Tutkimushankkeessa toteutetun valtakunnallisen kansalaiskyselyn (N=1000) mukaan suomalaisessa keskustelukulttuurissa osallistumishalukkuutta heikentävät erityisesti huono ja kärjistynyt keskusteluilmapiiri, leimautumisen ja arvostelun kohteeksi joutumisen pelko sekä huoli väärinymmärretyksi tulemisesta. Kyselyyn vastanneista 80 prosenttia piti julkista keskusteluilmapiiriä liian kärjistyneenä ja kokemus oli erityisen vahva 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen hankaloitti 46 prosentin osallistumisen kokemusta. Arvostelun kohteeksi joutuminen heikensi erityisesti nuorten osallistumisen kokemusta, ja arvostelun vaikutus väheni vanhemmissa ikäryhmissä. Hankalat aiheet, kuten politiikka, ihmisten moninaisuus ja maahanmuutto koetaan usein ristiriitoja aiheuttaviksi ja osallistumishalukkuutta vähentäviksi.
Kyselyyn vastanneiden mukaan medialla on keskeinen rooli julkisessa keskustelussa. Toimittajilta odotetaan erilaisten näkökulmien esittämistä ja kiistanalaistenkin aiheiden moniäänistä tulkintaa. Sosiaalinen media voi tarjota moniäänistä julkisuustilaa, mutta valtaosa vastaajista koki sen ilmapiirin liian kärjistyneenä näkökulmien kohtaamiselle.
Hankkeen ensimmäisen vuoden työpajoissa osallistujat kokivat keskusteluilmapiirin yleisesti kärjistyneeksi. Sosiaalinen paine ja pelko väärinymmärretyksi tulemisesta rajoittivat yhteiskunnallisiin keskusteluihin osallistumista. Monet halusivat välttää konflikteja ja säilyttää hyvät välit kaikkiin. Työikäiset välttelivät monesti leimautumista ja ”väärään leiriin” joutumista, kun taas iäkkäämmät osallistujat nostivat esiin esimerkiksi somevihamielisyyden ja tunnepohjaisen ilmaisun lisääntymisen. Nuoret puolestaan toivoivat enemmän kasvokkaisia, erityisesti omanikäisten välisiä keskustelutilanteita.
Mediaa koskevissa havainnoissa korostuivat kokemukset viihteellistymisestä, klikkiotsikoinnista ja metakeskustelun ylikorostumisesta, jotka nähtiin varsinaista asiaa hämärtävinä. Vastapuolen heikoimpien argumenttien esiin nostaminen koettiin polarisaatiota vahvistavana piirteenä. Nuoret kuitenkin ilmaisivat edelleen luottavansa valtamediaan. Työpajojen keskustelut koettiin hyödyllisiksi ja moni olisi ollut valmis jatkamaan niitä pidempäänkin, mikä viittaa tarpeisiin luoda turvallisia ja osallistavia keskusteluympäristöjä.
