3 kysymystä: Kristiina Tammisalo

Tähän asti mediatutkimus on keskittynyt pitkälti yksilöpsykologisiin vaikutuksiin, kuten masennuksen lisääntymiseen tai keskittymiskyvyn vähenemiseen. Lisäksi useammin tutkimuskohteina ovat lapset ja nuoret kuin muut ikäryhmät. Me puolestamme katsoimme, miten median käyttö vaikuttaa suhteisiin ja pyrimme huomioimaan ihmisen koko elinkaaren tutkimuskatsauksessa. Nämä ovat merkityksellistä näkökulmia, koska läheissuhteiden hyvinvointi on kiinteästi yhteydessä yksilön pitkäaikaiseen hyvinvointiin eri elämän vaiheissa.

1. Tutkimuskatsaus osoitti, että median käytöllä on sekä suhteita vahvistavia että heikentäviä vaikutuksia. Tärkeäksi erottelevaksi tekijäksi nousi yksityisen käytön ja yhteiskäytön ero. Yhteiskäyttö, eli median käyttö kommunikoimiseen ja erilaisten sisältöjen jakamiseen, oli suhteita vahvistavaa. Tutkimuksissa oli tutkittu muun muassa perheenjäsenten yhteistä pelaamista, elokuvien katsomista, yhdessä tiedon hakua ja sisältöjen jakamista. Monet eri yhteiskäytön muodot osoittivat, miten mediamaailmasta löytyvät yhteiset kiinnostuksen kohteet ja yhteinen tekeminen voivat vahvistaa suhteita.

Yksityinen käyttö sen sijaan heikensi suhteita. Viimeisen viiden vuoden aikana tutkimuskentälle on tullut uutena tutkimuskohteena ns. teknohäiriö (technoference). Tässä uudessa ilmiössä on kyse siitä, kun laitteet ovat mukana kasvokkaisissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten yhteisissä ruokailutilanteissa tai silloin kun perheen jäsenet keskustelevat — tai yrittävät keskustella. Tutkimukset viittasivat yksimielisesti siihen, että mitä enemmän henkilökohtaisiin mediamaailmoihin vetäydytään perheenjäsenten läsnäollessa, sitä kielteisemmin se vaikuttaa suhteisiin. Kiinnostavaa oli, että tämä ongelma tuli esiin erityisesti aikuisten mediankäyttöön liittyen, vaikka usein lasten ja nuorten käytöstä ollaan enemmän huolissaan.

2. Viimeaikoina on ihan perustellusti korostettu, ettei mediankäyttöä voida tarkastella yhtenä toimintana katsomatta tarkemmin käytön sisältöä. Samalla ruutuajasta on tullut välillä jopa vältelty termi. Tutkimuksemme yksi tärkeä sanoma on kuitenkin se, että ruutuajan tarkastelu on edelleen tarpeellista silloin, kun katsotaan vaikutuksia ympäröiviin ihmissuhteisiin. Hyvinvoivan suhteen — on se sitten perhe- tai ystävyyssuhde — perusta on yhdessä vietetty aika ja vuorovaikutus. Henkilökohtainen median käyttö, vaikka se olisi kehittävää ja laadukasta sisällöltään, voi heikentää pitkällä tähtäimellä investointia läheissuhteisiin, jos se vie niiltä jatkuvasti aikaa ja huomiota. Toisin sanoen mediankäytöllä voi olla yhtäaikaa myönteinen vaikutus yksilön henkilökohtaisiin pyrkimyksiin nähden, mutta samalla kielteinen vaikutus tämän suhteisiin.

3. Vielä yhtenä kiinnostavana tuloksena nostaisin sen, että parisuhteet kohtaavat erityisiä haasteita muihin suhteisiin nähden. Haasteet liittyvät erityisesti sosiaalisen median palveluihin, joiden kautta vaihtoehtoisten kumppanien (joko kuviteltujen tai todellisten) markkinapaikka on jatkuvasti avoinna. Tämä näkyi useissa tutkimuksissa, joissa oli tutkittu sosiaalisen median käytön yhteyttä parisuhteen läheisyyteen, mustasukkaisuuteen ja uskottomuuteen. Mitä enemmän parisuhteen osapuolet käyttivät sosiaalista mediaa, sitä todennäköisemmin suhteessa oli uskottomuutta ja mustasukkaisuutta ja sitä todennäköisemmin parisuhde myös päättyi.

On nähtävissä, että teknologiateollisuus on reagoinut siihen, että yhteiskäytössä on kasvupotentiaalia. Ainakin yhteistä pelaamista tukevia pelejä on tullut markkinoille paljon lisää. Lisäksi erilaiset viestipalvelut ovat kehittyneet tukemaan paremmin perheiden monipuolisia viestintätarpeita. Tästä näkökulmasta näyttää siltä, että median käyttö perhesuhteita vahvistavilla tavoilla on voinut lisääntyä. Samalla kuitenkin monessa perheessä mediankäytöstä nousee yhä helpommin konflikteja, koska teknologia on kehittynyt koukuttavammaksi. Viime vuosina on nähty useita innovaatioita, jotka pitävät käyttäjiään pidempään laitteiden ja sovellusten äärellä pidentäen ruutuaikaa. Esimerkiksi videoiden automaattinen toisto (autoplay) pitää käyttäjiä pidempään palveluissa kuin, jos video pitää erikseen käynnistää, kuten ennen. Toisena esimerkkinä niin sanotut streakit motivoivat käyttäjää palaamaan palveluun säännöllisesti tekemällä palvelun käytöstä pelimäisen. Viimeisenä mainittakoon vielä itseään optimoivat sisältösyötteet, jotka oppivat käyttäjäkohtaisesti, millainen sisältövirta koukuttaa parhaiten kutakin käyttäjää.

Myös tutkimusala muuttuu kiihtyvällä tahdilla, koska teknologiateollisuudessa innovaatioiden tahti ja yritysten välinen kilpailu kovenee jatkuvasti. Medioiden muuttuessa niiden käyttö muuttuu kuten myös niiden vaikutukset käyttäjiin ja heidän suhteisiinsa. Vielä vuosituhannen vaihteessa tutkittiin sitä, miten perheissä käytettiin yhtä yhteistä internetyhteydellä varustettua tietokonetta. Siitä kymmenen vuoden päästä tutkimus alkoi keskittyä älylaitteisiin ja sosiaaliseen mediaan, joka muistuttaa jo enemmän oman aikamme mediaympäristöä. Tutkimuskatsauksen rajaaminen viimeisimpään vuosikymmeneen onkin siten ollut mielekäs aikajänne. Katsaus antaa tilannekuvan median käytön ja perhesuhteiden välisistä ilmiöistä nimenomaan kuluneelta vuosikymmeneltä. Tilanne voi olla taas toisenlainen jo 5–10 vuoden kuluttua.