3 kysymystä: Nuorten digitaidot -kartoitus 2021

Tarve Nuorten digitaidot -kartoitukselle nousi Digi- ja väestötietoviraston vuonna 2020 teettämästä Digitaitokartoituksesta. Kartoituksen mukaan suomalaisten digitaidot ovat pääosin hyvällä tasolla. Vastauksia käsiteltäessä kuitenkin huomattiin, että nuoret olivat aliedustettuina etenkin digitaalisten palveluiden käyttöasteeseensa nähden.

Nuorten digitaidot -kartoituksella on haluttu muodostaa kokonaiskuva nuorten digiosaamisesta digituen kehittämisen näkökulmasta. Kartoitus tarjoaa myös ajankohtaista tietoa digituen kehittäjille.

Kartoituksen ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin nuorten kanssa toimivia sekä nuorten digitaalista maailmaa tutkivia tahoja ja käytiin läpi heidän tuottamaansa materiaalia. Näiden keskusteluiden perusteella muodostui teemahaastattelun runko, jonka pohjalta käytiin viisi syventävää pienryhmähaastattelua yhteensä 17 nuoren kanssa. Kartoitus ei siis ole tilastollisesti pätevä otos nuorten tarpeista, vaan keskittyy heidän kokemuksiinsa digitaalisesta yhteiskunnasta ja siihen liittyvistä taidoista ja tuntemuksista.

Nuoria tavoiteltiin koulujen, lukioiden, työpajatoiminnan ja järjestöjen kautta. Haastatteluihin osallistui lopulta 15–24-vuotiaita nuoria eri taustoista. Osallistujien etsimisessä kiinnitettiin huomiota erityisesti nuorten eri elämänvaiheisiin, kuten peruskoulun viimeiseen luokkaan, toiseen asteen koulutukseen, omaan asuntoon muuttamiseen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen.

Digitaalisten palveluiden käytön kipupisteet liittyvät nuorilla palvelujen löydettävyyteen, ymmärrettävyyteen ja käytettävyyteen. Kynnys ottaa yhteyttä palvelua tarjoavaan tahoon voi olla korkea, jos nuori ei tiedä, miten toimia, tai tuntee, että hän ei osaa kommunikoida häneltä odotetulla tavalla. Tahot, jotka auttavat luovimaan palveluviidakossa, eivät nekään välttämättä ole nuorelle tuttuja ennestään.

Nuoret kaipaavat enemmän tukea digitaalisessa maailmassa toimimiseen 

Nuorten digitaidot -kartoitus osoittaa, että tuudittaudumme liikaa siihen, että nuoret ovat taitavia laitteiden käyttäjiä, ja unohdamme helposti opettaa heille digitaalisia perustaitoja ja digitaalista asiointia. Nuorilla voi olla haasteita esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelman käytössä, liitteiden lisäämisessä ja tiedostomuodon muuttamisessa, koska niitä ei ole koskaan opetettu heille. Etenkin koronapandemiavuosi nosti esille sen, että nuorten oletetaan osaavan digiympäristön työkalut, eikä niiden käytössä tarvitse erikseen opastaa. Myytti kaiken osaavasta diginatiivista elää yhä vahvana.

Miten valmennamme nuoria itsenäiseen digiasiointiin?

Digitaalisten välineiden käyttötaitojen lisäksi kartoituksessa korostuvat nuorten kokemat haasteet hoitaa erilaisia elämäntilanteisiin liittyviä asioita. Emme osaa valmentaa nuoria riittävästi digitaaliseen asiointiin, lomakkeiden täyttämiseen, työhakemusten laatimiseen ja muihin virallisempiin asiointitilanteisiin.

Nuoret kokevat, että koulutuksen tulisi antaa paremmat eväät käyttää ja ymmärtää tarjolla olevia palveluita sekä kohdata digitaalisen maailman haasteita, kuten nettikiusaamista. Jos taitoja ei opeteta koulussa, voivat ne jäädä kokonaan oppimatta.

Monien digitaalisten taitojen oppiminen nojaa tällä hetkellä vanhempien tai lähipiirin apuun, mikä voi tulevaisuudessa muodostua entistä suuremmaksi nuorten eriarvoistajaksi.

Millaisia digipalveluja meidän tulisi tuottaa? 

Nuorten digitaidot -kartoitus haastaa myös digipalvelujen kehittäjät pohtimaan, millaisia palveluja he kehittävät. Meidän tulee kyseenalaistaa sitä ajatusta, että nuorten tulisi oppia virkakieltä ja vaikeaselkoisia digitaalisia palveluja. Kaikkia paremmin palveleva ratkaisu olisi, että digipalvelut olisivat helposti saavutettavia ja ymmärrettäviä sekä käyttölogiikaltaan riittävän helppokäyttöisiä.

Kun kaupalliset sovellukset ja palvelut muuttavat käyttötottumuksia ja muuttuvat itse niiden mukana, on julkisten palveluidenkin pysyttävä perässä.

Se, mitä yhteiskunta nuorilta digitaitojen suhteen vaatii, ei välttämättä kulje käsi kädessä heidän todellisuutensa tai tulevaisuutensa kanssa. Digitaidot eivät voi keskittyä vain tiettyjen ohjelmistojen ja palveluiden käyttöön, vaan niitä määritellessä tulee tutustua myös tarpeisiin ja ilmiöihin niiden takana. Moni nuori kohtaa esimerkiksi korkeakoulussa tai sähköisten palveluiden käytössä ongelmia, koska palvelun tarjoajan näkökulmasta itsestäänselvyytenä koetut asiat, kuten liitetiedostojen käsittely, eivät ole kaikille tuttuja.

Medialukutaito, lähdekriittisyys, algoritminen ajattelu ja tiedonhaku nousivat vahvoina teemoina esiin kartoituksessa. Tiedonhaku liittyy opiskeluun ja kouluun, mutta sitä pohdittiin myös laajemmin tiedon luotettavuuden arvioimisen yhteydessä. Nuoret pohtivat paljon myös sitä, miten algoritmit vaikuttavan netissä nähtäviin sisältöihin ja samalla siihen, millaisena maailma näyttäytyy. ”Kuplautuminen” ja sen vaarat huolestuttavat monia.

Nuorten tuen tarve ei keskity laitteiden käyttämisen ongelmiin, vaan palvelukokonaisuuksissa navigoimiseen ja elämänvaiheisiin liittyviin tapahtumiin. Nuorille tulee tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia kriittisimmät taidot digitalisoituvassa yhteiskunnassa toimimiseksi. Ihannetilanteessa nuoret osallistettaisiin digitaalisten palvelujen kehittämiseen.