Mediakasvatus nuorisoalalla
“Lähin nuorisotalo löytyy taskusta”, muistuttaa diginuorisotyöntekijä Anniina Korpi
10.02.2026
Kirjoittaja Soheila Mikkonen
Porissa on tehty diginuorisotyötä jo vuosia, ja kaupungin nuorisotoimi kuuluu alan edelläkävijöihin Suomessa. Diginuorisotyöntekijä Anniina Korpi viettää noin 80% työajastaan verkossa, kohdaten nuoria sosiaalisessa mediassa, digipalveluissa, verkkoyhteisöissä ja pelialustoilla. Työn keskiössä on mediakasvatus, joka näkyy erityisesti nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa.
”Yhteistyössä kirjaston kanssa järjestämässämme kiertävässä Pop up -kirjasto ja -pelitilassa tapaan nuoria myös kasvotusten. Viemme kirjat ja pelit nuorten luokse, ja pelaamisen lomassa syntyy keskusteluja. Viimeksi nuoret pohtivat, pitäisikö Kela-kortin olla digitaalinen”, kertoo Anniina.
Hän toimii ohjaajana myös valtakunnallisessa Pelastakaa Lapset ry:n nettinuorisotalo Netarissa, jossa nuoret voivat keskustella avoimesti itseään kiinnostavista teemoista. Anniinan mukaan esimerkiksi alastonkuvien jakaminen on ollut yksi aiheista, joista nuoret ovat halunneet puhua turvallisten aikuisten kanssa. Nuoria askarruttavia aiheita siis riittää.
Digitaalisuus ei ole elämästä erillään
Kokeneena diginuorisotyöntekijänä Anniina tietää, että media ja digitaalisuus ovat sisäänrakennettu osa nuorten elämää, ei pelkästään viestintäalustoilla käymistä. Hänelle mediakasvatus on ajatustenvaihtoa käytännöllisistä asioista, esimerkiksi teknologiaan ja tietoturvaan liittyen.
”Nuoret ovat kertoneet, että Tiktok ja Instagram ovat ne alustat, joilla he toivovat meidän olevan läsnä, joten priorisoin niitä somekanavista. Tiktokissa nuoret uskaltavat todella keskustella. Jos postaan muistutuksen salasanan vaihtamisesta, Instagramissa saan ehkä pari tykkäystä kollegoilta ja nolla kommenttia. Tiktokissa sen sijaan tulee vähintään kymmenen nuorten kommenttia ja lisäksi yksityisviestejä”, Anniina valottaa.
Hän näkee mediataitojen harjoittelussa suuren potentiaalin juuri nuorisotyössä. Kouluissa mediakasvatus etenee ennalta määritellyn rakenteen mukaisesti, kun taas nuorisotyössä nuoret itse päättävät osallistumisestaan. Siellä vuorovaikutus rakentuu vapaaehtoisuuden ja luottamukseen.
Saavutettavuus diginuorisotyön sydämessä
Työssään Anniina on huomannut, kuinka nuoret uskaltavat tulla paikalle digitaalisessa ympäristössä eri tavalla kuin fyysiselle nuorisotalolle. Verkossa nuori pystyy määrittelemään, millainen hän haluaa olla ilman painetta siitä, miltä hän näyttää tai kuulostaa. Joillekin nuorille kasvokkain puhuminen on lähes mahdotonta, jolloin tekstipohjainen keskustelu on helpompi väylä. Yksi digitaalisen nuorisotyön tärkeimmistä puolista on juuri sen saavutettavuus.
“Tarvitsemme monipuolista nuorisotyötä: sekä kasvokkaisia kohtaamisia että digitaalisia mahdollisuuksia. Lähin nuokkari löytyy taskusta, nuoren omasta kännykästä. Diginuorisotyö on erityisen saavutettavaa etenkin nepsy-nuorille, koska he voivat itse määritellä haluamansa ympäristön ja valaistuksen, tavan puhua sekä sen, milloin he haluavat tulla ja lähteä”, Anniina sanoo.
Vaikka nuoret näyttäytyvät diginuorisotyöntekijälle usein vain nimimerkkeinä, Anniina itse on heille tuttu kasvo. Usein käyttäjänimet yhdistyvät henkilöön, kun nuoret tulevat esimerkiksi tapahtumissa moikkaamaan ja halaamaan.
“He saattavat kertoa, että olemme jutelleet Snapchatissa heille merkityksellisestä aiheesta, vaikka en tiennyt, kuka oli kyseessä. Se, että nuori saa tarvittaessa keskustella anonyymisti on tärkeää.”
Aikuiset jumittuvat helposti huolipuheeseen
Anniinan mielestä mediakasvatus on parhaimmillaan silloin, kun nuoret jakavat toisilleen hyviä neuvoja. Nuorten keskinäinen kokemusasiantuntijuus puree usein paremmin kuin aikuisten ohjeet. Somesta puhuttaessa aikuisten äänessä korostuu helposti huoli, mutta Anniina toivoo, että myös hyvät puolet saisivat enemmän näkyvyyttä.
”Nuorten vanhemmilta kuulee usein toteamuksen: ‘onneksi minun nuoruudessani ei ollut sosiaalista mediaa’. Muistutan, että silloin ei myöskään ollut helposti saavutettavia aikuisia, joiden kanssa keskustella. Kaikilla alustoilla on ongelmia ja tietoturvavaaroja. En siltikään halua jättää nuoria yksin, vaan olla läsnä siellä, missä he ovat”, Anniina sanoo.
Sama ajatus pätee myös tekoälyyn, josta sekä nuoret että aikuiset puhuvat melko usein yleistäen ja kauhistellen. Anniina pyrkii työnsä kautta tuomaan keskusteluun rakentavia näkökulmia.
“Aikuisten tehtävä on huolehtia nuorista, mutta panikoiminen ei auta. Painotan sekä nuorille että heidän vanhemmilleen, että huolissaan saa olla, mutta some ja tekoäly eivät ole täynnä pelkkää pahuutta”, Anniina sanoo.
Anniinan vinkki mediakasvatuksesta:
“Olen käyttäny pienryhmissä Unelmasome-harjoitusta. Siinä nuoret saavat paperilla tyhjän puhelimen kuvan, ja he suunnittelevat prototyypin siitä, miltä heidän unelmasomensa näyttäisi. Pohdimme yhdessä, miten sovellus voisi tuntua miellyttävältä ja miten voimme itse vaikuttaa siihen, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla siellä.”
Mediakasvattaja vapaa-ajalla:
“Teen puolison kanssa elokuvapodcastia, ja käymme leffavisoissa. Pelaan myös vapaa-ajalla, tosin eri pelejä kuin nuorten kanssa. Lukeminen, jooga ja rauhoittuminen toimivat hyvänä tasapainona.”