3 kysymystä: Internetin informaatiotulva haastaa nuorten kriittisen nettilukemisen taitoja

9.8.2023

Kolme kysymystä on juttusarja, jossa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen vuorovaikutusvastaava ja tutkija Elina Hämäläinen esittelee väitöskirjansa ”Examining and enhancing adolescents’ critical online reading skills” taustoja ja tuloksia.

1. Mitä tutkit väitöskirjassasi ja miksi?

Väitöstutkimuksessani selvitin yhteensä yli 700 suomalaisen kuudesluokkalaisen ja lukiolaisen kriittisen nettilukemisen taitoja sekä taitojen tukemiseksi suunniteltujen kouluinterventioiden tehokkuutta. Tutkimuksessani kriittisellä nettilukemisella viitataan erityisesti taitoihin arvioida pidempien nettitekstien (esim. uutiset, blogit, tiedotteet, kaupalliset tekstit) luotettavuutta, mutta samoja taitoja voidaan hyödyntää esimerkiksi sosiaalisen median viestien tai nettivideoiden sisältämän informaation arvioinnissa. Lisäksi olin kiinnostunut siitä, millaiset yksilölliset ja nuorten tutkimiin aihepiireihin liittyvät tekijät olivat yhteydessä heidän taitoihinsa ja niiden kehittymiseen interventioiden aikana.

Väitöstutkimukseni aineisto on kerätty kahdessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa. Luokanopettajat toteuttivat tutkivan nettilukemisen taitojen kehittymiseen tähtäävän intervention (21 x 45 min) kuudensilla luokilla sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opettajat lukiossa (4 x 75 min). Interventioiden aikana nuorille opetettiin tiedonhaun, luotettavuuden arvioinnin ja synteesin laatimisen taitoja, ja lisäksi näitä taitoja harjoiteltiin itsenäisesti ja yhteisöllisesti. Interventiot olivat osa tavallista kouluopetusta ja sisälsivät opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä kummallakin kouluasteella.

Nuorten kriittisten nettilukemisen taitojen kehittäminen on mielestäni hyvin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, sillä useimmat nuoret viettävät paljon aikaa netissä, mutta nettitekstejä käytetään yhä enemmän myös koulutehtävissä. Vaikka nykynuorista puhutaan välillä diginatiiveina, taidot arvioida lukemaansa kriittisesti eivät kehity automaattisesti internetin käytön myötä. Toisaalta me kaikki tarvitsemme kriittisen nettilukemisen taitoja, jotta osaamme perustaa esimerkiksi tärkeät terveyteen ja yhteiskuntaan liittyvät päätöksemme huuhaa-tiedon sijasta tutkimukseen ja asiantuntijoiden välittämään tietoon.

2. Mitkä olivat kolme tärkeintä tutkimustulosta?

Ensinnäkin väitöstutkimukseni paljasti merkittäviä eroja niin kuudesluokkalaisten kuin lukiolaistenkin kriittisen nettilukemisen taidoissa. Osa nuorista oli melko taitavia tekstien luotettavuuden arvioitsijoita, kun taas esimerkiksi osalla lukiolaisista taidot olivat yllättävän heikot. Vaikka taitavimmat kuudesluokkalaiset olivat luotettavuuden arviointitaidoissaan lukiolaisten tasolla, suurimmalle osalle heistä nettitekstien luotettavuuden arviointi oli hyvin vaikeaa – myös intervention jälkeen. Tutkimuksessani käytetyt nettilukutehtävät edellyttivät perustelemisen ja kirjoittamisen taitoja, mikä lisäsi tehtävien haasteellisuutta. Kuitenkaan luetun ymmärtämisen ja lukusujuvuuden yhteydet nuorten kriittisen nettilukemisen taitoihin eivät olleet yksiselitteisiä. Selkeimmin kriittisen nettilukemisen taitoihin olivat yhteydessä nuorten omat uskomukset siitä, arvioivatko he kirjoittajaa tai vertaavat eri lähteiden informaatiota lukiessaan nettitekstejä sekä tehtäväaihe ja nuorten tekemät tekstivalinnat.

Toinen tärkeä tulos oli, että intervention jälkeisessä nettilukutehtävässä molempien kouluasteiden nuoret huomioivat ja arvioivat useammin lähteiden piirteitä, kuten kirjoittajan tai julkaisijan asiantuntijuuden. On rohkaisevaa, että juuri nämä taidot paranivat interventioiden aikana. Esimerkiksi asiantuntijuuden arviointi on hyvin keskeinen taito internetin tekstiviidakossa, jossa esiintyy alkuperältään ja luotettavuudeltaan hyvin vaihtelevaa informaatiota.

Kaikkien positiivisin tulos oli kuitenkin, että interventio auttoi erityisesti alkutestitaidoiltaan heikoimpia lukiolaisia parantamaan taitojaan. Tulos on hyvin tärkeä, sillä juuri he ovat kaikkein alttiimpia vääristyneelle informaatiolle. Toisaalta vaikka nuorten kriittisen nettilukemisen taidot kehittyivät, niihin jäi myös selvästi parantamisen varaa, sillä yksittäinen interventio ei useimmiten ole riittävä taitojen pysyvään parantamiseen.

3. Millaisilla keinoilla nuorten kriittisen nettilukemisen taitoja voitaisiin edistää?

Syvällisten ja monipuolisten kriittisen nettilukemisen taitojen kehittyminen näyttäisi edellyttävän säännöllistä ja suunnitelmallista harjoittelua eri oppiaineiden yhteydessä ja kaikilla kouluasteilla. Näiden taitojen opettaminen tulisi myös aloittaa riittävän varhain eli viimeistään alakoulun ylemmillä luokilla, mutta ikätasoisesti sopivalla tavalla. Peruskoululla on hieno mahdollisuus kehittää kaikkien, erilaisista lähtökohdista tulevien lasten ja nuorten taitoja. Eri kouluasteiden opetussuunnitelmista kriittisen nettilukemisen taidot voidaan ainakin ”rivien välistä” jo löytää, mutta myös jokaisen opettajan omalla, kriittistä ajattelua ja arviointia korostavalla asenteella on uskoakseni suuri merkitys lasten ja nuorten taitojen kehittymiselle.

On myös tärkeää tuottaa laadukkaita ja tutkimusperustaisia oppimateriaaleja ja -menetelmiä kriittisen nettilukemisen opettamisen tueksi, mihin pyrimme myös Critical-hankkeessa yhdessä kumppaneidemme kuten esimerkiksi Mediakasvatusseuran kanssa. Eri oppiaineiden ja kouluasteiden opettajien koulutukseen on syytä kiinnittää huomiota, jotta he saavat riittävät valmiudet taitojen opettamiseen. Lisäksi opettajille tulee tarjota täydennyskoulutusta ja kehittää sitä eri tahojen kanssa sekä opettajien ja tutkijoiden tiiviissä yhteistyössä.

Toisaalta väitöstutkimukseni tulokset viestivät siitä, että myös kotiympäristöllä ja muilla taustatekijöillä on selvästi merkitystä taitojen kehittymiselle. On siis tärkeää tukea vanhempien omia kriittisen nettilukemisen taitoja sekä kodeissa tapahtuvaa lukutaitotyötä. Nettitekstien luotettavuuden arviointi on haastavaa nuorille, mutta se on yhtä lailla haastavaa meille aikuisillekin. Lisäksi esimerkiksi kirjastoilla ja monilla järjestöillä on mahdollisuus tavoittaa perheitä ja tukea myös kriittisen lukutaidon kehittymistä laajemmin.

Kysymyksiin vastasi Elina Hämäläinen, joka työskentelee Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella vuorovaikutusvastaavana ja tutkijana Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa Critical-hankkeessa. Kuusivuotisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja edistää lasten ja nuorten kriittistä lukutaitoa erilaisissa mediaympäristöissä yhteistyössä lukuisten kumppaneidensa kuten esimerkiksi Mediakasvatusseuran kanssa

Elina on koulutukseltaan terveystiedon ja psykologian aineenopettaja ja työskennellyt yhden lukuvuoden ajan lukionopettajana. Työuraansa hän on kuitenkin pääosin tehnyt yliopistolla monipuolisissa opetus- ja tutkimustehtävissä opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen parissa sekä osallistunut erilaisten oppimateriaalien kehittämiseen ja arviointiin. Väitöstutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemian lisäksi Jyväskylä yliopiston kasvatustieteen laitos ja väitöskirjan pääsee lukemaan täällä.

© Copyright - Mediakasvatusseura ry - Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Powered by jannelahtela.fi