Somekielto on helppo vastaus monimutkaisiin ongelmiin

26.6.2026

Mediakasvatusseuran tärkein tehtävä on tukea lasten ja nuorten turvallista ja tasapainoista mediankäyttöä sekä mediakriittistä lukutaitoa. Olemme tehneet useiden vuosien ajan työtä tasapainoisen media-arjen ja digihyvinvoinnin edistämiseksi mm. tuottamalla koulutuksia ja materiaaleja kasvattajien tueksi, koska huoli lasten ja nuorten mediankäytöstä tai sen vaikutuksista on ollut kasvussa erityisesti somenkäytön ja sen tuomien haasteiden suhteen.

Mediakasvatusseurassa näemme median ja somen käytössä monia näkökulmia, mutta tällä hetkellä yleistä keskustelua on hallinnut vahva huolipuhe. Nuorten alle 15-vuotiaiden ns. somekieltolakia on edistetty vahvalla suojeluperiaatteella ja mediakasvatus, medialukutaidot ja lasten ja nuoren oikeudet tietoon ja tuottamiseen on lähes tyystin unohdettu yleisestä keskustelusta. Sosiaalinen media on kaksijakoinen asia, mutta somen jaottelu yksinkertaistetusti hyvään tai pahaan ei edistä nuorten hyvinvointia. Sosiaalinen media tuottaa haasteita ja ongelmia, mutta niitä ei ratkaista yksinomaan kieltämällä sosiaalisen median käyttö. Kieltojen toimivuus tai erityisesti toimimattomuus on jo etukäteen arvattavissa. Meidän tulisi nähdä somen tuomat haasteet laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä ja tunnistaa, mitkä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja päätökset tukevat ja haastavat nuorten somenkäytön vaikutuksia.

Pika-aikataululla tehty lainvalmistelu ei ole omiaan tukemaan demokraattista päätöksentekoa ja voi antaa vääristyneen kuvan nuorille siitä, kuinka lakeja ylipäätään laaditaan. Lainvalmistelua tukemaan koottu poikkihallinnollinen työryhmä julkaisi kesäkuussa (10.6.) väliraportin lasten ja nuorten suojelusta sosiaalisen median haitoilta, jossa on tunnistettu sekä hyötyjä ja riskejä somen käyttöön liittyen. “Lainsäädännöllisten ratkaisujen lisäksi työryhmä on tunnistanut useita muita keinoja vähentää ja hallita sosiaalisen median haittoja. Tällaisia ovat esimerkiksi viranomaisten ohjeet ja suositukset, mediakasvatus, tiedottaminen sekä koulutus.” (Valtioneuvosto, 10.6.2026, https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tyoryhman-valiraportti-lasten-ja-nuorten-suojelusta-sosiaalisen-median-haitoilta)

Tämä on hyvä suunta ja hienoa, että asiaa katsotaan väliraportissa monesta näkökulmasta. Tarvitaankin enemmän keskustelua monipuolisista keinoista sekä esimerkiksi vastauksia seuraaviin kysymyksiin (joita on tällä hetkellä enemmän kuin vastauksia):

Miksi nuoret viettävät somessa paljon aikaa? Minkälaista mediakasvatusta tarvitaan, jotta voimme tukea lapsia ja nuoria luovimaan turvallisesti ja tasapainoisesti media-arjessa? Miten saada kuriin ruokottomasti käyttäytyvät aikuiset, jotka estävät nuorten osallistumisen poliittiseen keskusteluun? Miten voimme vaatia suurempaa vastuuta ja valvontaa digialustoilta? Minkälaista EU-tason lainsäädäntöä pitäisi olla?

Keskustelu nuorten somekielloista on monitahoinen kokonaisuus, jossa pelkkä rajoittaminen harvoin ratkaisee ongelmien juurisyitä. Mediakasvatus ei myöskään voi kutistua pelkästään rajoittamiseen ja rajoitusten valvomiseen. Ihmiskunnan historiassa digitaalisen maailman muutokset ovat tapahtuneet todella lyhyessä ajassa ja jotta pysymme muutoksissa mukana, meidän tulee yhdessä löytää monipuolisia ratkaisuja, jotka elävät ajassa. Haasteiden selättäminen vaatii yhteistyötä ja resursseja toteutuakseen. Tällä hetkellä mediakasvatustoiminta on usein pirstaloitunutta ja lisäksi kenttää haastaa mm. mediakasvatuksen korkeakoulutuksen väheneminen.

Uskon, että kaikkien yhteinen päämäärä on lasten ja nuorten hyvinvointi media-arjessa ja se on mahdollista saavuttaa huomioimalla eri näkökulmia, etsimällä monenlaisia ratkaisuja, osallistamalla lapsia ja nuoria keskusteluun, laadukkaalla yhteistyöllä ja vaatimalla parempaa teknologiaa.

Mediakasvatusseuran toimiston väki ja hallitus kerääntyi pohtimaan somekieltoa loppukeväästä 2026. Keräsimme listan keskustelusta nousseita näkökulmia. Yhteinen keskustelu jatkukoon ratkaisujen löytymiseksi.

Christa Prusskij, Mediakasvatusseuran toiminnanjohtaja

Mediakasvatusseuran näkökulmia somekieltoon

1. Mediakasvatus on tärkeämpää kuin kieltäminen

Pelkkä kielto ei opeta nuoria toimimaan turvallisesti digitaalisessa ympäristössä. Nuoret voivat käyttää sosiaalista mediaa kielloista huolimatta, joten medialukutaitoa, sosiaalisen median turvallista käyttöä ja kriittistä ajattelua tulee harjoitella.
Rajoittuuko jatkossa mediakasvatus vain kiellon ylläpitoon? Mediakasvatuksen painopisteen tulisi olla ohjauksessa eikä sääntöjen ja kieltojen noudattamisen valvonnassa.
Kielto ei todennäköisesti toimisi käytännössä (merkkejä siitä on jo näkyvissä muista maista).
Jatkuva kieltäminen voisi heikentää nuorten ja aikuisten välistä luottamusta.
Laki voi asettaa kasvattajat, perheet ja nuoret osittain sekä ristiriitaiseen että eriarvoiseen tilanteeseen. Kuinka varmistetaan, että kieltoa noudatettaisiin kaikissa perheissä?
On hyvä tiedostaa, että aikuiset toimivat esimerkkinä lapsille ja nuorille, kuinka sosiaalista mediaa käytetään.
Kansalliset mediakasvatuslinjaukset (2026) ja opintosuunnitelmat tukevat medialukutaidon edistämistä, mutta toimenpiteitä tai mediakasvatuksen koulutusta esim. kasvatustyötä tekeville ei ole resursoitu tarpeeksi. Koulujen, nuorisotyön ja perheiden mediakasvatuksen resurssit ovat tällä hetkellä riittämättömät.

2. Juurisyihin puuttuminen on tehokkaampaa kuin somekiellot

Jääkö nuorten todelliset ongelmat huomiotta, koska somekiellolla tarjotaan monimutkaisiin ongelmiin nopeita ja yksinkertaisia ratkaisuja?
Yhteiskunnan tulee ottaa nuorten hyvinvointi ja tulevaisuususkon vahvistaminen tosissaan.
Somekiellosta voi seurata, että nuoret jäisivät ilman harjoitusta turvalliseen somen käyttöön.
Kiellettyä somen käyttöä ja siihen liittyviä ongelmia saatettaisiin piilotella aikuisilta. Nuoret voisivat siirtyä vähemmän valvotuille ja turvattomammille alustoille.
Monien sosiaalisen median ongelmien syyt liittyvät myös alustojen rakenteisiin ja toimintamalleihin, eivät pelkästään käyttäjiin.
Haitallisten ominaisuuksien sääntely olisi tarkempi ja pitkäjänteisempi ratkaisu kuin alustakohtaiset kiellot.
Meidän tulee vaatia lisää tietoa ja lisätä ymmärrystä siitä, kuinka alustojen aggressiiviset algoritmit, harhaanjohtava mainonta ja leviävä disinformaatio toimivat ja vaikuttavat yhteiskunnassa.

3. Teknologiayhtiöiden vastuuttaminen

Vastuu turvallisuudesta somessa ei voi jäädä yksin nuorille, vanhemmille tai opettajille tai kasvattajille.

Tarvitaan EU-tason lainsäädäntöä teknologiayhtiöiden vastuuttamiseksi.
Tunnistetaan, että alustojen kaupalliset tavoitteet voivat olla ristiriidassa lasten ja nuorten edun kanssa.
Yrityksiä tulisi velvoittaa parempaan moderointiin ja käyttäjäsuojeluun. Turvallisuusominaisuuksia ja ikäturvallisuutta tulisi kehittää nykyistä vahvemmin.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää yksityisyyden suojaan ja käyttäjädatan keräämiseen alaikäisten kohdalla sosiaalisen mediassa sekä generatiivisen tekoälyn parissa.
Alustojen tulisi ehkäistä haitallisten sisältöjen leviämistä tehokkaammin, sillä lapsilla ja nuorilla ei ole riittäviä keinoja torjua sosiaalisessa mediassa kohtaamaansa haitallista sisältöä.
Fokus tulisi laittaa myös parempien ja turvallisimpien eurooppalaisten teknologioiden kehittämiseen.

4. Nuorten osallisuuden, oikeuksien ja yhdenvertaisuuden huomioiminen

Nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän tarpeensa ja tilanteensa vaihtelevat.
Päätöksenteossa tulisi kuulla lasten ja nuorten omia kokemuksia ja näkemyksiä.
Sosiaalinen media on nuorille tärkeä sosiaalisen osallistumisen ympäristö ja toimii nuorille tiedonlähteenä ja yhteisöllisyyden paikkana.
Digitaaliset auttavat palvelut ja tukiverkostot ovat osalle nuoria tärkeitä paikkoja ja palvelut voisivat heikentyä, jos ne eivät enää tavoita nuoria. Tämä tuskin on nuorten etu.
Täyskielto voi lisätä nuorten ulkopuolisuuden kokemuksia ja sulkea nuoria ulos yhteisöistä ja keskusteluista.
Nuorten oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun turvallisesti tulee huomioida myös digitaalisessa ympäristössä.
Nuorten digihyvinvointia ja tasapainoista median käyttöä tulee edistää ikätasoisesti.

5. Tutkimustietoa ja lapsivaikutusten arviointia tarvitaan

Aihe on monimutkainen eikä yksinkertaisia syy-seuraussuhteita ole helppo osoittaa. Monipuolista tutkimustietoa tarvitaan lisää.
Lapsivaikutusten arviointi on tärkeää kaikessa lapsia koskevassa sääntelyssä.
Kiireellä valmisteltu lainsäädäntö voi johtaa huonosti toimiviin ratkaisuihin.
Tarvitaan pitkäjänteistä seurantaa ja arviointia siitä, mitä vaikutuksia mahdollisilla kielloilla todellisuudessa on nuorten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja osallisuuteen.
Vaikeasti valvottavat lait voivat heikentää luottamusta lainsäädäntöön, demokratiaan ja instituutioihin.

Tutustu muihin artikkeleihimme!

Click here to add your own text