3 kysymystä: IkäihMe – Mediakasvatus ei katso ikää

17.8.2020

Kolme kysymystä on Mediakasvatusseuran juttusarja, jossa esitellään näkökulmia tuoreisiin ja kiinnostaviin tutkimuksiin, ilmiöihin ja projekteihin

Mikä IkäihMe-hanke on ja miksi sitä tarvitaan?

Ikääntyneiden suhteellinen osuus länsimaisten yhteiskuntien ikärakenteessa on kasvussa ja heille suunnattua mediakasvatusta tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa enenevissä määrin. IkäihMe-hankkeessa kehitetään aikuiskoulutukseen suuntautuvien aineenopettajien pedagogisten opintojen sekä opettajan pedagogisten opintojen opetusharjoittelua, sisältöjä ja menetelmiä.

Hankkeessa tuotetaan tutkimusperustaisesti digitaalinen opintokokonaisuus, joka kohdistuu ikäihmisten mediakasvatukseen, digitaalisiin taitoihin, oppimiseen ja opetukseen. Opintokokonaisuus pilotoitiin Lapin ja Helsingin yliopistoihissa syksyllä 2019. Yliopistojen lisäksi opintokokonaisuutta voivat hyödyntää vapaan sivistystyön oppilaitokset ja aikuiskoulutusorganisaatiot.

Ikäihmiset ovat mediasuhteiltaan moninainen joukko muiden ikäryhmien tapaan. Siksi yksilölliset tarpeet tulisi ottaa huomioon digitalisoituvassa maailmassa sekä mediakasvatuksen että yhteiskunnallisen keskustelun osalta. Hankkeen lähtökohtana ei ole niinkään näkemys ikääntyneistä henkilöistä puoliavuttomina tietoyhteiskunnassa kamppailevina tai digisyrjäytymisvaarassa olevina kansalaisina, vaan potentiaalissa, jonka mm. sosiaalinen media tarjoaa urbaanissa ympäristössä tai harvaan asutuilla alueilla asuville ikäihmisille toteuttaa yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia tarpeitaan.

2. Nosta esiin kolme kiinnostavaa tutkimustulosta hankkeesta:

Ikääntyneiden tietotyöläisten teemahaastatteluissa saimme selville, että:

  1. Monet ikääntyneet käyttävät hyvin sujuvasti perinteistä (esim. painomedia, radio, televisio) sekä digitaalista mediaa rinnakkain ja toimivat niiden parissa toisiaan täydentävällä tavalla.
  2. Osa oli käyttänyt sosiaalista mediaa luoden myös itse sisältöä, mutta lopettaneet sen käyttämisen, sillä he eivät kokeneet somen käyttöä itselleen tarpeelliseksi. Tämä oli osoitus siitä, että kaikkia ikäihmisiä ei tule puskea digitaalisen tai sosiaalisen median pariin vain koska niin nyt “kuuluu toimia”. Ei myöskään pidä ajatella, että osa ikäihmisistä ei käytä digimedioita, sillä eivät osaa. Kyllä monet osaavat varsin hyvin, mutta eivät vain koe sitä itselleen tarpeelliseksi.
  3. Lisäksi kansainvälinen kirjallisuuskatsauksemme osoitti, että ikäihmisten opetus mediataitojen osalta näyttää edelleen nojaavan varsin perinteisiin toteutustapoihin, joihin myös vertaisoppimisen ja sukupolvien välinen oppiminen lukeutuvat. Oppimista olisikin tarvetta laajentaa luovempiin, ikäihmisten omiin mediatuotantoihin perustuvaan sekä leikilliseen ja pelipohjaiseen pedagogiikkaan verkko-opetusta unohtamatta.

3. Miten ikäihmisten tavat opetella ja oppia mediataitoja eroavat nuorista?

Ikäihmisten mediataitojen opettelussa ja oppimisessa on muistettava, että jokainen yksilö on erilainen tavoiltaan ja toiveiltaan oppimisen suhteen (kuten muissakin ikäryhmissä). Kuitenkin monien heidän oppimisella on paljon ominaispiirteitä kuten se, että systemaattista tukea tulisi tarjota aina oppimisprosessin alusta loppuun. Ikääntyneille myös yhteisön tuki kuten perhe, vertaiset, nuoremmat sukupolvet ja yhteiskunnan palvelut (pankit, kirjastot ja järjestöt) ovat suuremmassa roolissa kuin nuoremmilla. Osalla mediataitojen opettelu ja oppiminen kytkeytyy aiempiin, perinteisen median parissa opittuihin taitoihin. Esimerkiksi kirjeiden kirjoittamisesta ja lähettelystä on saattanut olla hyötyä sähköpostin käytön opettelussa.

Osa haluaa oppia täsmälleen sitä, mikä heille on tärkeää elämässä eikä aikaa käytetä asioihin, joilla ei heille ole merkitystä tai konkreettista hyötyä. Ikäihmisten mediataitojen opettelussa ja oppimisessa on kuitenkin paljon samaa kuin nuoremmilla sukupolvilla. Monet heistä opettelevat ja oppivat kuten muutkin ikäryhmät, jos oppimisen esteenä ei ole fyysisiä rajoitteita. Ikä on tässäkin suhteessa vain numero mediataitojen ja mediasuhteiden linkittyessä lopulta enemmän yksilön elämänkulkuun ja siihen liittyviin seikkoihin kuten koulutus- ja työtaustaan sekä henkilökohtaisiin motiiveihin oppia.

IkäihMe-hanke on osa Opetus ja kulttuuriministeriön Opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaa (2018–2020). Kysymyksiin vastasi tohtorikoulutettava Timo Cornér Lapin yliopistosta:

”Tutkin parhaillani artikkelipohjaisessa väitöskirjassani ikäihmisten mediasuhteita ja niissä esiintyvää viisautta. Ensimmäinen artikkelini “Viisauden piirteiden ilmentymät ikääntyneiden tietotyöläisten mediasuhteissa” syksyllä Gerontologia-journaalissa.

Toisessa artikkelissani tutkin ikäihmisten mediasuhteita fyysisen etääntymisen aikana koronapandemian ajalta keväällä 2020. Keskiössä tuossa tutkimuksessa on myös viisaus siinä mielessä, miten äkillisesti muuttuviin olosuhteisiin (kuten siihen, ettei lapsia tai lapsenlapsia enää saanut tavata kasvotusten) osattiin mukautua perinteisen ja ennen kaikkea digitaalisen median avulla.

Väitöskirjani tavoitteena on tuoda esille ikääntyneiden mediasuhteiden kirjo ja osoittaa, että joukossa on paljon mediasuhteeltaan taitavia, itsetietoisia, kriittisiä ja jopa “mediaviisaita” henkilöitä. Tutkimukseni lieventää ikäihmisiin kohdistunutta streotypiaa mediataidoiltaan ja -suhteeltaan homogeenisestä taitamattomasta ryhmästä.

Itse vietän välillä hieman liikaakin aikaa sosiaalisen median parissa. Etenkin Twitter koukuttaa tällä hetkellä pahasti: olen saanut itseni kiinni viettämässä aikaa tietokoneella Twitterissä ja etsien tylsistyksissäni puhelimen taskustani mennäkseni sillä Twitteriin! Lisäksi pidän paljon TV-sarjojen katselemisesta ja niihin saa kyllä aikaa uppoamaan. TOP 5 TV-sarjat: The Sopranos, Breaking Bad, The Wire, The Office (US), Californication.”

Lisätietoja hankkeesta: https://www.ulapland.fi/FI/Kotisivut/IkaihMe-hanke

© Copyright - Mediakasvatusseura ry - Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Powered by jannelahtela.fi