EUKids Online-tutkimus Suomessa 2024-2025: Nuorten asenteita netinkäyttöön tulevaisuudessa

Kolme kysymystä juttusarjassa esitellään ajankohtaisia mediakasvatuksen tutkimuksia, ilmiöitä ja projekteja. Tässä artikkelissa mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen tarkastelee EUKids Online -tutkimuksen tuoreita havaintoja lasten ja nuorten netinkäytön riskeistä. EUKids Online on kansainvälinen, 34 Euroopan maan tutkimusverkosto, joka tutkii lasten ja nuorten internetin käyttöä, digitaalisia taitoja sekä altistumista verkon riskeille. Suomi on osallistunut tutkimukseen kolme kertaa: vuosina 2010, 2018 ja 2024–25.

Artikkelin teksti perustuu Nordmedia-konferenssissa, Odense 13.8. 2024, esitettyyn paperiin Kotilainen, Okkonen, Kupiainen ja Heikkiniemi.

1. Mikä on EUKids Online -tutkimus?

EUKids Online on kansainvälinen tutkimusverkosto, johon kuuluu 34 eurooppalaisen maan tutkimustiimit ja jota koordinoi Oslon yliopisto. Verkosto on perustettu, jotta lasten ja nuorten netinkäyttöä, digitaalisia taitoja sekä verkon hyötyjä ja riskejä voitaisiin tutkia systemaattisesti ja vertailla maiden välillä. Tutkimusta on toteutettu useissa vaiheissa, jotta voitaisiin nähdä miten ilmiöt muuttuvat ajan kuluessa.

Tutkimuksessa on käsitelty muun muassa internetin käyttöä arjessa, verkkokiusaamista, lapsille haitallista sisältöä, kriittistä suhtautumista verkon ilmiöihin sekä lasten ja nuorten digiosaamista. Uusimpana teemana on tarkasteltu digitaalista tulevaisuutta: miten lapset ja nuoret itse näkevät oman netinkäyttönsä ja verkon mahdolliset riskit tulevaisuudessa. EUKids Online-tutkimusta onkin tehty akateemisesta kiinnostuksesta erityisesti lasten ja nuorten netinkäytön ilmiöihin. Kyse on myös siitä, että lapset ja nuoret netinkäyttäjinä, sekä digitaitojen tarpeellisuus tulisivat näkyvämmäksi tutkimuksessa ja yhteiskunnassa. EUKids Online-tutkimus on toiminut myös mediakasvatuspolitiikan kehittämisen pohjana monissa siihen osallistuneissa valtioissa.

Suomi on osallistunut EUKids Online -tutkimukseen kolme kertaa: vuosina 2010, 2018 ja 2024–25. Tuorein kysely toteutettiin Tampereen yliopistossa Media-alan tutkimussäätiön rahoituksella. Toteutuksesta vastasivat professori Sirkku Kotilainen, yliopistotutkija Jussi Okkonen, vanhempi yliopistonlehtori Reijo Kupiainen ja tutkimusapulainen Roosa Heikkiniemi. Suunnitteluvaiheessa mukana oli myös Helsingin yliopiston kasvatustieteilijöitä. Aineisto kerättiin suomalaisilta lapsilta ja nuorilta ja sen avulla on voitu tehdä jo ensimmäisiä vertailuja esimerkiksi verkkokiusaamisen tai haitallisten sisältöjen kohtaamisen muutoksista. Kansainväliset vertailut valmistuvat myöhemmin, kun kaikkien osallistujamaiden tiedonkeruu on päättynyt.

Miten tutkimus toteutettiin ja mitä tuloksia jo nyt voidaan kertoa?

Suomessa kyselyt kerättiin peruskouluissa 4 – 9 luokilla marraskuun 2024 ja huhtikuun 2025 välisenä aikana. Kyselyt toteutettiin suomen, ruotsin ja englanninkielisinä. Lisäksi osa kysymyksistä oli suunnattu vain yli 11-vuotiaille nuorille. Aineisto kerättiin luokissa kohdistettuna verkkokyselynä, ja vastaukset annettiin nimettöminä. Kaikkiaan vastauksia kertyi 1082 oppilaalta. Aineiston keruuta varten valmisteltiin maantieteellisesti edustava satunnaisotos, jossa luokkajakauma on tasapainoinen. Jokaiselle maakunnalle laskettiin väkilukuun perustuva paino, jonka perusteella määriteltiin tavoitteellinen vastausten määrälle alueelta. Aineistoon valikoitui maakunnista satunnaisesti kouluja ja jokaisesta koulusta yksi satunnainen luokka määritellyltä luokka-asteelta. Tutkimustiimi oli yhteydessä koulujen rehtoreihin ja luokanopettajiin lähettämällä kyselyn oteuttamiseen liittyvän ohjeistuksen, suostumuslomakkeet ja tutkimustiedotteet. Tutkimuslupa anottiin myös monelta kunnalta ennen kouluyhteyksiä. Alle 15-vuotiaiden nuorten suostumus tutkimukseen osallistumiseksi anottiin huoltajille suunnatuilla suostumuslomakkeilla ja yli 15-vuotiaat nuoret vastasivat suostumuksestaan itse. Näiden lomakkeiden jakamisesta ja verkkokyselyn toteuttamisesta luokissa vastasivat opettajat: heidän roolinsa tutkimuksen toteutuksessa oli merkityksellinen.

Iso kiitos osallistuneille kouluille!

Tämänhetkisten tulosten perusteella voidaan jo antaa esimerkkejä tekeillä olevasta analyysista:

Verkon riskit

Verkon riskeihin liittyvät kysymykset perustuivat Sonia Livingstonen ym.. (2011) jaotteluun (ks. myös Livingstone & Stoilova, 2021). Neljä riskiluokkaa ovat:

Haitallinen sisältö (content): käyttäjät näkevät tai joutuvat osallisiksi haitalliseen sisältöön.
Haitallinen kontakti (contact): käyttäjät kohtaavat verkossa ei-toivottuja yhteydenottoja.
Haitallinen käyttäytyminen (conduct): käyttäjät todistavat, osallistuvat tai joutuvat uhriksi haitalliselle käytökselle.
Sopimusrikkomus (contract): käyttäjät altistuvat esimerkiksi henkilötietojen väärinkäytölle.

Vertailu EUKids Online -tutkimuksen eri kierrosten välillä osoittaa, että haitallisten sisältöjen, erityisesti vihapuheen näkeminen on lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2010.

Vihapuhe verkossa
- 2010: 11 % vastaajista (11–16-vuotiaat) oli törmännyt vihapuheeseen.
- 2018: 17 %.
- 2024–25: 41 % (12–16-vuotiaat).
  → Kasvua yhteensä 24 prosenttiyksikköä viimeisen 15 vuoden aikana.
  → Tytöt raportoivat näkevänsä vihapuhetta useammin kuin pojat.

Samaan tapaan vertailu osoittaa, että nuoret näkevät aiempaa useammin laihuuden ihannointia koskevaa sisältöä verkossa.

Laihuuden ihannointi
- Osuus kierroksella 2024-2025 on 16 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kierroksella 2018.
  → Tytöt kohtaavat tällaista sisältöä huomattavasti enemmän kuin pojat, ero on 29 prosenttiyksikköä.

Jo näiden alustavien vertailujen pohjalta voidaan sanoa, että tytöt kohtaavat yhä enemmän riskejä verkossa. Lisäksi tytöt tuntevat olonsa vähemmän turvatuksi verkossa kuin pojat. Nykyisellä tutkimuskierroksella yhteensä 76 prosenttia pojista vastasi tuntevansa olonsa turvalliseksi verkossa, kun taas tytöistä vain 57 prosenttia raportoi turvattua oloa netissä.

3. Mikä on digitaalisen tulevaisuuden merkitys nuorten näkökulmasta ja mikä on mediakasvatuksen rooli siinä?

Digitaalinen tulevaisuus voidaan ymmärtää kuviteltuna kokemuksiemme ja nykyisen digitaalisen ympäristön pohjalta, esimerkkinä jatkuva teknologisoituminen, kuten esimerkiksi robotisaatio ja alustatalous (Chatterjee & Sarker, 2024). Kysely käsitteli generatiivisen tekoälyn käyttöön liittyviä kysymyksiä ja suhtautumista uusiin teknologioihin kuten interaktiivisiin leluihin ja robotteihin. Generatiivisen tekoälyn käyttöä kysyttiin kaikilta ikäluokilta, yhteensä 1086 vastaajalta. 36 prosenttia raportoi, ettei ole käyttänyt generatiivista tekoälyä kuluneen kuukauden aikana, mutta peräti 63 prosenttia kertoi käyttäneensä sitä. Lisäksi 2 prosenttia vastaajista kertoi käyttäneensä generatiivista tekoälyä deep fake- eli syväväärennösten tekemiseen.

Asenteita digitaaliseen tulevaisuuteen kysyttiin kolmen teeman alueella:

uusi teknologia ja luonto
teknologian kehitys
teknologian käyttöaika omassa arjessa.

Asennekysymyksiä kysyttiin vain yli 11-16-vuotiailta.

Nuorilta kysyttiin ovatko he huolissaan uuden teknologian ympäristövaikutuksista. Noin neljännes vastaajista kertoi olevansa huolissaan. Vastauksia analysoitiin myös jaettuna kahteen ikäryhmään: 11-12-vuotiaat ja 13-16-vuotiaat vastaajat. Jaottelun kautta havaittiin, että vanhempi ikäryhmä oli hiukan enemmän huolissaan ympäristöasioista, kuin nuorempi ikäryhmä. Tytöt ovat enemmän huolissaan (30% vastaajista) kuin pojat (18 % vastaajista). Huoli uusien teknologioiden kehittymisestä niin pitkälle, etteivät käyttäjät voi hallita niitä ei ollut juurikaan ajankohtainen nuoremmassa vastaajaryhmässä (11-12-vuotiaat) – vain 16 prosenttia tästä vastaajaryhmästä on huolissaan. Vanhemmassa vastaajaryhmässä huolestuneita on vain noin neljännes vastaajista. Sen sijaan tytöt ovat enemmän huolissaan teknologiakehityksestä kohti hallitsematonta (26%) kuin pojat, joista vain 16 prosenttia on tästä huolissaan.

Entä mediakasvatus?

Tässä tekstissä on esitelty vasta murto-osa tuloksista 2024-2025 kyselyn perusteella. Tuloksia ja vertailuja on tulossa netin käytön osalta lisää syksyn aikana Suomen osalta ja kansainvälisiä vertailuja sitä mukaan kuin osallistuvat maat saavat aineistoja koottua.

Näiden alustavien tulosten pohjalta ei voida vahvistaa sosiaalisen median vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Esiin nousee kuitenkin kysymys siitä, miksi tytöt kokevat internetin turvattomammaksi kuin pojat? Tyttöjen turvattomuuden kokemus voi selittää jotakin sukupuolittuneista asenne-eroista suhteessa digitaaliseen tulevaisuuteen: epämiellyttävät kokemukset netissä nakertavat luottamusta teknologiaan tulevaisuudessa. Mediakasvatuksen kannalta loogista on suositella sen fokusointia netin turvalliseen käyttöön ja eettisiin näkökulmiin verkossa. Samalla voidaan myös kysyä, voiko mediakasvatus yksistään ratkaista turvattomuuden pulmia verkossa?

Lähteet:

Chatterjee, S., & Sarker, S. (2024). Toward a better digital future: Balancingthe utopic and dystopic ramifications of digitalization. Journal of StrategicInformation Systems, 33(2), Article 101834. doi.org/10.1016/j.jsis.2024.101834

Livingstone, S., & Stoilova, M. (2021). The 4Cs: Classifying online risk to children. (CO:RE short report series on ey topics). Leibniz-Institut für Medienforschung Hans-Bredow-Institut (HBI); CO:RE – Children Online: Research and Evidence. doi.org/10.21241/ssoar.71817

Livingstone, S., Haddon, L., Görzig, A., & Ólafsson, K. (2011). Risks and safety on the Internet: The perspective of European children. Full findings. London School of Economics, EU Kids Online.

Kirjoittaja

Artikkelitekstin on laatinut Tampereen yliopiston mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen. Sirkku on myös yksi Mediakasvatusseuran parustajajäsenistä ja hän on tehnyt merkittävän uran suomalaisen mediakasvatuksen parissa.