3 kysymystä: tutkijatohtori Susanna Rivinen ja ikäihmisten medialukutaito
16.8.2022
Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran juttusarja, jossa esitellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa tutkijatohtori Susanna Rivinen kertoo ikäihmisten medialukutaitoa käsittelevän väitöskirjansa tärkeimmistä tuloksista.
1. Mitä tutkit väitöskirjassasi?
Tutkin artikkelipohjaisessa väitöskirjassani ikäihmisten (65+) mediakasvatusta erityisesti siitä näkökulmasta, miten sitä tulisi tukea. Väitöskirjani pääongelma on: Millainen medialukutaidon geragogiikka tukee ikääntyneiden medialukutaitoa? Medialukutaidon geragogiikalla tarkoitetaan ikäihmisten medialukutaidon ohjauksen ja opetuksen hienosäätöä heidän tarpeisiinsa nähden.
Väitöstutkimukseni on perinteisesti miellettyyn medialukutaidon käsitteeseen pohjautuva deduktiivinen tutkimus, jota on ohjannut design-perustaisen tutkimuksen (DBR) periaatteet. DBR:lle luonteenomaista on sen kaksinaistavoite, missä pyritään kehittämään niin teoriaa kuin käytäntöä. Siten väitöstutkimukseni ensisijaisena ja teoreettisena tavoitteena on ollut laajentaa teoreettista ja käsitteellistä ymmärrystä medialukutaidon pedagogiikasta käsittämään paremmin ikäihmisten medialukutaidon näkökulman.
Tutkimuksen toisena tavoitteena eli käytännöntavoitteena on kehittää opettajankoulutuksen sisältöjä ja käytänteitä vastaamaan paremmin tarpeeseen lisätä medialukutaidon teemoja ikäihmisten näkökulmasta.
2. Nosta esiin kolme kiinnostavaa tutkimustulosta.
Väitöstutkimukseni päätuloksena esittelen uuden käsitteen medialukutaidon geragogiikasta (eng. media literacy geragogy), joka yhdistää jo aiemmin tunnetut medialukutaidon ja geragogiikan käsitteet ensimmäistä kertaa yhteen. Medialukutaidon geragogiikan tueksi on kehitetty kahdeksan suunnitteluperiaatetta, jotka ovat helposti siirrettävissä konkreettiseen mediakasvatustyöhön. Pähkinänkuoressa medialukutaidon geragogiikka nähdään ikäihmisten mediakulutaidon ohjauksen ja opetuksen hienosäätönä heidän tarpeisiinsa nähden. Huomioita tulee kiinnittää mm. yksilön omiin kiinnostuksen kohteisiin, erilaisiin elämänrooleihin, oppimistavoitteisiin ja vaikkapa käytössä oleviin laitteisiin. Medialukutaidon geragogiikan näkökulmasta on myös tärkeää kohdata ikäihminen yksilönä.
Toisena tutkimustuloksena nostan esiin neljännen suunnitteluperiaatteen, joka keskittyy pehmeitä ja sosiaalisia taitoja omaavan ohjaajan tai ohjaajien hyödyntämiseen ikäihmisten mediakasvatuksessa. Periaate käsittelee tärkeitä asioita ja ominaisuuksia ohjaajana toimimisesta, joihin on hyvä palata aina aika ajoin ihan meidän jokaisen.Pehmeinä taitoina periaate korostaa taitoja, kuten ystävällisyyttä, empaattisuutta ja myötätuntoa. Samalla ohjaajan on hyvä osata luoda oppimisen kannalta myönteinen ilmapiirin, missä virheiden tekoon ja kysymysten esittämiseen on matala kynnys – tai pikemminkin kynnystä ei ole! Ohjaajan on myös tärkeä ymmärtää ikääntymistä ja sen mukana tulevia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa oppimiseen (esim. kognitiiviset muutokset). Lisäksi, ohjaajan tulisi tukea ikäihmisten mediakasvatustarpeita yksilöllisesti, mutta holistisesti, mikä edellyttää mukautuvaisuutta eri tilainteisiin sekä omaa osaamista medialukutaidon suhteen. Taitava ohjaaja osaa myös herättää kiinnostusta ja nostaa esiin mediakasvatustarpeita esimerkiksi keskustelun ja kysymysten myötä. Lopuksi, ohjaajan omaan puheeseen ja kieleen on tärkeää kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin, liian teknisen tai haastavan kielen käyttöä tulee välttää (esim. jargonia) ja tilalle on hyvä löytää osapuolten kanssa yhteinen kieli, jota molemmat ymmärtävät. Toiseksi, huomiota tulee kiinnittää tapaan, miten ikäihmisten mediakasvatuksesta puhutaan. Etenkin ikäihmisten oppimiseen ja mediakasvatukseen liittyviä positiivisia puolia tulisi nostaa enemmän esille, sillä sitä kautta voimme vaikuttaa ainakin hieman tiukassa oleviin käsityksiin ja stereotypioihin siitä, miten ikäihmiset nähdään digitaalisten teknologioiden ja medioiden käyttäjinä tai yleisesti oppijoina (esim. ”vanha koira ei opi uusia temppuja”).
Lisäksi periaate korostaa näkökulmaa, missä mediakasvattajana voi toimia myös muut henkilöt kuin vain ammattilaiset, sillä etenkin vertaisten, perheen ja muiden läheisasiantuntijoiden tuki on tärkeää ikäihmisten mediakasvatuksessa.
Kolmantena kiinnostavana tutkimustuloksena toimii väitöstutkimukseni toinen tavoite eli käytännöntavoite, missä kehitettiin Lapin yliopiston opettajankoulutuksen sisältöjä ja käytänteitä ikäihmisten mediakasvatuksen näkökulmasta. Ennen vuotta 2019 erilliset opettajan pedagogiset opinnot (60 op), jotka painottuvat aikuiskoulutukseen, eivät sisältäneet opintoja ikäihmisiin liittyen. Väitöskirjan myötä puutteeseen tartuttiin ja vastattiin. Tämän lisäksi väitöskirja avasi keskustelun laajemminkin opettajankoulutuksen kehittämiseksi ikäihmisten ja mediakasvatuksen näkökulmasta, erityisesti aikuiskoulutukseen painottuvan opettajankoulutuksen. Toistaiseksi opettajankoulutuksen pääpaino on lapsissa ja nuorissa ja vähemmissä määrin aikuisissa ja ikäihmisissä, vaikka samalla lailla myös he tarvitsevat opetusta, ohjausta ja päteviä ohjaajia! Mahdollisuus oppia ja saada laadukasta opetusta tulisi toteutua meidän kaikkien kohdalla, mutta onko se mahdollista, jos kaikille ei kouluteta osaavia ohjaajia?
3. Miksi ikäihmisten medialukutaidon edistäminen on tärkeää?
Väitöstutkimukseni on tärkeä, sillä väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen on merkittävä ja globaali trendi tällä hetkellä. Ikäihmisten ryhmä on ennestään jo suuri, mutta edelleen kasvava niin meillä Suomessa kuin muualla maailmassa. Ikäihmisten medialukutaidon edistämisen tärkeyttä perustelee myös se, että elämme entistä vahvemmin digitalisoituneessa ja medioituneessa maailmassa esimerkiksi palveluiden ja tiedonvälitysten näkökulmasta. Kansalaistaidoksikin tituleerattua medialukutaitoa tulisi siis löytyä ja kehittää kaikenikäisten kohdalta.
Toistaiseksi tilanne on kuitenkin se, että ikäihmisten mediakasvatukseen ja medialukutaidon kehittämiseen liittyvää tutkimusta ja käytännön työtä löytyy määrällisesti vähemmän, kun sitä verrataan vastaavaan esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla. Vaikka viime aikoina yleinen kiinnostus aihetta kohtaan on ollut kasvussa jo globaalien yhteiskunnallisten haasteidenkin myötä (esim. COVID-19), niin on todettava, että töitä on edelleen tehtävä hartiavoimin.
