Jos asia olisi helppo korjata, se olisi varmaankin jo tehty. Mediakasvatuksen koulutusten ja opintokokonaisuuksien alasajo on monen asian summa, joten tilanteen parantamiseen ei myöskään ole yhtä ainoaa vastuutahoa. Kevään keskustelutilaisuuksissa nostettiin kuitenkin esiin seuraavia seikkoja paremman tulevaisuuden edistämiseksi:
Mediakasvatus tulisi korkeakouluissa ymmärtää strategiseksi osaamisalueeksi, ja siten estää opetuksen lakkaaminen tai näivettyminen. Korkeakoulujen välisen yhteistyön lisääminen mediakasvatusopinnoissa voisi auttaa tavoittamaan paremmin opiskelijoita. Esimerkiksi korkeakoulujen yhteistuotantona toteutetut mediakasvatuksen opintokokonaisuudet voisivat vastata valtakunnalliseen tarpeeseen ja tarjota nykyistä useammille opiskelijoille mahdollisuuksia mediakasvatuksen opiskeluun.
Mediakasvatusosaaminen pitäisi saada paremmin näkyväksi työelämässä. Opiskelijoiden tulisi voida luottaa siihen, että osaamista arvostetaan työntekijöitä palkattaessa. Esimerkiksi tiivistämällä korkeakoulujen ja työnantajien verkostoitumista voitaisiin lisätä mediakasvatus- ja lukutaito-osaamisen arvostusta työnantajien piirissä. Täydennyskoulutuksen kriisi tulisi ratkaista kestävällä tavalla, jotta eri alojen ammattilaisilla on mahdollisuus päivittää osaamistaan.
Uusissa kansallisissa medialukutaidon ja mediakasvatuksen linjauksissa osaamisen kehittäminen on yksi kolmesta päätavoitealueista. Linjauksia on mahdollista hyödyntää ”vipuvartena” myös korkeakouluissa, kun sisäisesti perustellaan mediakasvatuskoulutuksen tärkeyttä.
Itse ajattelen lisäksi, että jokainen tahollaan voi pitää asiaa esillä. Lähtökohtana itsestään selvästi on, että yliopistoilla ja korkeakouluilla on vapaus päättää tutkimuksestaan ja opetuksestaan. Kukaan ei voi määrätä ulkoapäin, että mediakasvatuskoulutusta on järjestettävä – eikä pidäkään voida.
Silti muillakin on mahdollisuus toimia tavallaan. Me Kuvissa nostimme asian laajemmin tietoisuuteen selvityksemme avulla. Puhumme asiasta valtionhallinnon sisällä ja sidosryhmien kanssa aina kun se on tarkoituksenmukaista. Otamme myös mielellämme vastaan yhteistyöehdotuksia ja autamme muutenkin -kuten kaikissa mediakasvatusasioissa- siinä missä voimme. Alalla toimivat tutkijat, järjestöt ja muut yhteisöt voivat osaltaan viestiä myös omissa verkostoissaan sekä pyrkiä kasvattamaan päättäjien tietoisuutta medialukutaito- ja mediakasvatusosaamisen tärkeydestä. Jokainen työnantaja voi kantaa kortensa kekoon huolehtimalla henkilöstönsä osaamisesta, työntekijät taas voivat muistuttaa työnantajiaan mediakasvatuskoulutuksen riittävyydestä.
Mediakasvatuksen institutionaalinen asema Suomessa on ollut kansainvälisesti vertaillen pitkään todella vahva. Asema ei syntynyt sattumalta, vaan se on vuosien ja vuosikymmenten saatossa saatu aikaan toimimalla vahvassa yhteistyössä mediakasvatuksen hyväksi. En näe estettä sille, etteikö samaan voitaisi pystyä uudelleen. Toimeen olisi kuitenkin ryhdyttävä nyt, ennen kuin mediakasvatuksen laajemmat osaamispolut ja asiantuntijuus katoavat korkeakouluista.
