseen löytyy siis hyviä käytäntöjä kentältä.

Toiseksi on todettava, että mediakasvatuksen tavoitteisiin ja toteutukseen liittyy kuitenkin vielä runsaasti epäselvyyksiä. Esimerkiksi mediakasvatuksen rooli opetussuunnitelmissa vaihteli merkittävästi eri yliopistojen välillä, näkyvästi huomioidusta lähestulkoon olemattomaan, mikä herättää kysymyksen siitä, voidaanko tältä pohjalta toteuttaa tasalaatuisesti mediakasvatusta ympäri Suomen. Opettajat nostivat myös esiin sen, että koko henkilöstön osaaminen ei ole mediakasvatuksessa riittävällä tasolla. Tutkimukseen peilaten yllättävää oli, miten epäselvänä mediakasvatuksen ja sen tavoitteen eli medialukutaidon välinen suhde näyttäytyi empiirisessä aineistossa. Tätä yhteyttä olisi syytä selkiyttää, jotta aiheeseen vasta perehtyvät opettajat eivät turhaan hämmentyisi.

Kolmanneksi nostan mediakasvatustietoisuuden käsitteen ja sen mahdollisuudet toimia työkaluna mediakasvatuksen kehittämisessä. Opettajan toteuttaman mediakasvatuksen taustalla vaikuttavat käsitykset lapsista ja mediasta sekä mediakasvatuksen tavoitteista, keinoista ja merkityksestä. Näistä käsityksistä koostuu mediakasvatustietoisuus. Muuttuvassa mediaympäristössä jäsentynyttä ja perusteltua mediakasvatustietoisuutta tarvitaan, jotta osataan laadukkaasti tarttua olennaiseen ja kehittää pedagogiikkaa lasten tarpeita vastaavaksi. Jokainen mediakasvatusta työssään toteuttava voi pysähtyä tarkastelemaan omia käsityksiään, mutta mediakasvatustietoisuuden jäsennystä kannattaa käyttää myös työyhteisön yhteisen pohdinnan pohjana sekä koulutuksia ja oppimateriaaleja suunniteltaessa.

3. Yllättikö jokin tutkimustuloksissa?

Mediakasvatuksesta kiinnostuneiden opettajien haastatteluissa nousi hieman yllättävänkin vahvasti esille se, että mediakasvatusta haluttiin ajatella kasvatuksena suhteessa kaikenlaisiin medioihin. Jotkut opettajat esimerkiksi kokivat omaksi kehittämistavoitteekseen vähentää digilaitteiden osuutta mediakasvatuksessaan tai halusivat valistaa kollegoita ja lasten vanhempia siitä, ettei mediakasvatuksessa ole kyse vain laitteiden käytöstä.

Tässä ei sinällään ole mitään ihmeellistä, olenhan mediakasvattajana itsekin vahvasti tukemassa ajatusta laaja-alaisesti eri mediat huomioivasta mediakasvatuksesta. Tutkimustulokset kuitenkin muodostavat herkullisen ristiriidan suhteessa siihen varsin yleiseen koulutuspoliittiseen narratiiviin, jonka mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät osaa käyttää digilaitteita, ja laitteiden käyttöä sekä koulutusta niiden hyödyntämiseen tulisi lisätä. Nyt haastateltavina olikin medialaitteita sujuvasti ja tavoitteellisesti käyttäviä opettajia, jotka suhtautuivat silti (tai siksi?) kriittisesti digilaitteiden dominoivaan rooliin mediakasvatuksessa!

Opetussuunnitelmatutkimuksen myötä kävi myös ilmi, että tieto- ja viestintäteknisiä taitoja oli opetettu opettajaopiskelijoille paljon enemmän kuin sosio-kulttuurisesti painottuvaa mediakasvatusta. Sama painotus näkyi haastateltujen opettajien käymissä mediakasvatuksellisissa täydennyskoulutuksissa: ainoastaan yksi liittyi laajemmin ajateltuun mediakasvatukseen, loput digipedagogiikkaan. Opettajien kehittymis- ja koulutustarpeita pohdittaessa olisikin syytä huomioida se, ettei mediakasvatus ole – kuten yksi opettajista totesi – pelkkää laitekasvatusta. Tällöin on huolehdittava siitä, ettei opettajien koulutuskaan typisty sellaiseksi.

Kysymyksiin vastasi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisasiantuntija (KT) Saara Salomaa. KAVI on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluu mediakasvatuksen ja lasten mediataitojen sekä lapsille turvallisemman mediaympäristön edistäminen. Tätä työtä tehdään laajassa kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. KAVI tuottaa myös paljon mediakasvatuksen tukimateriaaleja ja tapahtumia kaikenlaisten kohderyhmien kanssa toimivien ammattilaisten tarpeisiin. Saaran vetämä KAVIn mediakasvatustiimi vastaa muun muassa kahden suuren mediakasvatuskampanjan, Mediataitoviikon ja Peliviikon, koordinoimisesta sekä ylläpitää mediataitokoulu.fi ja medialukutaitosuomessa.fi -sivustoja.

Valokuva: Juha-Pekka Vanhatalo

© Copyright - Mediakasvatusseura ry - Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Powered by jannelahtela.fi