3 kysymystä: RARE X Diversity -hanke
16.6.2021
Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran juttusarja, jossa esitellään tuoreita ja kiinnostavia tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä jutussa kuullaan moninaisuuden ja inkluusion toteutumista suomalaisessa journalistisessa mediassa selvittäneen RARE X Diversity -hankkeen tuloksia.
1. Mikä on RARE X Diversity -hanke ja miksi sitä tarvitaan?
RARE X Diversity -hankkeessa tutkimme, miten moninaisuus ja inkluusio toteutuvat suomalaisessa journalistisessa mediassa. Hankkeen lopputuotteena syntynyt avoin verkko-opas Kenen tietoo? Opas moninaisempaan ja inklusiivisempaan journalismiin koostettiin media-alan asiantuntijoiden sekä mediatutkijoiden haastatteluiden pohjalta.
Suomi on moninainen ja moninaistuu yhä enemmän, minkä vuoksi tarvitsemme aiheesta tietoa helposti lähestyttävässä muodossa. Opas ei ole vain ongelmia käsittelevä tilannekatsaus, vaan halusimme tarjota myös ratkaisuja ja uusia ideoita, joiden avulla voimme kehittää alaa yhdenvertaisemmaksi.
2. Kerro kolme huomiota moninaisuuden näkymisessä suomalaisessa mediassa.
Teimme osana hanketta median kuluttajille suunnatun kyselyn. Vastaajista lähes 60 % oli sitä mieltä, ettei suomalainen journalismi kuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Petrattavaa siis olisi, mutta mitkä ovat syitä epäonnistumiselle? Oppaan tutkimushaastatteluissa nousi jatkuvasti esille seuraavia esteitä moninaisuuden näkymiselle journalistisessa mediassa:
1. Toimituskunnan yksipuolisuus rajaa sisältöjen näkökulmia, mikä kaventaa median luomaa kokonaiskuvaa yhteiskunnasta.
2. Toimituksen kiire ja tehokkuuden vaatimus ohjaavat rutiininomaisiin ratkaisuihin. Toimittajat saattavat esimerkiksi turvautua usein samoihin haastateltaviin, mikä ei tietenkään edistä moninaista edustusta mediassa.
3. Journalistinen media tuottaa usein normatiivisia representaatioita, jotka ruokkivat stereotypioita.
3. Miten mediakasvattaja voi työssään huomioida moninaisuutta paremmin?
Moninaisuuden huomioiminen lähtee liikkeelle siitä, että itse tiedostaa omia piileviä asenteitaan ja ennakkoluulojaan. Se ei välttämättä tunnu aluksi mukavalta, mutta on hyvä muistaa, että meillä jokaisella on tiedostamattomia ennakkoluuloja.
Tämän jälkeen voi alkaa huomata myös mediaympäristöjen normatiivisuutta ja erilaisia vinoumia (bias), jotka usein toistavat yhteiskunnan valtarakenteita.
Mediakriittisyyden peruskysymykset, kuten kenen ääni kuuluu, kenen näkökulmasta sisältöä kerrotaan ja mitä rajataan ulkopuolelle, auttavat tuomaan näitä vinoumia ja valtarakenteita näkyväksi.
Moninaisuuden ja inkluusion toteutumista edesauttaa se, että otetaan keskusteluun mukaan niitä ihmisryhmiä, joita toiminta koskee. Jos siis puhutaan vaikkapa lasten ja nuorten median käytöstä, myös heiltä itseään tulisi kuulla asiasta. Samoin on esimerkiksi ikääntyneiden, vanhempien tai erityisryhmien kohdalla.
